Osa 155: vapun alta telluslaisista ja Sillä Silmällä

 

Löytyi sitten se unelmakoti. Vaikka tämä olikin jo toinen kerta, ei voinut mitään sille, että matkalla tarjouksentekoon jännitti niin, että hermosäikeitä olisi voinut käyttää viulunkielinä ja tirauttaa vaikka Dance Macabren. Kun kiinteistövälittäjä soitti 5 tunnin päästä ja kertoi tarjouksen tulleen hyväksytyksi, oli pitkään epätodellinen olo. Nyt, jos koskaan, pääsee lukeutumaan tositamperelaiseksi: omistusasunto Hervannassa on rajumpaa extremeä tamperelaisuuden alalla kuin mustamakkara sinapilla.:)

Tellus ja muukalaiset

Olen aina kokenut, että Tellus on kumma paikka ja sen asukit kiintoisia. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pidän ihmisiä olentoina, jotka ovat sekä kiehtovia että omituisia. Suurinta osaa ajasta vaivaa nk. ulkopuolisuuden tunne eli en ymmärrä hitustakaan siitä, mitä näiden olentojen päässä liikkuu.

Oletusarvoisesti pidän olentoja väljässä merkityksessä 'ymmärrettävinä': yli 30 vuotta telluslaisten kanssa pörränneenä tiedän jo jotain siitä, mitä heiltä voi odottaa missäkin tilanteessa. Tosin nämä kaavat johtavat usein väärään tulokseen ja teoriat pettävät kuin vanha sisäkumi pyöräilijän. Normaalisti kuitenkin telluslaiset ovat niin etäällä elämästäni, ettei heidän satunnainen temppuilunsa minua hetkauta: lähimmäisten oleminen on etusijalla, ja sen rajut muutokset toki aiheuttavat kummasti kuohua.

Joskus tapaan telluslaisia, jotka näyttävät olevan aivan ok eli 'ymmärrettäviä'. Oletusarvoisesti myös pidän heitä peruslaatuisesti tiettyjen asioiden kanssa tietyllä tavalla toimivina olentoina. Kun tämä oletus pettää, minä aika kepeästi kohautan olkapäitäni ja totean, että telluslaiset ovat totta tosiaan kiintoisia - mutta sen jälkeen suhtaudun telluslaiseen hieman toisin. Sillä tavalla kuin suhtaudutaan arvaamattomaan ja traumaattiseen kissaan. Oletusarvona on sen jälkeen, että olento voi tehdä mitä vain - ei se pelota, vaan se on järjellinen puitteisto sen jälkeen, kun olento on näyttänyt olevansa irrationaalisessa tilassa.

Minun määritelmäni 'täysipäisyydelle' tai 'irrationaalisuudelle' on toki subjektiivinen. Niin sen pitää ollakin. Minä pidän telluslaisia täysipäisinä kunnes he itse osoittavat, ettei siihen ole syytä. Kun telluslainen putoaa täysipäis-määritelmieni ulkopuolelle, se ei tarkoita, että hänessä olisi joku telluslaisten keskuudessa havaittava iso vika: se tarkoittaa vain, että pidän tätä nimenomaista yksilöä arvaamattomana omasta näkökulmastani. Että mikään, minkä itse ymmärrän loogiseksi tai eettiseksi tai järkeväksi tai ymmärrettäväksi, ei ehkä pidäkään tämän telluslaisen kohdalla paikkaansa. Siihen ei liity vihaa eikä järin suuria tunteita: jos tuntematon kissa hyökkää kynsineen nilkkaani, en ole raivoissani tai järkyttynyt - vieraalta kissalta voi odottaa sellaista.

Se, mikä telluslaisissa jaksaa kerta kerran jälkeen hämmästyttää, on heidän taipumuksensa yrittää ratkaista ongelmiaan kummallisen projisoinnin kautta: jos henkilöllä A on ongelma henkilön X kanssa, A taatusti näkee henkilössä Y X:n piirteitä ja alkaa selvitellä asiaa Y:n kanssa - ja Y on pihalla kuin lintulauta, että mitä helkkaria tässä oikein puhutaan. Olen törmännyt tyyppeihin, joilla jäi sitten exän kanssa asiat selvittämättä - ja uusi seurustelukumppani on äimistyksekseen tokatreffeillä kuullut 'aina sotkevansa keittiön' tai 'pitävänsä vittu joka kerta mykkäkoulua'. Siinä käydään dialogia ihan väärän ihmisen kanssa.

Sillä silmällä

Mindy heitti aivan mainion kirjoituksen 'Sillä silmällä' -ohjelmasta. Alunperinkin käkättelin ohjelman nimivalinnan kaksimielisyyttä.

Mutta siis tästä 'stailaamisesta': onhan se kiva saada koti viihtyisäksi, ja itselle koleat kuteet. Hyvähän se on hoitaa ihoakin ja syödä terveellisesti. Silti epäilyttää, voiko oikeasti nallekarhumainen nörtti viihtyä metroseksuaalivetimissä, sipooko se oikeasti aamuin illoin Lancomen liposomeja nassuunsa, tsekkaako se aidosti seuraavalla kerralla että tyynyn kuosi osuu kivasti Papagenan sisustushärpäkän sävyyn? Taas kerran tekisi mieli paahtaa siitä, miten järjestelmällisesti tyyli ja tyylikkyys sekoitetaan komeasti trendien ja muodin kanssa - heteromiehistä muokataan vaatteilla trendipellejä, ja heidän oma tyylinsä on hakusessa kuten ennenkin. Ihan kivoja sisustusratkaisuja homopojat osaa tehdä, ei siinä mitään.

Mietin yhä, kuinka paljon minulle pitäisi maksaa siitä, että päästäisin kikattavan trendipoikalauman aukomaan päätä minun kodistani ja vaatteistani. Että antaisin anteeksi ikipäivänä ystävilleni tai puolisolleni sitä, että he istua jököttävät hippokraattihymy naamalla selittämässä kameralle, miten Minttu ei koskaan keksi mitään uutta ja mikä tahansa muutos olis niinku muutos parempaan. Etten kuristaisi yhtä tai kaikkia stailaajia sillä sekunnilla, kun he heittäisivät 35-vuotiaan nalleni tai vanhempieni ensimmäisen kaapin parvekkeelta säälivästi nauraen. Että edes suostuisin kokeilemaan sigamageita muotivermeitä, joista vain 5% on luonnonkuitua (ainoa jota nahkani kestää).

Lundiani olisi 'siis niin OUT!' ja sitä en saisi anteeksi edes intialaisilla sesam-puisilla lipastoillani. Suuri osa sisustuksesta kun keskittyy futonin ympärille, ei paljoa jänskät kuosit tai ryhdikäs taulu auta:) Sitä paitsi olen aina luottanut ja uskonut siihen, että koti, joka on asujansa oloinen sekä asu, jossa asun kantaja viihtyy ja joka silti sopii tilanteeseen, on tyylikäs.

Kuukkeligaalan teletapio

Huvitti tulla Kuukkeligaalaan. Mutta kun tamperelaisella on aina vähän hankalaa, koska viimeiset junat lähtevät iltakymmeneltä eli paras biletys jää väkisinkin väliin. Yöpaikkojahan on, mutta mieluisin yökylä tuntui mahdottomalta, koska emäntä uinahtaa aikaisin. Jauhoin tätä dilemmaa väsymykseen asti toverille. Ja samalla sekunnilla tuli tekstiviesti.

Tekstiviestin lähettäjä oli toki yökylän emäntä, joka varovasti kyseli, joskos minua huvittaisi lähteä Kuukkeligaalaan. No kekkeles! Teletapio toimii ja intuutista tulee tavaraa! Kuukkeligaala here I come!:-)