Osa 164: Sfnetistä ja kesähäistä

 

Nyt on muutettu. Kotona voi jo asua - ja voi miten päivä päivältä ihastelee enemmän kotinsa nurkkia. Miten kiva parveke, miten hyvä sauna, miten täydelliset ilmansuunnat ikkunoista ja miten hieno näkymä:)

Suomi on kesälomalla - töissä on rauhallista. Seuraavat neljä viikkoa tulee olemaan mukavaa tuusaamista: sähköpostilaatikon tyhjentelyä, tiedostojen ja hakemistojen siistimistä - niiden töiden tekemistä, joille ei yleensä ole koskaan aikaa.

Sfnet 20 vuotta

Keskustellessani erään nuoren toimittajan kanssa kävi ilmi, että hän ei tunnistanut käsitettä 'sfnet'. Hän ei tiennyt uutisryhmistä mitään. Luulen, että kyse on sukupolvien välisestä kuilusta: me 70-luvulla syntyneet emme chattailleet web-forumeilla vaan joko irkkasimme tai istuimme 'nyyssilässä' uutisartikkeleita lukemassa ja kirjoittamassa niin sfnet- kuin mm. alt -ryhmiin.

Sfnet, sieltä minun nettiurani alkoi. Itse asiassa 'ura' alkoi siitä, että sekoitin käsitteet Reply ja Follow-up. Piti kirjoittaa henkilökohtaisia kommentteja erään naisen intiimiin artikkeliin - kun sellainen 'sähköposti' päättyy artikkelina nyyssilään, sitä ikäänkuin tekee komean 'entreen':)

Niin tuntematon kuin sfnet tuntuu monille nuorille olevan, sfnet kuitenkin oli ja on valtaisa virtuaalimaailma, jossa on tahkottu 20 vuotta. Juhlatkin pidetään: Sfnet 20 vuotta -sivut ovat vankan seuraamisen alla. Toivon tapaavani siellä 90-luvun alun uutisryhmien julkkuja ja legendoja - ja varmasti tapaan siellä monta vuosienpituista tuttavaa, ystäviä unohtamatta.

Ai mikä on uutisryhmien ykkönen? No *tietysti* sfnet.huuhaa , tuo internetin irstakkain verbaalinen leikkikenttä!:)

Haluan vielä sanoa, että jos joku instanssi tai taho yrittää viedä minulta oikeuteni unix-pääteyhteyteen ja emacsiin, minä taistelen viimeiseen asti. En edes tiedä, kuinka moni muistaa rn:n tai nn:n tai kuinka moni nuorena gnussi - (ennen vanhaan väännettiin ohjelmointiharkatkin C++:lla emacsissa mistä löytyy kääntäjä). Mutta kyllähän minä Outlook Expressilla nyyssäilen, enhän nyt sentään ihan fossiili ole:)

Kesähäistä

Tulipa oltua juhannuksena häissä, ja yllättäen mukavissa sellaisissa. Tässä muutama asia, joka tekee häistä mukavat.

Kirkkoseremonian lyhyys ja sujuvuus: en ole koskaan käsittänyt hääpareja, joilla on hillitön hinku vetäistä sakramentit pisimmän kaavan mukaan, kun hikisessä kirkossa riekkuu parikymmentäkin pientä lasta ja saman verran heikkokuntoisia vanhuksia. Tuntikin on jo melkoinen vaatimus sukulaisilta sekä tuttavilta - saati sitten häät, joissa päätettiin uuvuttaa suku ja tutut yli kahden tunnin evankelisluterilaiseen riittiin ehtoollisineen päivineen.

Juhlatilaisuuden ohjelma: ohjelman pitää olla hyvähenkistä, asiallista ja vapaaehtoista. Häissä, missä juuri olin, tämä oli oivallettu: ihmisiä leikitettiin mukavilla runoluvuilla, eikä ketään pistetty yksin nöyryyttämään itseään. Pahinta kaikesta ovat nk. morsiamenryöstöt, joiden jälkeen kerätään rahaa - ihmiset ovat hei tulleet häihin kalliit lahjat mukanaan, lisärahankeruu on yksinkertaisesti julkeaa.

Välitön tunnelma: häät, joissa etikettiä ei sinänsä ole ja jossa oleminen on vapaata (eikä ihmisiä suitsita tuntikausiksi hämmentymään toinen toisensa perään isketyistä toinen toistaan rajuimmista ohjelmanumeroista), ovat parasta maaperää vilpittömälle ilonpidolle. Jos häävieraille lykätään oletuksena liuta etikettiä, sääntöä, ohjenuoraa ja krakan pitää olla kireällä, ei hommasta tule yhtään mitään. Jokainen unohtaa iloita, koska joutuu olemaan koko ajan varuillaan mokaamisen pelossa. Asiaa ei helpota, jos itse morsiuspari on kireällä kuin viulun kieli ja jokainen ruokalaji teetetty käsityönä Pariisissa.

Minua pelottaisi mennä häihin, joissa on 'teemaväri' (kutsukortin pohjaa, värjättyjä ruusuja ja hääpuvun hilavitkuttimia myöten) ja joiden suunnittelu on aloitettu 4 vuotta sitten budjetin ollessa pienen yksiön hinnan suuruusluokkaa. Siinä vaiheessa, kun häistä on päätetty tapaamisiltana, häitä suunniteltu seuraavat 3 vuotta ja viimeisen puoli vuotta morsian treenaa omakätistä hääkakun kuorrutusta pinna kireällä kuin immen per*e, on leikki kaukana ja riemu piilossa. Jos ei naimisiin pääse vähemmällä, kannattaisi ehkä hankkia joku muukin harrastus ettei todellinen elämä unohtuisi.

Pidän erittäin mieluisena siviilivihkimiseen liittyviä perhejuhlia, joissa on usein asiat kohdallaan: aviopari on paikalla ja herkkuja pöydässä, ja puitteet ovat lämpimät, tavalliset ja silti juhlalliset. Näissä avioliiton juhlimisissa ammutaan harvoin yli - kirkkohäämeiningissä sen sijaan on harvinaista, että häät ovat mukava juhla. Siksikin kiitän serkkuani mukavista häistä!

Ulkona on kesä, joten hopi hopi ulos siitä!:) Seuraavaksi saatan laittaa taas kunnon syttymisherkkää tavaraa näkyville...