Osa 182: Huorataan!

 

Huoraaminen on monimerkityksinen sana. Siitä herää monenoloisia ajatuksia.

Huorataan koulussa

Viittaan sekä viime juttuni sekavaan läksyyn että tähän uutiseen . Viidesluokkalainen tyttö siis sai tehtäväksi koulusta samaistua prostituoiduksi. Tästä seurasi, että häntä huoritellaan koulussa.

Surullisena huomasin, että skandaali olikin se, että opettaja antoi moisen tehtävän (joka toki on kyseenalainen), mutta oppilastovereiden harjoittama huorittelu ei ollut näemmä mitenkään pöyristyttävää.

Minä totisesti toivon, että opettaja selvittää asian yhdessä luokan kanssa. Toivon, että opettaja esittää julkisen selityksen ja anteeksipyynnön tytölle siitä, mitä tehtävällään tälle aiheutti. Sen lisäksi olisi hyvä PUHUA luokan kanssa siitä, mitä prostituutio ja huoruus ovat. Kyllä ne asiat (kuten homottelutkin) on voitava jo 11-vuotiaiden kanssa käydä läpi, jos penskat kerran jo kuusivuotiaasta toisiaan homottelevat ja huorittelevat sujuvasti (näin muuten on, satun asumaan koulun vieressä, ja jutut kuuluvat pihalta mainiosti parvekkeelleni).

Minä toivon, että tuolle tytölle tehdään selväksi, ettei se ollut hänen syynsä, ja tarjotaan selkeä puolellaolo huorittelua vastaan.

Minulla kävi tsäkä: luokkani uskonnonopettaja, n.45-vuotias nainen, oli varsin terhakka tapaus. Hän ilmoitti seiskaluokan alussa, että kirjaa luetaan kotona - tunnit käytämme tärkeämpään. Uskonnon tunneilla hän pisti meidät MIETTIMÄÄN ja KESKUSTELEMAAN mm. rakkaudesta, seurustelusta, kiusaamisesta, huoritteluista ja homotteluista, käytöksen motiiveista ja niin edelleen. Ei ollut niillä tunneilla ronskeja koviksia laukomassa pillujuttuja - oli varsin punastelevaa varhaismurkkua tuijottelemassa kenkiinsä ja vaimeasti mumisemassa, että joo on muakin homoteltu/huoriteltu. Kun varhaisteinien päähän pälähti, että miten iso asia on rakkaus tai mitä huora/homo oikeasti tarkoittaa, niillä isottelu jäi vähiin.

Samaan aikaan kun tässä kulttuurissa jo tarhaikäisiltä edellytetään seksuaalista viehkoutta ja vamppaavaa käytöstä, emme herrantähden voi kouluissa puhua ennen lukiota niin häpeällisistä asioista kuin asioiden oikeat nimet ja merkitykset. Jotensakin tekopyhää ja sairasta samaan aikaan.

Huorataan netissäkin

Yksi varma keino saada 'lukijoita' on tietty se, että avaa blogin ja sitten työntää sinne mm. seuraavanlaista tuubaa.

Siis mä tykkään seksistä. Musta seksi on niin ihanaa. Musta on kiva että mua naidaan anaaliin. Kun mun mies tulee kotiin, odotan häntä leopardi-stringeissä ja korsetissa ja korkokengissä, ja otan häneltä hellästi suihin jo eteisessä. Rintani ovat niin isot, että ne hädin tuskin mahtuvat korsettiini, mutta se ehkä johtuu siitä, että haluan seksiä koko ajan. Olen koko ajan märkä. Tavoitteeni on naida kaikkialla, kaikkia ja niin paljon kuin mahdollista. Ehkä joskus laitan tänne sivuille pienen videopätkän, hihihiii, mutta eihän sitä varmaan kukaan haluaisi nähdä!

Minulle tulee tästä mieleen eräs asia, josta on olemassa kuva seuraavan merkinnän lopussa: merkintä . Huomiohuoraaminen on jotensakin säälittävää. Ymmärrän, miksi sitä tehdään (egokriisi on vakava asia, ja silloin on kerjättävä huomiota pohjattomaan narsismikaivoonsa joka puolelta ja halvemmillakin tempuilla), mutta hirvittää, miten paljon sitä tehdään.

Lohduttaudun sillä, että suurin osa näistä huomiohuorausblogeista taitaa olla kuitenkin miesten kirjoittamia: miehet tuntuvat usein kirjoittavan 'naisena' niitä fantasioita, joita heillä on itsellään naisista tai miehistä. Ehkä he purkavat bi- tai homoseksuaalisuutensa pimeitä vyyhtejä feikkaamalla naista, joka tahtoo melaa mekkoon ja pyrstöön.

Itse olen tuntuvasti sitä mieltä, että jollei huomiota saa muuten kuin huoraamalla, kannattaa olla ilman. Sillä se, mitä huoraamalla saa, ei ole huomiota sanan myönteisessä merkityksessä.

Huoraamista kustannusyhtiössä

Suosikkikustantajani on ollut ehdottomasti Like , mutta nythän asioihin tuli muutos . Like siirtyy Otavan tytäryhtiön omistukseen, ja käsittääkseni Otavan omistavassa hallituksessa istuu mm. Jorma Ollila. Itsenäisestä, riippumattomasta radikaalinmakuisesta kustannusyhtiöstä tuli kertaheitolla oikeistolaisen asennekasvatuksen sammaloittamaa maaperää. Se on surullista.

Tuleekohan minulle haaste oikeuteen sen takia, että olen maininnut sanan huoraaminen ja nimen J.O samassa kappaleessa?:-) On vain sääli, että yksi taho alkaa totisesti omistaa 90% lehdistöstä ja muusta sanansäilän heilutuksesta - kriittisyys alkaa olla kortilla.

Huoraamista perinteisessä merkityksessä

En jaksa edes linkata näitä trendiblogeja, joissa yksi pienen lapsen äiti & pettäjän vaimo inajaa, kun mies pettää ja 'lähteä ei voi' - ja joissa toinen taasen potee moraalista ristiriitaa, koska on hyvä ja eettinen ihminen, mutta panee naimisssa olevan miehen kanssa. Jokainen saapi tehdä elämästään ongelmallisen ja ikävän vapaasti valitsemallaan tavalla.

Ensinnäkin mietityttää se, onko tosiaan mies niin ihana ja luotettava alkusuhteen ajan, että pentu ehditään pistämään alulle hyvillä mielin (vai ovatko siinä vauvakuumeen silmälaput sokeuttaneet naisen?) - ja pettäminen ilmaantuu kuvioihin vasta vauvan synnyttyä. Toisekseen, mikä hitto siinä on, että näitä 'en mä voi lähteä kun on tää vauva' -tyyppejä tuntuu olevan joka nurkassa? Eikö voi vain reilusti myöntää, että pelottaa lähteä vauvan kanssa ja että ottaisi päähän luopua kivasta elintasosta? Onhan toki ikävää ryhtyä yksinhuoltajaksi ja rikkoa perhe, mutta kyllähän se pettäjä ensin sitä perhettä rikkoo, eikö vain? Odottavatko nämä naiset siihen asti, että mies tartuttaa klamydian tai joku sivupano muuttaa samaan taloon itäsiipeen asumaan? Tosi rakkausko kestää ja kärsii senkin?

Tunnen henkilökohtaisesti naisia, jotka ovat lähteneet menemään vauva kainalossa. Jos kerran miehen kanssa on kamalaa olla, sen kun lähtee vain ja sopii huoltajuudet sekä tapaamiset myöhemmin paremmasta elämästä käsin. Jos kerran miehen kanssa on kamalaa mutta tahtoo siinä pysyä, sopisi lakata valittamasta. Valinta kun on jokaisen ihan oma.

Aviomiesten ja -vaimojen kanssa riiaajille sen verran, että itsepähän päänne tehosekoittimeen työnnätte. Ai että on makeaa mannaa olla Se Toinen eli juhlahetkien rakastaja! Puoliso kun hoitaa arjen ja pyykin. Ja saa kokea olevansa edes puolisoa parempi, hähhähhää? Kunhan pidätte mielessä, että jos tyyppi pettää puolisoaan vaivattomasti, ette kai hitossa kuvittele, ettei tyyppi pettäisi teitäkin.

Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä

Nyt on muotina se, että blogia pohditaan lopettaa. Yhtäkkiä parin vuoden jälkeen blogin kirjoittajia alkaa vaivata mielekkyyden puute ja merkityksen hämäräsokeus. No voi että.

Minä en vain ymmärrä, miksi sitä pitää pohtia. Sitä joko jatkaa kirjoittamista tai lopettaa kirjoittamisen. Ettei tässä lopettamispohtimisessa olisi takana em. huomiohuoraaminen? Oi tulkaa lukijani ja kertokaa, miten hyvä olen ja miten ette tule ilman minua toimeen ja kerjätkää etten lopettaisi?

Olen surullinen siitä, jos hyvä blogisti lopettaa. Mutta ymmärrän kyllä, miksi lopettaa. Kirjoittaminen on sellainen juttu, että joko sitä tekee mielellään tai sitten siitä on saatava pirusti rahaa. Feikkaus ei kauan auta ja teennäinen teksti haisee ontolle. Blogit ja muut verkkokirjoittelut kun eivät olekaan koko elämä, ja maailmassa on muutakin, jopa hienompia ja merkityksellisempiä asioita. Onnea niille ja skool toisille.

Minä lopetan sinä päivänä, kun tuntuu siltä. Ei ole tuntunut siltä vielä 9,5 vuoteen. Kymmenvuotisjuhla olisi ensi kesänä tälläkin rustaamisella, mutta mitään en lupaa ja parhaani teen:-)

Koittakaa ottaa rauhallisesti jouluntulo. Siivotkaa vasta ensi vuonna.