Osa 167: like I said

 

Minun piti kirjoittaa ihan muuta. Mutta kun nyt kerran metakka nousi, niin annetaanpa heihulinalle mahdollisuus. Muistatteko, viime osassa , kun sanoin, että on asioita, joita EI KERTAKAIKKIAAN SAA SANOA? Erityisesti tässä lapsiasiassa. No, nytpä se tuli todistettua.

Vihaiset miehet

Sellisti ilmaisi syvää halveksuntaansa kopioimalla tekstini ja puhumalla ällöttävistä sinkuista, jotka kertovat kahvipöydässä spermasta ja gynekäynnistä.

Tiedemies meni shokkiin, koska kerroin, että lapset kirkuvat, kakkaavat ja haisevat. Tietenkään lapset eivät kakkaa ja kiru kaiken aikaa, mutta koska kerroin shokkiuutisen siinä samassa, kun tein selväksi lapsiperhe-elämän karuja puolia (jotka herra nähköön olisi hyvä realistisesti tietää ja käydä läpi päässään ENNEN kuin tekee hätiköidyn lapsihankintapäätöksen), olen lapsivihaaja ja imetysvastainen sekä vähän mieleltäni häiriintynytkin.

Mielipiteistäni suuttui myöskin Sedis , jota olen pitänyt kovasti fiksuna miehenä. Häntä suututti se, että ajan maapallon sukupuuttoon, koska olen itsekäs. Sediksen jatkot ja jatkojen jatkot kannattaa myös lukea, jos siis tykkää blogisodista, joissa äly tai halu omilla näkemyksillä argumentointiin loppuu äkkiä ja apuun haetaan akatemiasta isoharteinen teoria ja muutama filosofin käikkä. Näin yksilön oma mielipide omasta elämästään saadaan taottua tasaiseksi kuin kokolattian alle jäänyt marsu vasaralla? :-)

Mietin kovasti (jatkojen jälkeen vielä kovemmin), miksi minun lapsettomuusvalintani on niin kovasti pois näiltä miehiltä. Ja tuumin, että ehkä kirjoituksissani jokin kosketti heidän omaa elämäänsä, koska syntyi noin henkilökohtainen suuttumus valintaani kohtaan. Olen pahoillani ajatusteni aiheuttamasta sisäisestä kaaoksesta ja pahasta mielestä.

Lisää analyysia

Nämä herrat siis vetivät hernepellon nenään. Pohdin sitä, miten nopeasti Tiedemies ja Sedis pääsivätkään jutuissaan siihen, että 'Birdyssä on jotain vikaa' - asian ryöpytys muuttui hetkessä minun persoonani ikäväksi tulkinnaksi. Tiedemiehen mielestä ajatukseni ovat peräisin varhaislapsuuden mielenkehityksen häiriöstä, Sedis puhuu itsekkyydestä ja siitä kuinka ajatukseni ovat yksinelävän naisen ylilyövä parahdus.

Summa summarum: koska en halua lapsia, olen siis päästäni vialla, naisena häiriintynyt ja itsekäs paskiainen?

Eräs kommentoija ansaitsi kiitokset siitä, että vastasi itsekkyyssyytöksiin, ettei hänkään lapsia tehnyt kansantalouden ja maapallon väestön nimissä vaan itsekkäästi 'minä haluan' -syistä. Niinhän ne yleensä tehdään: olisi kovasti outoa, jos joku tekisi määrätietoisesti lapsia vailla omaa halua tehdä niitä.

Kuten selvää on, me blogistit tunnemme VAIN niitä ihania ja upeita vanhempia, joiden piltit ovat neroja ja nättejä ja terveitä. Toivottavasti en särje maailmankuvaanne, jos kerron, että maailmassa on myös hyvin paljon vanhempia ja lapsia, joilla ei ole hyvä olla. Joilla on suorastaan paha olla. Vastaanottokodit, lastenkodit, ja psykiatriset osastot ovat täynnä esimerkkejä siitä, että kaikki ei ollutkaan ihan kivaa ja jotain meni pahasti pieleen.

Sedikselle ihan sellainen pieni asia vielä, että kyllä siinä helvetti vie on eroa, loppuuko parisuhde duuninpaljous & seksinvähyys -ongelmiin, jos lapsia on tai ei ole. Sediksen mielestä lapsetonkin parisuhde voi mennä karille (no totta munassa voi!) - minusta kuitenkin on eri asia erota lapsettomina aikuisina kuin vanhempina. Minusta edelleen lapseton parisuhde on hieman erilainen kuin lapsien kanssa elettävä parisuhde: ampukaa, jollei mielipide miellytä.

Niin mistäs sitten vimmastuttiinkaan?

Nämä lainaukset selittävät ehkä asiaa jonkin verran. Sediksen tekstiä kommenttipalstalta:

"Lasten tekeminen on tässä maailmassa biologinen välttämättömyys, jos ihmislaji halutaan säilyttää. Se siis on perusarvo. Silti sen perusarvon noudattamatta jättämistä ei pidä rangaista tai tuomita, mutta argumentoida vastaan kyllä."

"Mutta oleellinen henkilökohtaisen elämänlaadun parannuskeino oli tämä lapsettomuus. Siitä nostettiin ikään kuin perusarvo: lapsen arvo oli kirjoituksessa nolla tai suorastaan haitallinen. Tämähän lähenee jo lapsivihaa..."

Eli jotenkin tuntuu, että miesten vimmastuksen ydin on siinä, että lasten hankkiminen ON perusarvo, oletusarvo ja täytyytäytyypakkopakko - itsestäänselvyys, jonka kyseenalaistus on itsessään väärin. Pahinta kaikesta, minä sekä kyseenalaistin tuon 'perusarvon' (mikä hitto on 'perusarvo'?) ETTÄ toin esiin oman valintani samanarvoisuuden Sediksen valinnan rinnalle. Tämä Sediksen mielestä loukkaa hänen valintaansa: hänen mielestään siis hänen valintansa/arvonsa on oletusarvoisesti parempi ja arvokkaampi kuin minun valintani/arvoni, ja niiden rinnastaminen samanarvoisiksi jo itsessään on Sediksen mielestä pöyristyttävä rikos. Eihän nyt jumakekka lapsettomuus voi olla yhtä hyvä valinta kuin lastenhankinta?

Sitten vielä eräs asia: onkos tässä nyt taas tultu niiden piiloasenteiden esiinmarssin äärelle? Saamani palautteen mukaan perheelliset naiset ja miehet kykenivät hyväksymään valintani ja tykkäämään teksteistäni. Sellisti, Tiedemies ja Sedis polttivat kääminsä isolla tulella, mistä minulle tuli valitettavasti eräs ajatus mieleen.

Minä mietin kovasti, että jos pyytäisin näitä herroja laittamaan käden sydämelle ja kysyisin, heittäisivätkö he tuollaisen tekstin *miehelle* joka ei halua lapsia, mitenhän kävisi? Onko tässä nyt taas kyse kuitenkin ja viime kädessä siitä, että *naisen* on epänormaalia ja sairasta olla haluamatta lasta?

Miehen on helppoa ja hyvä mitätöidä naisen haluttomuus lapsen hankintaan: eihän se raskaus, synnytyksen riskit tai pitkä symbioottinen kotonaolo vauvaa imettämässä miestä henkilökohtaisesti kosketa. Ei mies liho 20 kiloa, revitä alapäätään tai vanuta rintojaan vauvan takia. Nainenhan sen rankimman osuuden siinä hommassa hoitaa. Juuri siksi kyselen, että onko miehellä oikeasti pokkaa tai varaa ivata naisen lapsettomuusvalintaa?

Eikö teidän mielestäni miehellä ole oikeutta valita elämää, johon lapsia ei tule? Miksi teitä ei näy raivoamassa vasektomiaa hakevan miehen blogin kommenttipalstalla? Onko naisen pyhä tehtävä tehdä lapsia? Onko teistä ihmisen kuin ihmisen vain pakko hankkia lapsi, halusi tai ei? Hullujako te olette?:-)

Tämä erityisesti Tiedemiehelle

Ymmärrän, että tuore isä on emootioiltaan herkkä ja menee täysin sanattomaksi, jos joku ei täysin rinnoin euforoi pienillä vauvoilla. Koska tämä isä järkyttyi puhekyvyttömäksi siitä, että sanoin lasten olevan kirkuvia ja haisevia, kerron hänelle pienen pariosaisen kissatarinan.

Kissatarina I

Kissat ovat ihania ja kauniita. Kissat ovat söpöjä ja suloisia. Kissat ovat vilkkaita ja mahtavia. Kissat antavat elämään niin paljon. Kissojen kehräys rauhoittaa, kissojen kanssa on ihanaa. Ilman kissa olisi kauhean tyhjää. Kun aamulla herää siihen, että kissa tulee kaulan viereen kehräämään, päivä alkaa upeasti. Kissat ovat älykkäitä. Pidän omista kissoistani aivan hurjasti. Rakastan omia kissojani. Pidän kissoista, jos ne ovat fiksuja ja mukavia. Kissojen katselusta tulee hyvä mieli. Minusta olisi mukavaa, jos minulla olisi monta kissaa. Minusta on mukavaa, jos pidät kissoista. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole omaa kissaa. Kissat ovat upeita eläimiä. Kissat ovat itsenäisiä. Ymmärrän kuitenkin, etteivät kaikki halua kissaa. Minusta on hienoa, että minä saan hankkia kissan, kun haluan. Ihminen, joka ei halua kissaa, saattaa olla allerginen, tai elää toisenlaista elämää, johon kissa ei sovi.

Kissatarina II

Kissat ovat petoja. Kissat ovat raapivia ja arvaamattomia. Kissojen kakka haisee. Kissat valvottavat yöllä mourunnalla. Kissat kusevat sohvaan tai paskantavat lattialle, jos olet pitkään poissa. Kissa on nirppanokkainen, vaativa ja itsepäinen. Kissa on ärsyttävä. Kissa voi oksentaa lattialle. Kissat repivät sohvia ja kissoista lähtee karvaa. Kissan takia ei voi lähteä viikoksi reissuun miettimättä kissan hoitoa. Kissa sitoo, kissaa pitää hoitaa. Hiekkalaatikon kuopiminen lapiolla on haisevaa hommaa. Kissat ovat nirsoja perkeleitä, joille ei kelpaa mikään. Kissat raapivat kipeästi. Kissat pomppivat hyllyille ja tiputtavat arvotavarat. Kissan pito on rankkaa. Kissat ottavat päähän. Tekisi joskus mieli huitaista kissaa. Älkää nyt herrantähden hankkiko kissaa ennen kuin tiedätte mihin lähdette!

Kissatarina III

Kissat ovat kertakaikkisen ihania kaiken aikaa. Jokaisen on pakko hankkia kissa. Ihminen ilman kissaa on sairas ihminen. Kissa on jokaisen oikeus ja velvollisuus. Jokaisen tulee hankkia monta kissaa. Kissan kakka on ihanaa. Kissa oksensi sohvalle, nyt en pese sohvaani enää ikinä! Olipa hauskaa kun olimme kissan kanssa kylässä ja kissa pissi pitkin lattioita. Kissasta ei ole mitään vaivaa. Kaikki kissat ovat ihania. Rakastan ihan kaikkia kissoja. Jos sinä et halua ottaa kissaa, sinussa on jotain vikaa. Kyllä sinä sitäpaitsi oikeasti sitä kissaa haluat, ja sen hankit, kunhan vähän kasvat. Jos et ota kissaa, olet itsekäs ja vastuuntunnoton egoisti.

Tarinan opetus

No niin Tiedemies, nyt tulee näiden pikku tarinoiden opetus. Minusta sekä I että II ovat täysin tosia tarinoita. Niiden näkökulma on vain eri. Ihmisen, joka aikoo hankkia kissan, tulee tajuta...ei vain tarinan I asioita, vaan ehdottomasti lisäksi tarinan II faktat. Kissan hankkijan tulee tietää, mihin ryhtyy: kissaelämiseen liittyy ihania ja hemmetin paljon vähemmän ihania puolia. On hyvä tietää faktat ENNEN kuin hankkii kissan, ettei tulos ole se, että kissanomistaja on raivona ja kissa huonosti hoidettu.

Kissoista kerrotaan usein vain tarinaa I. Totta, totta, mutta mielestäni on valheellista kertoa VAIN tarinaa I. Haluankin kertoa usein tarinan II, koska sekin on totta. On outoa, jos kissoista kerrottaisiin vain tarina I ja tarinan II asiat kiellettäisiin.

Tarinan II kieltävät ne, jotka ajattelevat tarinan III mukaan. Minä en ymmärrä niitä, jotka ajattelevat tarinan III mukaan. Minusta se kuulostaa kipeältä ja oudolta. Minusta sellainen ihminen on jotenkin hurahtanut, eikä ajattele realistisesti. Minusta tarina III kertoo sairaalloisesta ihannoinnista, suhteellisuudentajun puutteesta ja tarpeesta puusilmäisesti pakottaa muut olemaan samaa mieltä. Olen tarinan III kissakertomusta vastaan, en pidä sitä totena enkä hyödyllisenä tietona kellekään. Minusta tarinasta I ja II syntyy jotensakin järkevä kokonaisuus - tarina III taas kieltää tarinan II olemassaolon, ja pitää tarinaa I liian laimeana.

Siirretään nyt tämä koko hoito kissoista lapsiin. Pysytkö mukana? Olen tarinaa III vastaan. Siitä kirjoitin aiemmin. Kirjoitin myös tarinan II asioista, koska niistä ei jostain syystä haluta puhua. Yleensä puhutaan vain tarinaa I tai jopa pelkästään tarinaa III. Minusta todellisuus sisältää tarinan II, ja sen tahallinen ohittaminen on mielestäni valehtelua. Olisi kamalaa, jos joku hankkisi kissan/lapsen pelkästään tarinoiden I tai III perusteella.

Ainakin yritin selittää näkemykseni. Jos olet tarinan III lumoissa, luulen, että pidät ajatuksiani yhä vastenmielisinä ja sinua riepoo raivokkaasti tarinan II esilletuonti. Se on sitten voi-voi:)

Vastavuoroisuus hakusessa

Nämä miehet ilmeisesti ovat hankkineet lapsia. Minä en huutele blogissani (eikä tulisi edes mieleeni), miten he ovat minävaurioisia itsekkäitä paskiaisia siksi, että ovat tehneet halunsa mukaan. Minusta ihmisen pitää tehdä se, minkä hän kokee oikeaksi.

Heillä sen sijaan löytyy kaikenmoista analyysia minun persoonastani, elämästäni ja mieleni kehitysasteesta. Vihjataan kaikenlaista, alkaen yksinjääneestä akkaparasta siihen häiriintyneeseen eukkoon, jonka on pakko kurjuuttaan kompensoiden olla tätä mieltä, mitä olen.

Minusta taasen on hyvä, että ihmiset saavat ja voivat tehdä sen, mitä haluavat. Minäkin haluan tehdä siten, miten haluan - miksi se raivostuttaa näitä miehiä? Miksi se, minkä minä koen itselleni oikeaksi, on oltava heidän mielestään ehdottoman väärin?

Maapallon sukupuutosta huolestuneille kerron vielä, että ainakin 2 ystävääni on hankkinut neljä lasta. He ovat tavallaan tehneet minun osuuteni eli lunastaneet minut vapaaksi. Lohduttaako tämä yhtään?:-)

Vihainen nainen, lisätty 22.7.

Ohhoh .

Seuraava otos löytyi Sediksen Russell-kommenttipalstalta, teksti siis Blogisiskon kommentti minun kirjoituksiini:

"Tunnen sääliä tällaista narsistista naista kohtaan. Hän on ehkä jäänyt kehityksessään lapseksi (ks blogikirjoitustani) tai on ns. huijattu nainen, niin kuin nykyään oivalletaan.

Joku oudoille poluille livennyt feminismin sivuhaara tai ihan kylmästi kulutusyhteiskunnan oveluus ovat harhauttaneet hänet.

Tuollaisia päätöksiä kadutaan yleensä katkerasti, kun tullaan vanhemmiksi ja muilla on lapset ja lapsenlapset ympärillä."

Lapsettomuuden valitseva nainen on säälittävä narsisti, kehitysvammainen ja jälkeenjäänyt. Tai patriarkaatin/feminismin huijaama. Ja hän tulee katumaan katkerasti. (Miksi tuo viimeinen lause aina tuo mieleen naisen, jolla leukaperät ovat puristuneet yhteen, ja hän raivoisan kostonjanon värittämällä äänellä suorastaan toivoo, että lähimmäinen tulisi katumaan?)

Tuotatuota. On olemassa naisia, jotka katuvat katkerasti, jolleivät lapsia hanki (eli jättävät hankkimatta halunsa vastaisesti). On olemassa naisia, jotka katuvat katkerasti, jos hankkivat lapsia (eli hankkivat lapsia halunsa vastaisesti). Minusta tuo Blogisisko ei ole narsistinen kehitysvammainen idiootti, jos hankkii lapsia, kun kerran haluaa (lapset hankitaan halusta, eli narsistisesta syystä). Mutta minä olen narsistinen kehitysvammainen idiootti, koska toimin haluni mukaan eli en halua lapsia?

Tämän naisen mielestä lapsia tulee tehdä hampaat irvessä halun vastaisesti, ja sitten vihata elämäänsä, jotta voisi todistaa olevansa normaalikehittynyt nainen? Anteeksi nyt vain, mutta minun silmäni ovat pesuvadin kokoiset. Tätäkö tukea Blogisisko tarjoaa ystävälleen/tyttärelleen, kun he kertovat omasta ajattelustaan tai valinnastaan elää omanlaistaan elämää ilman lapsia?

No, onhan niitä vanhempia, jotka hylkäävät lapsensa, kun lapsi kertoo olevansa homo. Miksei sitten niitäkin, jotka paheksuvat ja haukkuvat pystyyn ne 'sisaret', jotka tahtovat elää lapsettomina. Oli miten oli, minun feminismini sallii minun iloita naisen puolesta, joka tahtoo 8 lasta ja saa ne. Blogisiskon oikeaoppinen sisaruus toimii vain silloin, kun sisar ajattelee samoin kuin hän itse.

Blogisiskon mielestä näemmä naisen tekee kypsäksi ja kehittyneeksi se, että hän osaa avata reitensä miehelle ilman ehkäisyä (omasta halusta viis). Minusta ihmisen kypsyydestä kertoo mm. se, miten hän kykenee suhtautumaan omista minäminä- oikeassa -valinnoista poikkeaviin valintoihin ja se, millä perusteilla hän valintansa tekee. Minä toivon, toivon kovasti, että Blogisiskon lapset ja lapsenlapset noudattavat valinnoissaan Blogisiskon käsityksiä, koska muutoin voi vanhuksena olla ympärillä hiljaista.

Huvitus

Kyllä, minua huvittaa kovasti, kun 20-25 vuotias äidiksi tullut ihminen selittää minulle (35v.) että 'kyllä se sinullakin vielä mieli muuttuu'. Pitäisiköhän tosiaan sanoa (erään lapsettomuuskeskustelijan sanoja lainaten), että 'niin sinullakin, ja se on jo paljon hankalampaa, kun sinulla sitten jo on nuo lapset'?:-)))

Ruokameemi!

Ja kaiken kissankakan ja etovuuden lisäksi vielä ruokameemi!:) Perso haastoi kisaan. Alkuperä täällä.

Kuusi muistettavinta ruokakokemusta...

1. Mummin kanssa nautitut kesän ensimmäiset uudet perunat (kilo per nassu), silli, voi ja toisinaan mummin tekemä makaroni-munamaitolaatikko. Sitä ateriaa ei kokonaisuudessaan enää saa, sillä mummi on poissa.

2. Amsterdamin Maos-ketjun falafelit: parilla eurolla pitaleivän sisällä puoli tusinaa isoa falafel-palloa, ja salaattipöydästä kaikkea vihannesta, oliiveja, tahini- ja korianterikastikkeita. Ai nami, vieläkin kuola valuu.

3. Tuore Tapolan mustamakkara, puolukkahillo ja kylmä maito. Lihansyöjäaikani rakkain ruokamuisto vuodelta 1993. Valitettavasti astuin lihattomien syöjien riveihin 1994.

4. Tamperelaisen Star&Moonlight -intialaisravintolan Palak Paniir (pinaattia ja tuorejuustoa). Syön sen keskimäärin 2 kertaa kuussa, yhä edelleen, jo parin vuoden ajan. Mangolassilla.

5. Kotona tehty pizza. Perhekuntani jäsen tekee parasta pizzaa. Omaani laitan joko aura/ananas/katkarapu -täytteen, ja oikein herkkua halutessani pinaattia, vuohenjuustoa ja papaijaa.

6. Oma tekemäni pasta. Olen kehittynyt hyväksi siinä. Lempipastojani taitaa olla durum-spagetti, joka pyöräytetään oliiviöljy-valkosipuli-ruususuola- persilja-katkarapu -sekoituksen kanssa pannulla. Päälle muutama aurinkokuivattu tomaatinsiivu ja mozzarellaa. Kurnau.

Epistä olisi jättää mainitsematta ystävättärieni pastasalaatti ja feta-pinaattipiiras, anoppini kasvisvoileipäkakku, veljeni leipomosta hankkima savulohivoileipäkakku, äitini tekemä kanttarellimuhennos tai Tokiossa nautittu sushi, jolle vetää vertoja Tampereen Marusekin sushi. Unohtamatta espanjalaisen ystäväni tekemää perunatortillaa (tosin teen aika hyvää itsekin:)

Lomaan vielä viikko ja yksi päivä.