Osa 185: Omituisuuksia

 

Ei minua haastettu. Ei minulla ole kavereita blogistaniassa:) Päätin vain itse tehdä omaksi huvikseni.

Viisi(?) omituista tapaa?

Rutiinejaan voisi luonnehtia tavoiksi, ja niistä taatusti muutama on omituinen. Kuten pakkomielle lukea 10-150 sivua kirjaa ennen nukahtamista (koskee päivä- ja yöunia) tai nukkua aina yön yli ennen tärkeiden päätösten tekemistä. Tai välttämätöntä tarvetta saada hyvää espressoa aamulla tai istua työpäivät/luennot lootus-asennossa.

Mutta rutiinithan ovat valintoja. Omituiset tavat ovat mielestäni niitä, joita ei voi valita. Joille ei voi kertakaikkiaan mitään, vaikka yrittäisi.

Kuten tapa hyräillä ja hymistä kaiken aikaa, niin kotona kuin bussipysäkillä. Kiusallista kuin mikä, siitä saa aina hullun maineen (paitsi Hollannissa) Hyminän lisäksi kotioloissa myös höpötän itsekseni, puhun esineille ja selostan tekemisiäni.

Toinen omituisuus on se, etten kertakaikkiaan saa elettyä elämääni sotkematta toistuvasti ja pääsääntöisesti Heintz-ketsuppipullon korkkia. Pitäisi kuulemma valuttaa ketsuppia takaisin pulloon ennen korkin sulkemista. Ei se auta, jos roiskeet ovat jo korkin päällä ja pullon kaulalla. Tästä sotkemisesta on valitettu, vierailijat ovat jopa tiskanneet ketsuppipulloni korkkeja, ja silti jatkan sosiaalista itsemurhaani Heinzin punaroiskeisen ja tahmaisen pullosta tiukasti kiinni pitäen.

Ikävää närää herättää sekin, että tapani on sulkea silmät, kun haluan kuunnella jonkun puhetta oikein keskittyneesti. Puhuja luulee minun nukkuvan tai osoittavan tympeyttä. Onneksi Japanissa ymmärretään, että silmien sulkeminen on keskittyneen kuuntelun merkki - sepä auttaa täällä koto-Suomessa.

Suvussani kulkeva omituisuus (ihan totta, veljeni ja isäni, ja nyt myös veljenpoikani...) on jättää lasin pohjalle 0,5-1 sentin verran nestettä. Käyttämämme mehulasin voi tunnistaa siitä, että siellä on edelleen mehua sentin verran pohjalla. Tai maitoa. Tai vettä paremman puutteessa. Mitä nyt kulloinkin on sattunut kukin juomaan. Tyhjäksi lasia ei juoda koskaan. En tiedä miksi. Kukaan ei tiedä. Niin vain käy.

Varmaan samaa perua kuin se, että jätän yleensä pienen murenan ruokaa lautaselle syötyäni. Itämaissa se on kuulemma merkki siitä, että älkää hitossa enää kasatko sitä muonaa miun lautasellein. Täällä sekä murenan jättäminen että tapani lajitella, siirrellä ja valikoida suupaloja syödessäni vaikuttaa mahdollisesti pelkältä nirsoilulta.

Edellämainitut omituisuudet muistin ihan itse. Otin asian puheeksi lähiomaisen kanssa (mikä oli jälkikäteen omaa mielenrauhaa ajatellen virhe) ja sieltähän alkoi tulla kuin nopeutetulta liukuhihnalta listaa omituisuuksistani. Onko muka muilla vain viisi omituisuutta tai vaikeuksia keksiä niitä viittäkään? Olenko muka ainoa, joka pystyy keittämään kasaan kymmenen kohdan omituisuussopan hihasta heittämällä ja joka tarvitsisi 25 kohdan listaan ehkäpä vartin aikaa?

Lähimmäisten lista omituisuuksistani

Listalla ensimmäisenä on sairaalloinen tapani snoozata = käyttää herätyksen Snooze -toimintoa esimerkiksi tunnin tai pari tuntia. Toisin sanoen herätyskello soi 10 minuutin välein parikin tuntia, ja minä nukun autuaasti ne 9 ja puoli minsaa niissä väleissä. Joku toveri totesi kerran tästä kuultuaan, että 'jos sun äijä sut jättää, sympatiat on kyllä täysin sen puolella'.

Toinen ikävä tapa on järsiä, ei kynsiä vaan kynsien vierustoja. Sama omituisuus löytyi kuulemma Neroltakin . (On muuten pelottavaa, että lähes tuntemattoman ihmisen listalta voi allekirjoittaa omiksi omituisuuksikseen 80%...)

Kolmas rassaava omituisuus on ympärivuotinen tapani lallatella joululauluja. Sen lisäksi ääntelen usein, paljon ja mitä erilaisimmilla tavoilla: kurnutan kuin sammakko, puhun rekkakuskin äänellä, piipitän kuin piirretyn alamittainen metsänelukka, vingun ja ulisen. Älkää kysykö miksi. Se on ihan samanlainen sukuvika kuin sentin nestekerroksen jättäminen lasin pohjalle.

Krapula-aamuna minulla on pakkomielle siivota. Tästä ollaan oltu bileissä tyytyväisiä. Olen kuulemma päässyt bilekutsulistalle oikeastaan puhtaasti tuon omituisuuden ansiosta. Krapulassa en kestä epäjärjestystä, mutta epäsiisti keittiö vie minulta järjen. Tarvitsen päänsärkyyni siistejä pöytäpintoja! Keittiöön liittyy eräs toinenkin omituisuuteni: edistävä kello. Keittiössäni on pakko olla kello, joka on 5 minuuttia edellä. Sitä kelloa käytetään, kun on ehdittävä tiettyyn aikaan johonkin.

Yksi omituisuuteni on myös lykätä sinappia ja valkosipulia vähän jokaiseen ruokaan. Sinapin käyttöni omituisuus on siinä, mihin kaikkeen sitä laitan (juustoleiville ja munakokkeliin) ja valkosipulin siinä, miten paljon sitä laitan sinänsä normaaleihin ruokiin. Jos minä teen valkosipulipastaa, siihen hurahtaa yksi valkosipuli (kyllä, ei kynttä vaan kokonainen valkosipuli).

Viimeisin omituisuuteni (jonka julkistan:) on listojen kirjoittaminen. Kirjoitan listoja kaikesta, niin ruokakauppatarvikkeista kuin elämäni tilanteesta tai viikonlopun ohjelmasta tai tenttimateriaalista. Listat, tuo elämäni päivänsäteily:)

Puoluetuet vaalikampanjaan

On aika veikeää, että kolme nimekkäintä (Halonen, Niinistö ja Vanhanen) käyttivät 500 000 - 700 000 euroa (3-4,2 miljoonaa markkaa hei) verovaroja puoluetukina presidentinvaalikampanjaan. Mitäköhän tärkeämpää tuolla puolellatoistamiljoonalla eurolla olisi voitu tehdä?

Puoluetuki on muutenkin jotensakin yksi arveluttavimpia asioita Suomen maassa. Kirkollisvero on toinen. Presidentinvaalien äänestyskoppien ainoana kynänä on lyijykynä, jonka mainitsisin kolmanneksi (mikä tilaisuus harjoittaa vaalivilppiä ja tulosten väärentämistä...äkkiäkös lyijykynällä kirjoitetun kolmosen ysiksi vääntää ja toisinpäin!)

Ihan kohta on helmikuu. Ihan kohta.