Osa 180: muuttujista ja mustahenkisistä teineistä

 

Olen päättänyt ryhtyä taas ilkeäksi:)

Muuttujia

Joskus ihmiset muuttuvat. Jopa kummallisiin suuntiin . Koska päätin olla ilkeä, sanonpa tämänkin: perheellistyminen on ennenkin aiheuttanut ihmisille (naisille ja miehille) nk. arvovaurioita - entinen minuus ja asenne voi muuttua jopa päinvastaiseksi. Täytyy sanoa, että en olisi niillä monilla äänenantamiskerroilla uskonut, mitä tuleman pitää.

Näiden Gramex- ja tekijänoikeushöntyilyjen jälkeen on äärimmäisen valaisevaa lukea Sonyn tempauksesta . Jos olisin artisti, minä itkisin verikyyneliä nähdessäni levyarvostelujani. Hiihaa ja aivot narikkaan!

Goottia, mangaa ja manaa

Kävin lauantaina katsomassa oikein urakalla tämän päivän nuorisoa. Tulliklubilla esiintyi näetsen toi Panic DHH ja KMFDM.

Kertokaa nyt minulle, mikä järki on siinä, että suomalainen peruspimu värjää tukan siniseksi karkkivärillä ja yrittää olla japanilainen mangamisu? Japanilaisen ravintolan pitäjä kertoi, että ruokalistalle piti ottaa tiettyjä ruokalajeja, koska niitä syödään jossain mangasarjiksessa ja sitten näiden uraikäisten fanien pitää päästä syömään sitä samaa ku niiden sarjissankarikin syö. Voi herran tähden.

Keikalla oli satapäinen jengi mustiinpukeutunutta yhteisöä. Kun pitää olla radikaali, moni on vahingossa radikaalisti ruma. 190-senttinen läskiniskainen duunari laittaa farkut ja t-paidan kuten ennenkin, mutta vetäisee niittihanskat käteen ja suhaa silmänsä mustalla luomivärillä pandaksi. Gootti kyyhöttää mustissaan goottikloonikavereidensa kanssa, ja joukosta erotutaan sillä, että Tanja laittaa pinkin kuituletin mustaan tukkaan ja toi Sonja lilan kuituletin. Sööttiä.

Todettiin yhteen ääneen nuorison goottiangstia katsellessa (kato kun on gootti, täytyy olla niinku ahdistunut ja sitte ihaillaan kuolemaa - ai että ku kuolema on ihanaa), että lääkefirmojen kannattaisi pitää mielialalääke-esittely goottikonsertissa eikä Lääkäripäivillä.

Ja vieläkin naurattaa se luiseva räkänokka, joka oli maalannut naamansa valkeaksi Dimmu Borgirin konserttiin ja lisännyt sinisellä kajalilla kyyneliä silmän alle (no kun ne kyynelet tarkoittaa ihmisiä, jotka on niinku tappanut - saatanan palvojien kenraalin natsat, nääs). Jos saatanan palvojat ovat sitä, mitä minä olen nähnyt, ei meillä hyviksillä ole kauheasti pelättävää:-) Aika säälittävää sakkia. Saatanallisten säkeiden ohella suosittelisin heille kunnollista terapiatukea.

Kaipa tuollaiset gootti- tai saatananpalvontaharrasteet syntyvät siitä, kun arki on ikävää ja tylsää. Silloin on pakko joko alkaa käyttää huumeita tai keksiä mielikuvituskavereita (pahat voimat antanevat heikolle ja rienatulle itsetunnolle tukea - jos joku kiusaa, tulee vihtahousu ja antaa kiusaajalle turpaan ähä ähä?). Samaa menoa siellä on kuin Star War -klubillakin: jollakin on toisen asteen voimamiekka ja galaktisen suurneuvoston mahtivyö, toiset saavat olla supreme overlordeja ja vasta master of evilina saavat luvan lahdata puluja kynttiläpiirissä. Itkettäisi ellei naurattaisi ihan hysteerisesti.

No, pukeuduinhan minäkin stretch-farkkuihin ja värjäsin tukan mustaksi teininä. Tuli joskus huiviakin pistettyä ranteeseen ja tukka Hanoi-tuheroksi. Joskus oli maailmantuskaa ja vanhemmat oli ihan nuijia ja kukaan ei ymmärtänyt. Mutta en minä silloinkaan tajunnut noita piru/saatanaleikkejä tai kuoleman ihannointia. "Girl, Interrupted":n nuori nainen mielisairaalassa ollessaan sanoi asian hyvin: kun kohtaa kuoleman oikeasti, oikean kuoleman oikeassa elämässä, kuolemasta romanttisten päiväunien näkeminen ja haaveilu alkaa näyttää perin naurettavalta ja lapselliselta.

Kun kosketat läheistä ihmistäsi, joka on kertakaikkisen kuollut ja kylmäkaapista otettuna kova ja jäinen kuin pakastekinkku, voin vannoa ettei siinä ole mitään hienoa, romanttista tai ihailtavaa. Eikä mitään pahaa tai lusiferimaista. Se on vain kuolema, ja miten tyhjäksi se meidät jättääkään, kaikesta.

Päätös

En enää ikinä, mistään syystä enkä kenenkään takia mene nk. discoon tai muuhun 'tanssipaikkaan'. Huono äänentoisto ja 120db vaurioittivat korvia ja mieltä. Minusta tulee metelissä epäsosiaalinen, ärtynyt ja lähes itkuinen. En käsitä, miten siellä voi viettää iltaa - miten siellä voi olla tuntikausia joutumatta psykoosiin. Piti olla hauskaa ja oli vain epätoivoinen vimma päästä pois - yritin selittää tätä niille ihanille ihmisille, jotka olivat paikalla, mutta ei siellä kuullut huutoakaan:)

Sanokaa vaan fossiili-kääkkä-kalkkikseksi, mutta minä en enää noihin paikkoihin mene. Tämä geriatri menee hyvään pubiin hyvien ystävien kanssa tai hilpeisiin kotihiluihin senkin edestä.

Olen paketoinut ekat joulupaketit. Uudeksi vuodeksi on jo suunnitelma!:-)