Seitsemästoista: munakontrolli ja uuden vuoden taika

 

Ihan ensin: kiitos kaikille niille, jotka ovat viime aikoina lähettäneet ajatteluttavaa palautetta ja kommenttia.

Usein kuulen (erityisesti miesten) tuhisevan, että feminismi on turhaa ja tyhmää kun Suomessahan vallitsee täydellinen tasa-arvo. Joopa joo. Mietin, alkaako miehen ajatus asiasta realisoitua vasta sitten, kun oma puoliso, tytär tai sisko joutuu tekemisiin näiden epätasa-arvoasioiden kanssa? Sööteintä näiden em. miesten puheissa on se, että he perustelevat asiaa sillä, että *he* eivät ole törmänneet epätasa-arvoisuuksiin, kas kummaa. Ovatko he koskaan ymmärtäneet, että naisiin kohdistuva väheksyntä on nimen omaan naisiin kohdistuvaa, ja sitä voi harrastaa sellainen mies, joka on toisille miehille reilu?

Suomessa ovat juu asiat _paremmin_ kuin muualla. Se ei tarkoita, että olisi syytä ilonpitoon ja ylistysoodeihin. Se ei tarkoita, että naisten tulisi tukkia turpansa ja olla tyytyväisiä. Niin kauan kuin maailmassa, 2000- luvulla, tapahtuu ja saa tapahtua tällaista, tämä Telluksemme on hyvin sairas paikka.

Mies ja naisen päiväkirja

Eräs nainen kertoi, että hänen miestuttavansa olivat pelästyneet tätä päiväkirjaa. Olivat lukeneet hieman ekaa lukua ja sitten todenneet, että on turha lukea "yksittäisen puutteessa elävän feministilesbon kirjoittamaa paskaa". Osasin kuvitella näiden miehisten olentojen tunnelmat, kun joutuvat tekemisiin tällaisten asioiden kanssa: APUA enhaluutietääenhaluu.

On helpompaa tuomita ajatukset paskaksi kuin joutua ajattelemaan niitä. On helppoa tuomita yksittäinen nainen munanpuutteiseksi feministilesboksi kuin joutua katselemaan omia sisäisiä maisemiaan - ja todeta että eivät ne maisemat aina Grand Canyonin kaltaisia yleviä elämyksiä olekaan.

Surullista on, että siinä sivussa he saattavat tuomita hysteerisen lepakon suoltamaksi paskapuheeksi sellaisia ajatuksia, joita heidän puolisonsa pitää tärkeinä.

Munakontrolli

Kun mies vetäisee päänsä taakse (ärsyyntyneen eläimen lailla) ja sähisee, että juttuni ovat 'puutteessa elävän feministilesbon sönkötyksiä', tiedän osuneeni asioiden ytimeen. Kun mies joutuu tekemisiin vaikeiden asioiden kanssa naisiin liittyen, hän pyrkii toki ensin vähättelemään tai nimittelemään...josko ne asiat sillä lähtisivät pois. Eivät ne lähde. Mies pelkää naisia, joita munakontrolli ei tavoita.

Munakontrolli on illusorinen käsite, jonka avulla mies kuvittelee hallitsevansa naisia. Mies ei kuitenkaan ymmärrä, ettei muna koskaan naista hallitse - vain lapsia haluavat naiset ovat siitä jossain määrin riippuvaisia. Totuus (jota moni mies, eikä nainenkaan, tiedä) on että miehen keinot hallita naista ovat jotakuinkin nollan ja naurettavan välissä. Nyrkillä saa väliaikaista pelkoa aikaan, muttei kunnioitusta.

Lesbous on miehen mielestä tosipaha asia. Lesbo on nainen, joka elää ilman munaa. Lesbo on siis munakontrollin ulkopuolella, eli miehen maailmassa arvaamaton ja pelottavakin hahmo.

Munakontrollin ulkopuolella ovat myös naiset, jotka itse määrittävät itsensä ja ovat seksuaalisia, itsetietoisia naisia. Mies selittää naama pitkänä ihailevansa naisessa itsevarmuutta ja itsenäisyyttä, ja hän arvostaa seksuaalisuutta. Sama jätkä kuitenkin on herkästi nimittelemässä huoraksi naista, joka aidosti on itsetietoinen ja seksuaalinen.

Lesbohuorista seuraava ryhmä (jos mies ei saa naista lyttyyn näillä edellä mainituilla) on se hysteerinen hullu. Nainen on hysteerinen, jos hänellä on tunteita, jos hän ilmaisee niitä, jos hän on eri mieltä, jos hänellä on omia, miehen mielipiteistä risteäviä, ajatuksia.

Mikäli naiset ottaisivat miehistä oppia, homma kulkisi näin: kun mies esittää naiselle eriäviä mielipiteitä, niin nainen sanoo suureen ääneen, että miehellä on kummassakin päässä vikaa. Myös impotentiksi ja pienimunaiseksi pilluasaamattomaksi luuseriksi haukkuminen käy hyvästä argumentista. Vai eikö käykään? Huoralesbohulluttelevat miehet hei: *kasvakaa aikuiseksi*. Pelätä saa, mutta tuo nimittely on säälittävää. Nimittelevää miestä ei kenenkään tarvitse haukkua 'munattomaksi' sillä hänhän tekee sen selväksi itse käytöksellään.

Puute

Puutteessa elävä feministilesbo miettii, mistä syntyy käsitys, että ilman seksisuhdetta elävä nainen eläisi puutteessa. Kuka hullu nyt aidosti itseään puutteessa pitäisi, kun omat kädetkin on keksitty.

Muna on kiva, vasta sitten kun sen toisessa päässä on ihmismäinen mies. Jos munan päässä on uskomaton mulkku, puute vain pahenee panemalla. Been there, seen that.

Ilman rakkautta ja luottamusta ei ole kiva panna. Sen tietää jokainen, vaikkakin jotkut miesparat joutuvat tökkimään itseään kaikkeen minkä kiinni saavat. Joku iso poika kun opetti, että se on miehen merkki. Menee vuosia heiltäkin tajuta, että mieskin voi jättää väliin ja sanoa ei. Ettei miehisyys lisäänny panemalla. Että miehisyyttä ei ole ilman ihmisyyttä.

Lohdutonta

Olisihan se kiva löytää kumppani. Olisi se. En vain usko sellaisen ihmisen olemassaoloon, jonka kanssa voisin elää. Vikahan on kokonaan minun: kuka käski kasvaa valuvikaiseksi ihmiseksi, joka ei pysy ruodussa ja traditioissa? Kuka käski olla niin saatanan totuuteen pyrkivä ja samalla naiivi, joka uskoo keijuihin ja ihmisten pohjimmaiseen hyvään? Turpaan tulee ja usko menee, ja sitten kaikki viritelmäyrityksetkin maistuvat puulta, koska näkee kuvion (jonka pitäisi pysyä taustalla) riipaisevan räikeänä etualalla.

Muistan kyllä, että minulla on joskus ollut suuria tunteita. Muistan, että olen ollut niin äärimmäisen elossa joskus. Nyt koen olevani 90-vuotias nainen kolmekymppisen kehossa, tiedän liikaa ja näen kaavat liian selvästi: tieto tekee tuskaa. Kyynisyys kylmettää.

Eräs toinen nainen kommentoi mailissaan, ettei välttämättä tunnista mitään selkeitä kontrolloimiskuvioita, mutta on törmännyt 'hurjat mittasuhteet saavaan välinpitämättömyyteen' siinä, miltä naisesta tai miehestä itsestään tuntuu, ja millaisessa suhteessa yritetään yhdessä elää.

En tiedä, miksi miehet hinkuavat suhteeseen, jos eivät siitä ole valmiita pitämään huolta. En tiedä, miksi joskus suhteet loppuvat vain siihen, että kaikessa tulee vastaan käsinkosketeltavan selkeänä se, ettei mies aidosti välitä. Ettei miestä kiinnosta.

Lohtu

Kuulin kauniin tarinan kahdesta ihmisestä: toisesta mahdollisuudesta, johon he tarttuivat ja päättivät rakastaa. Kulkea yhdessä vastusten läpi, pysyä yhdessä. Mietin sitä silmät kyynelissä yhden viikonlopun. Rakkautta on. Toivon niin, rukoilen että se olisi niin.

Muistelin, että olen minäkin ollut rakastunut. Luin vanhaa juttua , ja nyyhkäleet nousivat silmiin. Rakastuminen on kaunis tila. Vaikka sitä olisi rakastunut johonkin, jota ei oikeasti olekaan. Ehkä kuitenkin tärkeintä on kyetä rakastamaan? Ensisijaisesti itseään, ei muiden kustannuksella, mutta ensisijaisesti itseään.

Uusi vuosi 2003

Suomessa uusi vuosi yleensä tarkoittaa ryyppäämistä ja raketteja. Jossain muualla se tarkoittaa vanhan hyvästelyä ja uuden vuoden pohjustamista. Minusta oli ihana kuulla, kuinka jossain etelämmässä ihmiset hankkivat rekvisiittaa luodakseen sellaisen tilan, jota uudelta vuodelta toivotaan. Joku pakkasi matkalaukun ja juoksenteli sen kanssa ympäri katuja uuden vuoden, koska toivoi matkustelua. Japanissa ostetaan puisia nuolia, joihin kiinnitetään paperilapuilla asioita, joiden toivotaan poistuvan elämästä tai asioita, joita toivotaan tulevaksi. Poistuvia asioita sisältävät nuolet poltetaan temppelin kokossa, toivenuolet kannetaan siunattuna kotiin. Kaunista.

Minä ja kaksi upeaa ystävätärtäni vietimme hienon uuden vuoden. Käytimme viimeisen tunnin vuodelta 2002 kertomalla, mitä toivomme uudelta vuodelta. Juuri ennen puolta yötä siirryimme parvekkeelle, avasimme shamppanjapullon, pistimme stereoihin soimaan Bocellin upean laulun (hanikat kaakkoon, tietty) ja ulisimme ilosta tähtisadetikkuja poltellen, halaten ja toisillemme iloa ja hyvää toivottaen.

Toteutukoon sydämienne toive, ja tulkoon uudesta vuodesta paljon parempi!