Osa 170: Tietopihtausta, mazdamainosta ja jadajadaa

 

Tämä viikko alkoi paremmin kuin hyvin. Läheinen sai hyviä uutisia ja niin minäkin. Hyvät uutiset ja yllätykset ovat elämän mannaa.

Lääkärin ohjeen mukaisesti keksin itselleni liikuntaharrasteen, jossa luut saisivat töminää säännöllisesti. Ystävän kanssa nappasimme vakiovuoron sulkapallon pelaamiseen. Suhtauduin asiaan turpa kurtussa, koska perinteiset sporttihommat ovat olleet aina minulle vastenmielisiä: yllätyin pahan kerran, sillä sehän oli aivan hiton hauskaa. Jesh!

Tieto on rahaa?

Työni betonijalkoja on ehdottomasti tiedon etsiminen ja erityisesti tiedon jakaminen. Kaiken, minkä opin ja kekkaan, pistän jakoon ja teen näin itseäni samalla tarpeettomaksi. Olen kokenut helpottavaksi sen, että tietoa jakamalla saan ihmiset tekemään asiat itsenäisesti ja minulle jää itselleni aikaa muuhun.

Työmaailmassa kummasti kuitenkin törmää tyyppeihin, jotka istuvat tiedon päällä ja panttaavat sitä kuin hanhi kultaista munaa. Heille saavutettu tieto merkitsee omaisuutta, josta on pidettävä kouristunein sormin kiinni ja tiedon jakaminen tarkoittaa omakohtaista menetystä - jaettu tieto on heille menetys. Pantatulla tiedolla katsos voi päteä ja mässätä keskenään. Siitä tulee rehvakas ja merkittävä olo. Tieto on valtaa.

En ole koskaan tajunnut näiden tiedonpanttaajien päänuppia. Itselleni kun on aika selvää, että tietohan on valtaa - mutta nimenomaan jaettuna ja avoimena. Jokaista jakamaani tiedonkönttiä vastaan olen saanut pyytämättä monta könttiä lisää tietoa: tiedonpihtaajat taas pystyvät nihkeästi pitämään itsellään panttaamansa tiedon, mutta tiedonvaihto ja vuorovaikutus puuttuvat. Tietopihtari alkaa elää könttinsä kanssa tyhjiössä, jossa luulisi käyvän aikaa myöten ilmeiseksi, että oma valta perustuu silkkaan itsepetokseen.

Olen pohtinut, kävisinkö joskus kysymässä tiedonpanttaajien mestareilta, saivatko he pottavaiheessa rangaistuksen, kun kakka ei ollut hieno. Anaalifiksaatiohan se on, kun haluaa pidättää kaiken itsellään, pihdata ja päkistää ettei vain tieto tule ulos.

Osta Mazda?

Sattuiko kukaan näkemään eilen 8.9.2005 kymmenen aikaan illalla SubTV:lta Mazdan uutta mainosta? Minä satuin, ja meni kyllä hapankorppu väärään kurkkuun.

Mainoksessa on nuori mies, joka pakkaa Mazdaansa takapenkit täyteen hehkeisiin alusvaatteisiin puettuja *mallinukkeja*. Niillä on siis aluskoltut ja stay upit. Kamera näyttää pari sekuntia lähikuvaa erään mallinuken tissistä. Siis mallinuken, kyllä vain.

Matka alkaa. Jossain vaiheessa ajomatkaa näytetään, kuinka mallinuken kolttu nousee mystisesti ylemmäs niin että vako vilkkuu. Siis mallinuken vako. Kyllä vain.

Ja lopussa auto pysähtyy ja mies nostaa mallinuken autosta, ja taas kamera zoomaa mallinuken tissejä, joiden nännit ovat pörhöllään ja viisisenttisinä patukoina. Siis mallinuken nännit.

Ei hemmetti ja HYVÄÄ PÄIVÄÄ...kuka noita mainoksia suunnittelee? Siis Mazda on niin pornokas auto, että sen kyydissä istuminen kiihottaa mallinuketkin? Sanat eivät riitä kertomaan äimistykseni määrää. Huh huh:-D

Jadajadajada

Aamulehdessäkin käytiin jälleen iloinen keskustelu imetysaktiivit vs. muu maailma. Kuten arvelinkin, tulos oli jo etukäteen tiedossa: se uskalikko, joka kehtaa sanoa, ettei oikein tykkää, että ihan missä vaan avataan paita, saa niskaansa lauman raivostuneita äitejä. Uskalikko tietenkin todettiin mammahegemoniassa äiti-, lapsi-, imetys- ja ihmisvihaiseksi kusipääksi. Eräs äiti totesi loppukaneetissa, että imetystä pitäisi nähdä enemmän 'kaduilla. kahviloissa ja marketien käytävillä'.

Jadajadajada. Niin. Hämmentävän monille äideille tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, että vaikka hänen seksuaalinen tissinsä muuttuu äitiydessä imetystissiksi, se on silti muille ihmisille yksinkertaisesti tissi. Joillekin se on edelleen se seksuaalinen tissi, vaikka naisella olisikin vauva kärryissä.

Äidit hyvät, on olemassa muutakin kuin se musta (ei imetystä koskaan missään ikinä) tai valkoinen (imetystä paita hampaissa ihan missä vaan ja kaikkialla). Pitää antaa muille ihmisille mahdollisuus siihen, ettei joudu katsomaan jollei halua. Kyllä pitäisi aikuisen ihmisen sen verran ymmärtää. Oli sitten katsomishaluttoman motiivina pelkkä arkuus tai naisen kehoon kohdistuva rajoittuneisuus ja estyneisyys, heilläkin on kai oikeutensa johonkin? Pientä näkösuojaa ja rauhaa kun pystyy järjestämään helposti, jos tarkoituksena on ruokkia lapsi eikä tehdä mielenosoitusta imetysaktiivihengessä.

Meille naisille kuukautisetkin ovat luonnollinen asia ja siteen/tamponin vaihto välttämätön toimenpide. Emme silti vaadi oikeutta vaihtaa sitä kaduilla ja marketeissa, vaikka joskus olisi oikea kiirekin asian kanssa. Emme vaadi, että ihmisten on voitava suhtautua meidän vereemme kauniina ja luonnollisena asiana, koska me itse suhtaudumme niin.

Maailma ei ole täydellinen ja ihmiset ovat erilaisia: on pakko huomioida muutkin täällä tallatessa. Se, mikä minäminälle on hienoa, ei välttämättä ole sitä muille. On otettava huomioon tietyissä kehollisissa asioissa se, että joidenkin mielestä se on kiusaannuttavaa. Äitiys ei valitettavasti vapauta tästä huomioinnin velvoitteesta. *Molemminpuolista* huomiointia kaivattaisiin.

Joka tapauksessa tulos oli jotakuinkin se sama: äitiys on pyhää ja mitään siihen liittyvää käytöstä ei saa arvostella, ellei halua olla paha, ilkeä ja imetys/äitiysvastainen paskapää. Jos äitien tarkoitus oli lisätä imetysmyönteisyyttä, epäilenpä, että se joukkoraivoaminen ja ihmisten syyttely epäihmismäisiksi lapsivihaajiksi ei auta asiaa.

Kärsimyssuhde

Tässä varmaan yksi surullisimpia esimerkkejä Kärsimyssuhteista: todellakaan ei Suklaata suurempaa , vaan suklaan kanssa saisi aikaan taatusti nautittavamman suhteen.

Pahinta taitaa olla se, että ihmiset usein uskovat aidosti, vilpittömästi ja joka solullaan olevansa tilanteen vankityrmässä, vaikka itse asiassa voisivat minä sekuntina hyvänsä todeta 'nyt riittää' ja kävellä tilannetyrmästä vapauteen ja auringonvaloon. Mutta kun ei niin voi tehdä, koska toinen ei saa asuntoa, koska itse ei saa asuntoa, koska toinen kostaa, koska toisella on koulu kesken, koska paita on pesemättä, koska lapset tarvitsee isää, koska vielä on toivoa (?), koska makkara ei ollut tarjouksessa ja koskakoskakoskakoskakoska.

Tuntuu (hirvittävältä tuntuukin), että jotkut vain kertakaikkiaan tarvitsevat kärsimyssuhteensa - he ovat siitä riippuvaisia ja jotain kumman kipeää tarvetta tuo kärsiminen näyttäisi täyttävän. Toivotan irtiotto-onnea ja -voimaa sinne, missä sitä tarvittaisiin.

Vuoden bileet

Mainostan vielä tätä: Sfnet 20v , jos olit mukana pippaloissa jo 1990-luvulla, olisithan lokakuussakin?:)