Osa 144: Kirjoituksia välivaiheesta

 

Helmikuussa on paljon vuosipäiviä: ihania juhlapäiviä ja haikeita muistelupäiviä. Tässä helmikuussa myös maksoin asuntolainan pois ja luovuin eräästä osasta minäkuvaani, hyvässä hengessä. Muutto on aina uusi alku, mutta saa siitä särkeviä jäseniä kerrakseen.

On pakko mainita, että James Ellroy se osaa kirjoittaa L.A -poliisiromaaninsa! Vaikka välillä menee sekaisin siitä, kuka on kuka 500-sivuisessa opuksessa, silti on pakko valvoa pikkutunneille, koska ei malta lopettaa lukemista.

Ei teititelläkään

Muistan joskus nuorempana, kuinka sitä joskus tapasi mukavalta tuntuvan miehen. Uijui sitä mielikuvien lentoa ja pieniä sirpakoita ajatelmia ja jossitteluja. Ensitreffit pistivät vatsa-albatrossit leyhyttelemään siipiään, kaikessa oli uuden ja jännän maku. Oltiin kohteliaita, kyseltiin asioista. Sitten kolmansien treffien tienoolla kundi lontustelee ovesta sisään, rymähtää sohvaan, avaa telkkarin, pyytää tuomaan juotavaa ja tuijottaa telkkua. Tai sovitulla illallisella kundi istuu turpa kiinni ja huokaisee asiaa kysyttäessä 'mä haluun hei olla rauhassa'. Tai heppu soittaa aamuyöstä ovikelloa, herättää minut, haluaa tulla baarista känninlöyhkäisenä nukkumaan viereeni, koska asuntoni oli sopivasti lähellä keskustaa. Tässä kohtaa sisäinen ääneni kirkui: "MITÄ VINETTOA?!?"

Ilmeisesti muutamat treffit tai kuukauden tapailu naksauttaa joillain miehillä rekryvaihepainikkeen pois päältä: nainen on nyt saalistettu, nyt voi rentoutua ja alkaa olemaan oma itsensä. Mutta mikä tulevaisuus on suhteella, jossa toinen käyttäytyy kuukauden jälkeen kuin olisi ollut kanssani naimisissa 25 vuotta (ja sangen nihkeästi)? Mitä ihmettä heppu ajatteli minun ajattelevan hänen 'omasta itsestään' jos se noin radikaalisti poikkeaa rekryvaiheen näytellystä kulissihanista?

Oli sanomattakin selvää, että nämä 'romanssit' hiipuivat nopeasti: usein vielä jälkiselvittelyissä kuulin syytöksiä siitä, että minä olin niistä häipynyt. Minusta kun asia meni tismalleen päinvastoin: kundihan niistä hiippasi sillä sekunnilla, kun päätti ruveta kohtelemaan minua sekä käyttäytymään suhteessa kuin olisin ollut kulunut lipasto hänen äijäkämppänsä porstuassa. Se, jonka päälle läpsäytetään lakki sisääntullessa ja jonka päältä otetaan avaimet uloslähtiessä.

Mietin todella, että muuttuuko nainen aina miehelle Neiti Itsestäänselvyydeksi ja suhde Pakkopullaksi samantien, kun jonkinmoisesta suhteilusta on sovittu. Minusta suhteen väre loppuu siihen, kun toinen koetaan niin itsestäänselvänä ettei pientä kosiskelua ja yritystä enää tarvita. Elämänkestoisissa, hyvissä parisuhteissa valitettavasti se ainoa yhdistävä tekijä on ihmisten pysyvä Tahto olla suhteessa - mikä näkyy siinä, että käytös ei juuri koskaan laske itsestäänselvän pakkopullan tasolle. Ihminen voi olla oma itsensä ja rennosti olematta totaaliegosentrinen juntti - pienellä yrityksellä saa romantiikan liekin pysymään hengissä, mutta sammunutta liekkiä onkin pirun hankalaa enää uudestaan elävöittää.

Toinen yhtä ahdistava asia suhteiden alussa oli se, että jo alkusekunneista huomasi, että toisen kiinnostus, ihailu ja palvonta *ei koskenut minua* vaan niitä mielikuvia, joita toisella minusta oli. Olin siis mielikuvien naulakko: niin kauan kuin istuin hiljaa ja hymysin, toinen oli onnen kukkuloilla voidessaan elää fantasia-arkkinaisensa kanssa. Kun avasin suuni tai aloin olla minä (ilmentää itseäni tai ajatuksiani), ilmestyi hepun otsaan ryppy: "mitä pirua, älä häiritse mun ja mun arkkinaisen suhdetta!" Ennemmin sitä oli yksinään kuin jonkun päiväunien naulakko.

Kyynisiä juttuja

Muistin virkistämiseksi vanha ajatuskokoelma miehuudesta . Jostain syystä viime aikoina olen taas kuullut monia tarinoita miehistä, jotka eivät noita asioita oikein ole oivaltaneet.

Kyyniseksi voi naisen tehdä sekin, että vuosien myötä oppii kaikenmoisia asioita. Muun muassa sen, että kun mies lopettaa suhteen perustelemalla, että haluaa 'olla yksin' tai 'etsiä itseään', mies 9999:ssa tapauksessa tuhannesta ei todellakaan mene metsään kiven päälle meditoimaan ja pohtimaan minuutensa jumaltenrannan muotoja. Vaan hänellä on jo seuraava tipu tähtäimessä. Tai sen, että kun kuukausien tai vuosienkin päästä entinen rakastaja ottaa yhteyttä selittäen, ettei 'voi unohtaa', 999:ssa tapauksessa sadasta miehen edellinen suhde on loppunut ja pallit pullottavat purkautumistaan odottavaa lastia ja silloin tulevat exät mieleen.

Eipä silti: eilen juuri pohdin tätä 'en ole valmis suhteeseen' -lauselmaa, jonka moni vastaansa saa. En ole elämässäni muuten yhtä ainutta kertaa nähnyt ihmistä, miestä tai naista, joka ei olisi ollut valmis suhteeseen, jos vain isoja tunteita herättävä kohde ilmaantuu paikalle. Suhteeseen ollaan valmiita, vaikka olisi erot vireillä, raskaus 7. kuulla tai surutyö kesken. Mutta suhteeseen ollaan valmiita vain jonkun erityisen kanssa. Siksi tuo selitys on aika valheellinen: sen totuudellinen käännös olisi 'en ole valmis suhteeseen sinun kanssasi, koska et herätä minussa niin suuria tunteita ja intohimoa, ja nyt juuri ihankiva ei riitä'. Toisaalta tuo 'ah olen viime eron jälkeen niin rakoilla etten voi ryhtyä kanssasi suhteeseen vaikka olet ihana' -selitys on toki kauhean kiva, lohdullinen ja selkäänläpyttävä.

On ikuinen dilemma, ollako rehellinen vai suojellako toisen tunteita. Puoliväliinkin olisi kiva osua, mutta harvemmin se pallo maaliin pumpsahtaa. Useimmiten tulee selitettyä toisen itsetuntoa säästäviä puolivalheita, joiden takia toinen jää toiveikkaana venttailemaan, joskos kohta hani olisi valmis suhteeseen. Jos on rehellinen, toinen saa suotta haavoja egoonsa ja sitten on itsellä siitä syyllinen olo. Mutta eikö kiva ihminen kuitenkin olisi ansainnut totuuden ja vapautumisen ihastumisesta, joka ei tule koskaan johtamaan mihinkään?

Vaihtoehtoinen

Taas yksi hassu testi ja tulos:

You scored as alternative. You're partially respected for being an individual in a conformist world yet others take you as a radical. You have no place in society because you choose not to belong there - you're the luckiest of them all, even if your parents are completely ashamed of you. Just don't take drugs ok?

alternative

71%

Middle Class

67%

Upper middle Class

58%

Luxurious Upper Class

38%

Lower Class

25%

What Social Status are you?
created with QuizFarm.com

Elämän kaari

Tästä minä pidin . Ei ehkä piristävä, mutta pisti hymyämään silti!

Ja nyt tämä lähtee tästä yhtä kaaren mutkaansa hoitamaan, eli muuttolaatikoita, siivousta, tavarain lajittelua ja järjetöntä uupumusta tiedossa. Kevätmäistä auringonpaistetta teille!