Osa 147: Naistenpäivänä

 

Tyhjä asunto, lattia tummaa puuta. Istuin leveällä ikkunapenkillä ja katselin ulos, kuten pari vuotta sitten, sinne muutettuani. Jossain ylhäällä naapuri soitti haikeaa ranskalaista chansonia haitarilla. Muistan, mikä olin, kun sinne tulin ja nyt tiedän, mikä olen kun sieltä lähden. Halusin nopeasti pois, haluan luopua avaimista pian, ei voi olla siellä mistä sydän ja mieli on lähtenyt jo jonkun aikaa sitten. Hyvästi, entinen kotini ja mennyt aika.

Naistenpäivätoivotuksia

Haluan toivottaa hyvää naistenpäivää sille pienelle surkealle naiselle, joka seisoi silmät kyynelissä bussipysäkillä Stockmannin edessä lauantaina. Jonka mies huusi, ärjyi ja solvasi naista jatkuvalla syötöllä. Jonka mies purki kaiken mitättömyytensä, pahan olonsa ja paskamaisuutensa naisen niskaan. Jolle suhde mieheen on vieläkin sadomasokistinen kärsimys, joka on vain kestettävä. Joka ei taida enää uskoa siihen, että elämä parisuhteessa voisi olla mitään hyvää ja hellää.

Hyvää naistenpäivää mummilleni, jota ei enää täällä ole, mutta joka on mielessäni jatkuvasti. Joka teki elämänsä raskasta työtä, joka menetti lapsen ja hautasi sen routaiseen maahan evakkopakomatkalla, joka silti jatkoi elämää ja kasvatti aikuiseksi kolme lasta - ja jolta riitti rakkautta ja maanmakuista iloa lapsenlapsillekin.

Hyvää naistenpäivää äidilleni, jota ei enää ole, mutta joka on minussa. Äidilleni, joka eli vanhojen roolien ja uuden vapauden välisessä ikuisessa ristiriidassa. Joka kasvatti minut vahvuuteen ja itsenäisyyteen, joka säästi pienestä onnettomasta palkastaan tilille rahaa, jotta minä saisin ajokortin. Joka rahattomina vuosina teki kymmeniä tunteja töitä, että hänen tyttärensä olisi nätisti puettu. Jonka kanssa minulla oli sopimattoman hauskaa sen puhelun ajan, joka oli viimeinen.

Hyvää naistenpäivää ystävilleni, niille jotka ovat upeita puolisoita, uskomattomia rakastavia äitejä lapsilleen, laajakatseisia ja älykkäitä ystäviä. Teissä on niin paljon kauneutta, voimaa ja urheutta, etten sanoa saata. Jokainen on nainen omalla tavallaan - yksi se shoppaileva lady, toinen hurja ja nerokas uranainen, kolmannen ura on kasvattaa lapset kotona tervepäisiksi ja elämään kykeneviksi - miten monessa muodossa naiseus voi tulla esiin.

Hyvää naistenpäivää niille, jotka ovat hieman eksyksissä, ovat menettäneet roolinsa ja uskomuksensa niiden voimaan mutta eivät ole vielä löytäneet uutta olemistaan. Niille, jotka yhä niihin uskovat ja elävät miehen kautta, tai jotka uskovat rakkautensa parantavan häijyn miehen. Niille, jotka pitävät kulissia pystyssä ja käyvät itkemässä yöllä vessassa, ja niille, jotka pelkäävät yli kaiken mennä ketään lähelle, kun oma voima on vielä niin hauras ja altis vaikutuksille. Niille, jotka etsivät baarista pelastajaa ja niille, jotka ottavat baarista pelastettavia. Niille, jotka eivät osaa rakastaa itseään, uskalla uskoa olevansa arvokkaita ja odottaa kunnioittavaa käytöstä muilta.

Hyvää naistenpäivää myös niille, jotka väsyvät lukiessaan lehdestä taas yhden raiskaustuomion pudonneen puoleen, koska raiskaajalla on vakkarityö tai autokoulu kesken. Tai koska raiskaus kesti vain hetken tai raiskaaja oli ex-mies. Hyvää naistenpäivää niille, jotka joko ottavat turpaansa kotonaan tai hoitavat turpiinsaaneiden elämää turvakodeissa. Hyvää naistenpäivää myös niille, joilla ei riitä ymmärrystä kultalusikka pepussa syntyneiden, ylimielisten ja tietämättömyyttään rummuttavien parkumattien jäkätyksille siitä, miten tässä maailmassa miehiä alistetaan ja naiset ovat pahoja kun eivät anna.

Hyvää naistenpäivää niille naisille, jotka elävät alistettuina ja hengenvaarassa, ja niille, jotka taistelevat sen puolesta, että nainen on ihminen. Naistenpäivää myös tytöille, joilla ei ole vielä kykyä tai mahdollisuutta muuhun kuin olla kauppatavaraa, synnyttäjäkarjaa ja alhaista työvoimaa. Niille erityisen hyvää naistenpäivää. Monena päivänä vuodessa.

Miestenpäivä?

Olisi minusta aiheellista virittää se miestenpäiväkin. Kuten toivon hyvien naisten saavan ruusun tai muun kauniin toivotuksen tänään, toivon silloin hyvien miesten tulevan muistetuiksi. Silti uskon naisten päivän olevan hengeltään hieman surullisempi, hieman mustempi historialtaan, hieman tarpeellisempi.