Osa 175: huono ihminen ja aikuisten hotelli

 

Jotain paljastui lukijoistani: tämän listan mukaan olen sijalla 130 (!), mikä tarkoittaa, että suurin osa lukijoistani ei todellakaan käytä Blogilistoja tai tunne koko blogimaailmaa. Mitä en pidä välttämättä huonona asiana:)

Olen aika tympiintynyt ollut ennenkin siihen, että sijoitus listalla Öö tai Cee tuntuu olevan motiivi, tavoite ja elämäntarkoitus. Olen kai kirjoittamisen suhteen nk. imbesilli fundamentalisti, koska tuumin, että kirjoittaja kirjoittaa, koska haluaa kirjoittaa - ja sitä luetaan, jos teksti jaksaa kiinnostaa. Välittämättä yhtään siitä, kenen kaveri on tai kuinka monet saa linkkaamaan. Mutta minä tulenkin toisesta maailmasta - siitä, missä web-sivut itsessään olivat ihme, ja blogi-käsitettä ei tunnettu:)

Olen silti aloittanut elämäni ensimmäisen *blogin* yhteistyöstämisen: Keskisormea , juu.

Syksy runnoo

Ulkomaailman koleus (pohjoistuuli pistää tukan tuuballe, jäinen vihma tuntuu lankanauloilta, ilmankosteus muuttaa kylmyyden ikäväksi märäksi kädeksi, joka ui hihansuista ja kauluksista luuytimiin) tekee sisäisen maailmankin ankeaksi toisinaan. Joskus on vaikea suhtautua huumorilla arkipäivän asioihin. Esimerkiksi siihen, ettei vieläkään ole saanut aikaiseksi hakea yhtä helkatin hyllynkätvälettä kylppäriin, jotta saisi puteli/purkkikokoelman pois kotini työhuonetta rasittamasta.

Yritän etsiä huvittavuuksia siitä, että jotkut ihmisistä eivät tee työpaikallaan töitä vaan harjoittavat firmauskontoa. He kulkevat symboliväriset T-paidat päällä julistamassa sen ja sen prosessimäärittelyn suurta ilosanomaa. Hienoa, että ihminen löytää elämäntarkoituksensa.

Yritän keskittyä olennaiseen ja välttää rasittavuuksia. Mutta rasittavuudet tuntuvat olevan kuin suklaarasia: et koskaan tiedä, mitä tulet saamaan:) Jos kotona onni lykkii lylyllä, taatusti töissä pomo hieraa tai kollega on kuspiä. Jos töissä luistaa suksi, kotona on kasa tekemätöntä pashahommaa, hoitamatonta laskua tai hermeettisen kokoisia villakoiria. Jos menee hyvin töissä ja kotona, vähintään harrasteissa tai kaverisuhteissa kolisee gongi. Onnen määrä tuntuu erityisesti syksyisin olevan vakio:)

Tietenkin se johtuu omasta mielentilasta, joka ei millään taivu talven tangoon vaan inajaa edelleen kesähumpan perään.

Huono ihminen

Tunnen olevani huono ihminen, koska minulla on rästissä ainakin viisi vierailua ystäville, joita en ole jaksanut hoitaa. Viikot ovat arkista ryntäilyä, illalla ei jaksa, ja viikonlopuista pitää kiinni kuin Roope rahoistaan. Toivottavasti saan sen anteeksi, minulla on tämä elämä tässä ja näemmä energiaa ei ylenmäärin.

Aikuisten hotelli

Luin hauskan uutisjutun, missä eräs itävaltalainen hotelli oli päättänyt, että ei hyväksy asiakkaikseen enää lapsia. Koirat ovat kuulemma ok. Hotellin johtaja selitti, että koirat ovat paremmin kasvatettuja ja tuhoavat vähemmän hotellin sisustusta kuin lapset. Toisekseen koirat mölyävät vähemmän. Heidän asiakkaansa eivät kuulemma pääsääntöisesti nauti lomistaan, kun lauma lapsia kirkuu illallissalissa ja tekee tuhojaan hotellin tiloissa. Tämän uuden hotellin asiakaskuntalinjauksen myötä on kuulemma suorastaan satanut ja ropissut ennakkovarauksia.

Tiedän, että tästä syntyy sama paheksunta ja kauhistelu äitein joukossa kuin erään lehden lukijapalstalla, missä eräs nainen oli kertonut illallisensa menneen pilalle muutaman kurittoman penskan riehunnan takia. 'Lapset ovat osa yhteiskuntaa ja pysy sinä sitten kotona jos et lapsia siedä'. Ehkä tuo hotellikin pitäisi vanhempien mielestä pommittaa tai sulkea kokonaan.

Minusta on ihana ajatus, että olisi olemassa perhehotelleja ja -ravintoloita, jotka olisi suunniteltu perheen tarpeisiin - JA MYÖS lapsivapaita hotelleja ja ravintoloita, joihin voisivat mennä ne, jotka eivät syystä tai toisesta välitä katsella/kuunnella lapsiperheiden meininkiä. Minä menisin ehdottomasti lapsivapaaseen hotelliin, ravintolaan, junaan ja kahvilaan. En mielestäni ole sen takia paha ihminen vaan ainoastaan ihminen, joka haluaisi valita esim. rankan työpäivän jälkeen hiljaisen ja rauhaisan paikan. Ja vaikka kuinka tiedän normaaliksi ja yritän sietää lapsen kirkumista junamatkalla, (oi toki yritin vaihtaa vaunua, mutta juna oli aika täysi) kyllähän se harmittaa, jos oli aikonut hieman levähtää junamatkan aikana.

En ymmärrä, miksi kaikki aikuiskeskittynyt koetaan välittömästi lapsivihaksi. En ymmärrä, miksi vain lapsiperheillä pitää olla oikeus saada lapsiperheen palvelut ja myönteinen suhtautuminen joka paikassa - mutta aikuiset eivät saisi valita itselleen lapsivapaata paikkaa ilman paheksuntaa ja irvailua. Minusta voisi olla kaikkien kannata hieno juttu, että lapsiperheille ja lapsivapaata aluetta etsiville olisi omat paikat, joissa käydä ja nauttia.

Näitä 'ai jaa pitäiskö sun mielestä lapsiperheiden sitte olla kotona ja pysyä piilossa maan alla' -kommentaareja en ota vastaan. Koska niitä ei jaksa, koska ne ovat ah niin kaukana asian ytimestä.

Koti kuntoon

Pari senkkiä, onko se muka nyt niin vaikeaa? Yksi hyllynraato. Yksi pikku eteiskomerosysteemi, jolla leveyttä 245 senttiä, ei pitäisi olla vaikeaa?

On se. Projekti on ollut speksausvaiheessa 2,5kk eikä toteutus ole päässyt alkua pidemmälle. Mutta kai se siitä. Kyllä se siitä. Aivan varmasti se vielä JOKU päivä. Ehkä huomenna. Tai jotain. Ulkona sataa sataa ropisee, tilitilitom.