Osa 151: kuukkeleista ja kissasta

 

Pääsiäisloma sujui leppoisasti. Paljon päivä- ja yöunta, hyvää ruokaa, silkkaa patalaiskuutta ja kissaelämää.

Kuukkelointia vuonna 2005

Jahas: Kuukkeliehdokkaat on nimetty. Mikäpä siinä.

kuukkeliehdokas

Jossain määrin vain toivoisin pientä kriittisyyttä siinä, miten ehdokkaat asetellaan - toki nyt on aseteltu täsmälleen äänestäjien ja ehdottajien mielen mukaan, mutta vaikka kuinka ehdotetaan, mikä idea on äänestää hyvää blogia, joka on ehdolla ainoastaan väärässä kategoriassa? Jos vaikka kuinka tahtoisi blogin X saavan palkinnon, mutta ainoa keino on äänestää auto-HiFi-blogia parhaaksi herkkispornoblogiksi, tulee orpo olo.

Lähtökohdiltaan pitäisi saada pystyyn sen verran kuria, että kuhunkin kategoriaan hyväksytään vain kategoriaan sopivia ehdokkaita ja että raati on jäävi eli puolueeton. Koska muuten palkinnon yllä leijuu aina ja ikuisesti juoruhaisu, joka vihjaa että palkinnot jaettiin taas blogin ulkopuolisten välilöiden eikä blogististen ansioiden perusteella.

Vaikka tuomarin kaverin blogi olisi oikeasti ja objektiivisesti kaikkein paras, sen parhaus hukkuu jälkipyykin linkousvaiheeseen. Siksi itsensä jäävääminen tuomaristosta tai raadin täyttäminen pystymetsän blogaajilla olisi ensi vuonna hyvä idea. On valintoja, joita voi väittää puolueettomiksi ja jotka myös ovat sitä, mutta kukaan ei sitä usko. Siinähän sitten yrittää joku retostaa kuukkelillaan, kun muut ovat valmiit teilaamaan sen lehmikauppasyntyiseksi farssipystiksi:(

Itse äänestin:

  • Paras blogi: Lehti, Hassuja heräämisiä, Ei sinutella
  • Paras uusi blogi: Lehti, Turisti
  • Paras päiväkirja: Ei sinutella, Juhapekka Tolvanen, Portti naisten maahan (tosin Tolvaselle ehdotin Superkuukkelia elämäntyöstä ja blogauksen yksityiskohtaisuuden mestaruudesta:)
  • Paras erikoisalablogi: Jennin neuleblogi, Plöki, Biologiblogi
  • Humoristisin blogi: Lehti

Varjokuukkelit jaossa

Kategoriat sotkivat täysin äänestyksen. Olisin halunnut äänestää vain blogeja, ja jättää raadin tehtäväksi keksiä kategoriat palkintojenjakovaiheessa. Nyt vailla ääntäni jäivät mm.

  • Pinseri (megakuukkelien kuukkeli?)
  • Benrope (no ei se ole päiväkirja, eikä erikoisala, eikä varsinkaan huumoria...paras ahdistuskuukkeli?)
  • Ihmissuhteet ja Avionrikkoja (parkumatin provokuukkeli?),
  • Isosisko (femmarikuukkeli?)
  • Tylsyyden multihuipennus (ATM-kuukkeli?)
  • Elämäntapasinkku ja Erään avioliiton tarina adhd vai acdc (epätoivokuukkeli?)
  • Rosa kansanedustajana (paras poliitikkoblogi)
  • Kuukauden kuvat (estetiikkakuukkeli)
  • Poliittisesti epäkorrekti ja Väärien ajatusten katalogi kilpailisivat verisesti hyvän mielipitelyn kuukkelista.
  • Kategoriaa vaille jäivät vielä mm. Peggy G, Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille ja Piikkari.

Ihmekissa McGyver

Enpä taida jaksaa pidätellä. Piti raportoida vasta sitten kun on opittu olemaan. Menköön, vouhotan nyt kerrankin, kun kehtaan pehmoilla:)

Maaliskuun puolessa välissä syntyi päätös siitä, että kotiin tulee kissa. Olen ollut kissaton yli 10 vuotta: kissapäätöksen jälkeen tajusin, että syy kissattomuuteen on ollut se perkeleellinen kipu, mikä seuraa kissan menettämisestä. Niihin kiintyy voimalla, mitä ei järki määrää eikä äly käsitä, ja viime vuodet on ollut helpompaa olla erossa kokonaan kuin ottaa kiintymyksen ja kivun välinen riski.

Sitten silmään osui löytöeläinhoitolan kuva kultaisesta kisumiehestä. Kiirastorstaina astuimme sisään toimistohuoneeseen, jossa oli iso häkki. Häkissä näkyi vain pohjalla oleva täkki, jonka alla oli möykky. Möykky kaivautui esiin, ja osoittautui kertakaikkisen komeaksi kissapojaksi, eikä päätöstä koeajalle ottamisesta tarvinnut miettiä.

Kissapoika tuli kotiimme ja teki parin minuutin kierroksen (hiekkalaatikko, check, ruokakuppi täynnä, check, pehmeä sänky, check, apinat rapsuttavat pyydettäessä, check). Sitten se veti illallisen, kävi hiekkiksellä ja mätkähti sänkyyn. Puoli tuntia vierastusta ja täysi kotiutuminen: coolein kissa ikinä!:)

Kissapojalle on tehty kaikki testit: poissaolot, saunat, jyrsijähäkkihuoneessa oleskelu, korvien tutkinta jne. Kissa antaa käsitellä (kuulemma antaa leikata kynnet tuostavaan), silitellä, syliytyy herkästi ja nukkuu vieressä. Se on kasvatettu ja koulutettu otus (se katselee jyrsijöitä kuin hyvää TV-ohjelmaa ja *lähtee oma-aloitteisesti pois huoneesta*?!), se *'kysyy lupaa'* ennen kuin kiipeää pöydälle missä ei ole ennen ollut, ja tulee pois jos sanoo 'ei'. Se teroittaa kynnet vain kissojen kiipeilypuuhun. Se luottaa ja on sosiaalinen, pennustuu kakaraksi lelupeltohiirien kanssa, tykkää muista kissoista ja pitää ihmisistä ylipäätään. Tykkää olla yksin ja tykkää seurustella, jos 'palvelusväki' on seuraa vailla.

Tässä kohtaa jokainen kissaihminen toteaa, että 'joo joo ja meidänkin kissa ajaa bemaria' tai 'kohta se varmaan sanoo, että iltaisin kissa läpsyttää tassuja ilmassa ja lentää kuuhun'. Ei tuollainen kissa ole totta, en minäkään sitä vielä usko. Olen vain onnesta sykkyrällä.

Tämä hurmuri, sydämensulattaja ja ihmekissa McGyver on todellakin jonkun jättämä, hylkäämä tai jonkun mielestä ei-etsimisen-arvoinen. Tällä hetkellä, viikon jälkeen, olen itse valmis tappelemaan nyrkkiraudoin, jos joku sitä yrittäisi viedä pois. Herra Koponen, tervetuloa elämäämme.