Osa 150: miesten yksinäisyys ja meemejä

 

Ei huvittanutkaan tehdä jotain ylevää juhlajulkaisua. Ehtii sitä myöhemminkin. Minusta juhlajulkaisuna esim. osa 168 on paljon mielenkiintoisempi:)

Miesten yksinäisyys

Okei. Aloittakaas tällä . Rankkaa asiaa, ei siinä mitään. Olen vähän sitä mieltä, että minusta 99% tämänkin asian ympärillä pyörivistä ihmisistä lukee vähän liikaa Cosmoa ja uskoo vähän liikaa lammaslauman propagandaan, jos lähtee mittaamaan *omaa* arvoaan ihmisenä ja miehenä *muiden mittapuiden* mukaan. Siitä seuraa, että ennestäänkin egokolhuiset miehet sitten työntävät haulikon piippua suuhun...eikä edes siksi, että ei saa kumppania, vaan siksi, että kumppanittomuudesta PITÄÄ kärsiä ihan kamalasti, koska isot pojat kertoi, että kumppaniton mies on miehuudeton mies.

Jatketaan sitten tällä . Ja sitten luetaan tämän merkinnän kommenttilaatikon mietteet.

Oletteko te miehet KOSKAAN tulleet ajatelleeksi, MISTÄ KUMMASTA se voisi johtua, että miesten puhuessa miesten yksinäisyydestä kuulijoiden kasvoilla käy ivallinen väre?

*Minäkin* luulin taas kerran, että miesten 'yksinäisyys' on oikea ongelma, joka raastaa ja kalvaa ja 'syö miestä', ja siitä miehet haluavat puhua. Paskanmarjat!

Miesten nk. surullisesta yksinäisyydestä päästään näemmä poikkeuksetta nopeasti itse asiaan eli asian ytimeen: miehen yksinäisyys = pillun puute . Yksinäisyyskeskustelu ei kestä yhtä kommenttia ilman että ollaan puhumassa pumpattavista pirjoista, nk. realdollien eduista ja haitoista. Mikä parasta, varsin nopsaan myös ruvetaan filosofisesti pohtimaan yhteiskunnallisia vaikutuksia, kun ja jos ne seksirobottinaiset keksittäis nopeasti (jolta saisi 'parempaa seksiä kuin naisilta').

Robotti 'tarjoamassa' 'parempaa seksiä kuin naiset'? Kyllä vain, luitte ihan oikein. Miesten 'yksinäisyys'keskustelusta voi päätellä, että näille miehille hyvä seksi ei todellakaan ole rakkaan ihmisen läheisyyttä vaan puristus- ja hiontakulmien optimaalisuutta ja tehoa. Markkina-arvoteorian markkina-arvokas teholaatuseksi. Toistan vielä kerran erään vanhan heiton: "Jo kouluissa pitäisi opettaa lapsille masturbaatiota. Jotta aikuisena miehetkin osaisivat erottaa masturbaation ja kahden ihmisen välisen seksin toisistaan."

Kun seuraavan kerran taas näen 'miehen yksinäisyys' -aiheisen tekstin tai kuulen jutunjuuren, suokaa anteeksi sarkastinen hymyni. Se ei ole ihan perusteeton, valitettavasti.

Yritän silti entistä sinnikkäämmin kuitenkin erottaa ne miehet ja ne keskustelut, jotka todella puhuvat yksinäisyydestä. Sydäntä raastavasta yksinäisyydestä, minäenkelpaa-tunteesta, 'olla olemassa eikä kukaan tiedä' -hyystä selkäpiissä - olen kuullut juttuja, että sellaista on olemassa, miehillä ja naisilla, ja se olisi ihan oikea, mielenterveyttä koetteleva ongelma.

Juhla- ja taistelunaaraat

Viittaan aiempaan tekstiini , missä ruodin kahta naisen karrikoitua ääriryhmää. Jostain syystä en onnistunut ilmaisemaan tarpeeksi selvästi sitä, että en niinkään yrittänyt jakaa naissukukuntaa kahteen tyyppiin vaan yritin pistää sanoiksi tietyn asenne- ja käytösmallin, johon olen törmännyt niin työ- kuin yksityiselämässä. Olen yrittänyt pohtia näiden kahden selvimmin erottuvan käytösmallin eroa, ja vuosien saatossa päässyt koiralaumametaforan kautta kiinni kärjistyneisiin esimerkkeihin. Mieslaumassa on varmasti myös omat juhla- ja taistelu-uroonsa, mutta en katso voivani analysoida mieslauman sisäisiä roolituksia miehen näkökulmasta:)

Minä olen ihminen, joka 'ei pidä naisista/miehistä/lapsista/elokuvista' - en pidä mistään laumasta, läjästä tai illusorisesta ryhmästä. Minä pidän *joistain* tai jopa *useimmista* ihmisistä, mutta en kaikista. Minulle itselleni lause 'rakastan lapsia' tai 'pidän naisista' on järkeä vailla: en usko, että kukaan voi tosissaan ja vilpittömästi tykätä jostain kokonaisryppäästä, josta ei voi edes tietää, mitä ja ketä siihen sisältyy. Yksilöistä tai jonkun ryhmän tietystä piirteestä/toiminnasta tykkääminen onkin sitten asia erikseen.

Huomaan silti, että enemmän käytän aikaa naislauman(i?) ja naisten sosiaalisten kuvioiden tarkasteluun - yritän ymmärtää niitä kuvioita, joita kutsutaan 'tyypillisiksi naiselle' tai joita ylipäätään naisyhteisössä tapahtuu. Kun siellä tapahtuu kummia, löydän joka kerta itseni äkkäämässä yhteisöstä selkeät juhlan- ja taistelunaaraat. Sympatiani menevät kieltämättä useimmiten taistelunaaraille, sillä minusta keimailukeikuttelu ja erityisesti muiden naisten uhraaminen omahyvän ja miesmiellyttämisen alttarille on jotensakin kaikkea sitä, mikä feministille tuntuu siltä, ettei naisasian puolesta juokseminen taidakaan olla hintansa väärti:)

Minulle on tärkeää kuulua naisyhteisöön, mikäli sen henki on terve. Pyrin nimen omaan töissä rakentamaan hyviä naiskollegasuhteita ja auttamaan siskoa mäessä. Yritän ylläpitää naisten välistä solidaarisuutta (siinä määrin kuin se on mahdollista JA järjellistä), koska mielestäni erityisesti naiset tarvitsisivat muiden naisten tukea. Miehillä on veliverkostonsa ja saunanlaudekaveruutensa, naisillakin tulisi olla oma verkostonsa ja sisartukensa.

Kuitenkaan se, että olen nainen, ei ole valitettavasti syy tai oikeutus kritiikittömälle naistarkastelulle - pureudun epäkohtiin ja mietin niitä, koskivatpa ne miehiä tai naisia tai sukupuolten välisiä suhteita. Kritiikki ei aina tarkoita vastaan asettumista tai kyvyttömyyttä olla puolella.

Birdy from Islam?

Näin paljon nettitestiin voi luottaa:

You scored as Islam. Your beliefs are most similar to those of Islam. Do more research on Islam and possibly consider taking the shahadah and officially becoming a Muslim, if you aren't already. Despite the actions of some - who go against the teachings of Islam - Islam is a religion of peace; the word "islam" means "peace through submission to God." "Muslim" means "one who submits to God." Islam is the third of the three Abrahamic faiths, and it shares much with Judaism in Christianity; its differences are the acceptance of Muhammad as the last and final prophet, and the oneness of God - in other words, that Jesus, though he was a revered prophet, was not in fact God, and only one God exists. Apparently the Taliban could not read (though their name means "students"), because the Qur'an states that men and women are equal as believers, and that all believers should be educated and seek knowledge. Modesty in dress and behavior is required in Islam for both men and women to preserve the values of society and move the emphasis from superificial appearance to intelligence, knowledge, and God.

Islam

67%

agnosticism

58%

Buddhism

58%

Hinduism

54%

Paganism

54%

atheism

42%

Judaism

38%

Satanism

25%

Christianity

21%

Which religion is the right one for you? (new version)
created with QuizFarm.com

Voisin vannoa, että olen yhtä kaukana Islamin uskosta kuin Etelänapa on Rovaniemestä. Omasta mielestäni olen aikalailla luonnonuskontopohjainen buddhistidruidi:)

Teinpä uudestaan päivää myöhemmin, oikein kieli pois poskesta ja ajan kanssa:

You scored as Buddhism. Your beliefs most closely resemble those of Buddhism. Do more research on Buddhism and possibly consider becoming Buddhist, if you are not already. In Buddhism, there are Four Noble Truths: (1) Life is suffering. (2) All suffering is caused by ignorance of the nature of reality and the craving, attachment, and grasping that result from such ignorance. (3) Suffering can be ended by overcoming ignorance and attachment. (4) The path to the suppression of suffering is the Noble Eightfold Path, which consists of right views, right intention, right speech, right action, right livelihood, right effort, right-mindedness, and right contemplation. These eight are usually divided into three categories that base the Buddhist faith: morality, wisdom, and samadhi, or concentration. In Buddhism, there is no hierarchy, nor caste system; the Buddha taught that one's spiritual worth is not based on birth.

Buddhism

83%

agnosticism

75%

Paganism

67%

Islam

58%

Hinduism

50%

Judaism

38%

atheism

33%

Satanism

25%

Christianity

17%

Which religion is the right one for you? (new version)
created with QuizFarm.com

No, vähän lähempänä omaa käsitystä. Ehkä:)

Kuolemansynnit -meemi

Löytyi alunperin Visukintulta .

Ahneus

Olen hulluna kauniisiin esineisiin. Esteetikko on aina ahne. Rahaa en kerää siksi, että haluaisin istua rahakasan päällä varjelemassa omaisuuttani vaan kerään joskus sivuun hynää pahan päivän varalle...tai siksi, että jos joskus oikein ketuttaa, voi tilata uhmassaan matkan kauas miettimättä, täytyykö myydä korut seuraavassa kuussa.

Viha

Nopea vihastus on temperamenttini elementti. Kiivastun, olen äkkipikainen, reagoin asioihin tulisesti - mutta varsinaista *vihaa* minussa on vaikea herättää. Sen voi herättää pahuudella, kieroudella, epäoikeudenmukaisuudella ja erityisesti rakkaitteni kimppuun käymällä. Silloin vihani on kuin liekkisoihtu, joka käräyttää perskarvat kovemmaltakin hemmolta. Paras kuvaus vihastani löytyi kiinalaisen horoskoopin Koiran kuvauksesta: "Älä koskaan, ikinä, missään nimessä, rankaise tai potkaise koiraa syyttä suotta. Koira on anteeksiantavainen ja lojaali, mutta vihastuttuaan kunnolla hän etsii vihollistaan, vaikka vuosikausia, ja raatelee tämän palasiksi."

Muinaisuuden valitettava puoli on se, että olen vieläkin taipuvainen vihastumaan, kun itse asiassa olen peloissani. Defenssi, joka on työn alla.

Kateus

Kateus ei kuulu normaaliin minuuteeni. Toki voin voihkia, että 'kunpa minullakin olisi Ferrari/noin upeat hiukset/noin paljon rahaa', mutta en ole kokenut, että se mitä toisella on, olisi minulta pois. Minusta on hyvä, että edes joillakin on yllin kyllin mitäikinä. Se viestii, että sellaisen saavuttaminen on mahdollista.

Aina on niitä, jotka ovat itseä parempia ja aina on niitä, jotka ovat itseä huonompia. Koskaan ei voi olla niin hyvä, ettei joku jossain olisi vielä vähän parempi. Siksikin kateus ja kyynärpääkisailu on typerää. Kateelliset ihmiset pelottavat ja joskus vain inhottavat minua: heissä ilmentyy kovin usein pahuutta ja pahansuopuutta. Vihainen ihminen on reilusti vihainen, kateellinen on kiero ja ilkeä selkäänpuukottaja.

Kateuden sijaan tunnen usein riittämättömyyden tunnetta ja menettämisen pelkoa. Olen ihmetellyt, miksei Pelko kuulu kuolemansynteihin: pelko on se, minkä takia rakkaus unohtuu ja minkä takia usein teemme vääriä valintoja.

Laiskuus

Perisyntini. Helmasyntini. Tosin en sittenkään usko olevani laiska, vaan joutilaisuutta rakastava. Rakastan hiljaisuutta, päiväunia, lojumista, lueskelua sängyssä, vällyjen välissä makailua, pitkiä iltapäiviä ja iltoja vain oleskellen, musiikkia kuunnellen, läheisyydestä nauttien. Aika on ihana asia, kun sitä on runsaasti eikä mitään pakkoa mennä mihinkään tai tehdä mitään.

Monien elämässä minua on aina ihmetyttänyt, miten he jaksavat vuodesta toiseen elämää, missä vuorokauden jokainen hetki on 'ohjelmoitu': viikonloputkin ovat aamuyhdeksästä asti menoa sinne, tänne, uimahalliin, synttäreille, sukulaisille, siivousta, loputtomiin seuraavaa ja seuraavaa aikataulutettua ohjelmaa. Joillakin se tuntuu alkavan perheytymisestä, joillakin se on vain tapa: vapaa-aikakin on 'aktiivista' ja 'toiminnallista'. Minua kun stressaa jo se, jos yhtenä viikonloppuna joutuu uhraamaan päivän aikatauluille ja sovituille menoille. Joutilaisuus on ylellisyyttä, ja mielenrauhaa.

Ylpeys

Sitä minulla piisasi varsinkin nuorempana. Olin korskea soturi, ylväs ja ylpeä kuin Kleopatra. Nyt olen enää korskea, ylväs ja soturi:)

Ylpeydessäkin on monta puolta: jos ihminen on 'ylväs' ja uljas, se on mielestäni oman arvontunnon osoitus ja estää kaikenmaailman nilkkejä hyppimästä silmille. Jos ylpeys ja kopeus valtaa alaa ja estää ihmistä pyytämästä anteeksi, sovittelemasta (ja sen takia nukkuu sohvalla jupisten keskenään), piirre alkaa muuntua uppiniskaiseksi typeryydeksi, joka nitistää rakkauden ja luottamuksen suhteesta kuin suhteesta.

Irstailu

Hähä!:-) Tottamaar, mutta yksityiskohdat jääköön.

Mässäily

Tässäkin lajissa olen hyvä: herkullinen ruoka on suuri nautinto. Olen melkoisen nirso ruuan suhteen; perusruokavalioon kuuluu hyvä pasta, tuore basilika, aurinkokuivattu tomaatti ja hyvät juustot. Niillä eläisi monta vuotta kaipaamatta juuri mitään muuta. Myös intialainen palak paniir (pinaattia ja tuorejuustoa) putoaa vaikka ei olisi nälkäkään, puhumattakaan mango-lassista:)

Syntiseksi kurjaksi en silti suostu, sillä niin paljon kristinuskon vaatimaa itseruoskintaa minusta ei löydy. Minä kun uskon, että jumala(ttare)t eivät halua ihmisten kärsivän. Nautinto ja mielihyvä ovat jumalaista ja taivaallista tavaraa, eettisin reunaehdoin toki, eikä niitä pidä ollenkaan väheksyä tai kieltää.

Lukemisia ja näkemisiä

Hannu Raittilan Liikkumaton liikuttaja on antanut aihetta hihkua: hän ruotii varsin jänteikkäin käsin taidetta, kirjoittamista, nykyajan yhteiskuntaa ja pääoman mahtia. Pieni erityisen mieleenjäänyt yksityiskohta oli luonnon ja ihmisen suhteen tarkastelu ja tulkinta ihmisen kulloisestakin arvomaailmasta käsin. "Luontodokumenteissa luontoa tulkitaan kulloinkin vallitsevien aatteiden ja arvojen mukaisesti. Seitsemänkymmentäluvulla televisioluonto oli solidaarinen ja kollektiivinen, kun nykyisten luontodokumenttien luonto on yksilökeskeinen, kilpailuhenkinen ja kova. Luontodokumenttien luonto on parissa vuosikymmenessä kovasti oikeistolaistunut, kuten historiantutkija Jukka Relander on pannut merkille."

Luonnosta muuten tuli mieleeni tämä Kitinä . Asiaa.

Tuli myös katsottua elokuva Stepfordin naiset ("Stepford wives"). En voinut mitään sille, että itketti ja nauratti: itketti se, miten epävarma ja itsetunnoltaan vaurioitunut mies on valmis jopa tuhoamaan läheisensä voidakseen tehdä heistä itsensä alamaisia (tavoitteena täydellinen hallinta) ja nauratti se, miten täydellisyys ei voi säilyttää arvokkuuttaan elävän elämän rujon koskettavuuden rinnalla.