Osa 160: pintamediaa

 

Minua haastatellaan Aamulehden sunnuntainumeroon nettipäiväkirjoista tänään. Mitähän fiksua keksisi vastata kysymykseen 'miksi kirjoitat nettipäiväkirjaa?' No, ensinnäkään en sinänsä kirjoita pelkästään päiväkirjaa - toisekseen kirjoitan, koska on pakko. Näistä ei järin journalistista herkkua taida tulla:)

Uudisraivausta

Sunnuntaina TV1:lta tuli vallan kiintoisa ohjelmasarjan osa ihmisistä, jotka viettävät viisi viikkoa uudisraivaajien elämää noudattaen mahdollisimman tarkasti historian tietoja eli pyrkien alkuperäisyyteen. Eläimet pitää teurastaa itse, vaatteet ovat alkuperäisen mallin mukaisia ja kaikki nykyaikaisuudet (paitsi kondomi) ovat kiellettyjä. Muun muassa vessapaperi on kielletty.

Se, mikä minua jaksoi tyrmistyttää, oli yhden naisen jatkuva ja toistuva valitus siitä, kun ei saa meikata. Joka hetki hän voihki, että 'näytän ihan kauhealta' ja pärisi huulipunan salakuljettamisesta: eräänä päivänä hän kertoi, että koska he eivät saaneet meikata edes valokuvaukseen, hän oli masentunut ja itkeskeli koko päivän. Hänen noin kolmetoistavuotias tyttärensä voihki, kuinka näyttää ilman meikkiä nelivuotiaalta ja aikoi vakaasti salakuljettaa meikit uudisraivaajaleirille.

Ei minua tytär ihmetyttänyt, mutta jos nelikymppinen 'aikuinen' nainen itkee päivän, kun ei saa laittaa huulipunaa, se pistää miettimään nykyihmisen tilaa. Kuten eräs uudisraivaajakokeilun osallistujista totesi, 'emmehän me mene lounaalle ystävien kanssa tai shoppailemaan, vaan lypsämään lehmää' - mihin sitä meikkiä siis tarvitaan? Ja jos ihminen sanoo näyttävänsä omanaamaisena 'kauhealta', mihin tällaisen olennon itsetunto perustuu? Meikkiteollisuus on totta tosiaan markkinoinut itsensä hyvin: naiset eivät ilman meikkiä ole mitään ja meikkaamaton ihminen näyttää kauhealta.

Mediasta seitsemän kertaa päivää

Päivänä eräänä mietin ankarasti 'median' eli uutiskirjoittelun tasoa ja pyrkimystä. Tämän mietiskelyn laukaisi se, että ison iltapäivälehden päätoimittaja ja kulttuuriministeri päättivät alkaa mätkiä toisiaan hiekkakakuilla, ja poru oli kauhea. Eikö ison iltapäivälehden päätoimittajalla ole tosiaan mitään muuta tai tärkeämpää tekemistä kuin vinoilla kulttuuriministerille julkaisemalla tarkistamattomia valheita ja vihjauksia? Eikö kulttuuriministerillä ole muuta tai tärkeämpää tekemistä kuin ottaa nokkaansa jonkun viisikymppisen katkeron idioottikirjoitelmista?

Ennen Ilta-Sanomat oli uutislehti ja Iltalehti skandaalilätyskä. Koska skandaalit ja tissit myyvät, myös Ilta-Sanomat lähti sille linjalle, rinta rinnan Iltalehden kanssa. Hyvin myyviin lehtiin kuuluvat myös 7 päivää, Oho ja muut juorulehdet - se jotenkin tuo kovin konkreettisesti esiin faktan, että suomalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on 100.

Uutiset ovat kovasti juoruuntuneet - onhan skandaalinkäryisistä juoruista kirjoiteltu aina (kansan kihistessä uteliaisuudesta ja supatellessa 'varmoja' neljännen käden tietojaan höysteeksi), mutta nykyään lehdistössä tuntuu vallitsevan nk. pahansuovan kirjoittelun linja. Toimittajat bongailevat julkkiksia, ja kirjoittavat mahdollisimman ikävästi sekä vihjaillen vielä pahemmasta. Tärkeintä on ryvettää, mustamaalata ja saada ihmiset uskomaan vihjausten olevan kolmen vartin totuus.

Jos jossain joku julkku onkin hetken aidosti onnellinen jonkun kanssa, seuraavalla viikolla jo lehtien etukannessa on kuva julkusta ja 'supermegapaljastus' että julkku nuoleskeli mallin kanssa baarissa. Vaikka se olisi täysi valhe, vaikka julkku ja julkun puoliso, perhe sekä ystäväpiiri tietäisivät sen olevan valhe, jää jäljelle tuhansia keskiarvoälykkäitä kansalaisia, jotka supattavat tietävällä ilmeellä 'ei savua ilman tulta'. Ei tuollaisien kirjoitusten, jatkuvan puolustelun ja valheellisen panettelun kanssa eletä kovinkaan tasapainoista elämää.

Mitä sellainen toimittaja ajattelee itsestään ja elämästään, jonka työnä on kirjoittaa mahdollisimman ilkeitä ja pahansuopia valheita lehtiin painettavaksi? Toisten jatkuva myrkyttäminen on mielestäni merkki siitä, että toimittajan omassa sisimmässä on jo kovasti pimeää. Tervepäistä ihmistä ei kiinnosta yrittää tuhota toisten elämää, onnea tai yksityisyyttä.

Onhan tässäkin homekolikossa toinen puolensa: ei toimittajille maksettaisi alhaisen tuuban tuottamisesta, ellei enemmistö lukijoista sellaista janoaisi. Tuntuu, että suuressa osassa ihmisiä asuu pieni vahingoniloinen kusipää, joka toivoo toisille pahaa ja käkättää ivallisesti, kun varakkaalle julkulle tulee mutkia matkaan. Tekisi mieli kysyä, mikä helvetti sinua vaivaa, kun näen olohuoneen pöydällä *tilatun* 7Päivää-lehden - minusta ainoa järjellinen vastaisku näiden lehtien tuottamaa veripalttua vastaan on kieltäytyä niin lukemasta kuin tilaamasta niitä. Tiedän, että tällainen on aivan liian liikaa pyydetty keskiarvokansalaiselta, josta on ihan aidosti hurjan innostavaa lukea Jasmine Mäntylän miessekoiluista ja Räikkösen tissibaarireissusta.

Eipä silti, kyllähän Aamulehtikin osaa: toukokuulla uutisoitiin erittäin julmasta taposta, missä painonnostajamies repi naiselta kädet kyynärnivelistä irti ja nainen kuoli lähinnä verenhukkaan. Neljäsosa uutisartikkelista käytettiin erikoisartikkeliin: miehellä oli kuulemma 'Aspergerin syndrooma' ja erikoisartikkeli kertoi, miten Aspergerit ovat hallitsemattoman aggressiivisia. Erittäin julman murhan syyksi löytyi siis Asperger - ja Asperger aiheuttaa väkivaltaista murhanhimoa. Juuri näin, hyvähyvä.

Taikauskoa

Minua ei liikuta herra Palmun juopporeissu eikä Jasminen tissit, mutta jotkin asiat ovat sillä tavalla tärkeitä, että en voi toimia niitä vastaan. Kansanuskoa vai taikauskoa - mitä väliä:)

  • Veitsiä ei saa antaa lahjaksi, etenkään hää- tai syntymäpäivälahjaksi.
  • Kynttilän liekistä ei saa ottaa tulta tupakkaan
  • Toisten vanhaa sänkyä tai patjaa ei kannata ottaa, ellei ole täysin varma entisten omistajien hyvinvoinnista. Sama koskee asuntoja: mielellään ostaa asunnon, jonka entisistä omistajista tietää, että he olivat onnellisia.
  • Isojen päätösten kanssa pitää nukkua yksi yö: jos aamulla on yhä jotain mieltä, sitten vain menoksi.
  • Älä koskaan ota rakastajaa, joka syljeksii. Älä koskaan ota rakastajaa/ rakastajatarta, kenen kanssa et voi nukkua hyvin. Älä koskaan ota rakastajaa/ rakastajatarta, joka arvostelee ääneen kehoasi: se on merkki perusteellisesta kunnioituksen puutteesta ja rakkaudettomuudesta.
  • Kun joku kertoo sinulle painokkaasti jotain, varsinkin luottamuksellisen tarinan tai luonnehdinnan jostakusta, mieti aina, miksi hän kertoo sen. Joskus joku tahtoo meidän ajattelevan toisista tai itsestämme jollakin lailla - sen totuusarvoa kannattaa punnita.

Kaikilta muilta osin olen ennakkoluuloton, sopeutumiskykyinen ja boheemi:) Hyvää kesänalkua, aurinkoisia hetkiä ja kesäyön valoisuutta!