Osa 140: Blogistisia kannanottoja

 

Ei kotia vieläkään. Unta olen sentään saanut. Kun nukkuu tarpeeksi, alkavat taustaprosessit tulla otsaluulle, ja ne on pakko tuoda ulos. Kaikki on hyvin mutta jotkin asiat mättävät. Oma olo ei ole hyvä. Minä teen liikaa ja otan liiaksi vastuuta, oma syyni kyllä, mutta jotain sille olisi voitava tehdä. Tietty osa itsetuntoani on valahtanut polviin, joku ote itseen ja omaan sisäiseen maailmaan. Täytyy hieman jutella itsen kanssa, olla itsen kanssa kaksin, romanttisen hellästi:)

Blogisattumuksia: löytö ja idioottimies

Tämä oli ehdottomasti viikon ylläri. Pamaus at the first sight- ja 'missä olet ollut kaikki nämä vuodet' -blogi:) Itse asiassa löysin koko blogin kommenttipalstalta, jossa kirjoittaja sanoi sattuvasti parille litteän kiven alta ryömineelle. Wuhuu.

Jos eräs toinen blogisti, nk. suuri kusipää, olisi järkijätkä, sille voisi kertoa siitä, miten usein perheessä mies on omasta mielestään työn sankari, kun käy töissä, leikkii lasten kanssa illalla vähän ja jopa tekee viikonloppuna ruokaa. Ja on jopa maksanut siivoojan pari kertaa kuussa. Ja jopa pyytää vaimoa kylpyläreissuun. Ja siltikään vaimo ei anna.

Kun kaikesta päätellen kuultaa, että jätkällä itsellä on aikaa reissata (sivupanoja siellä täällä työmatkoilla ja hotellilounailla), surffata netissä (missä sivupanoja sovitaan) ja harrastaa (sählyn jälkeen voi jutella kundien kaa siitä, miten monta sivupanoa itsellä on). Missään ei tule esiin, että vaimolla olisi omaa aikaa. Vaimo on päivät pienten lasten kanssa (mitä raskasta siinä ny muka on, voi v*u niin) ja illat lasten sekä miehen kanssa. Mies vähän _auttaa_ kotitöissä ja lasten kanssa ja pohtii, ettei vaimo nyt ainakaan kotitöistä voi olla niin väsynyt, ettei antaisi.

Mies ei tajua vaimon vapaa-ajan tarvetta, eikä sitä, miten eri asia on viettää päivä aikuisten kanssa töissä kuin lasten kanssa kotona. Eikä mies tajua sitä, että toisen naisen haju on saattanut tulla vaimon nenään. Eikä mies edes kysy vaimolta, miksei sitä huvita lähteä kylpylään - koska pelkää vastausta? Mutta mies tietää, että naiset ovat huoria, koska hänen baarissa kohtaamansa naiset ovat ottaneet rahaa panosta vastaan. Tää jätkä pitäisi äänestää vuoden mieheksi. Kaikkien miesten esikuvaksi - mutta kun se munaisi koko miessukukunnan maineen ja miehuuden käsitteen ylipäätään. Naiset joskus heittäytyvät nartuiksi ja kanoiksi, eikä se ole kivaa katsottavaa, mutta kun tällainen mies heittäytyy silmät viattomina teevateina idiootiksi, siinä avaruuden äärettömyyskin hiljenee typeryyden, omahyväisen egosentrismin ja kaikenkattavan kusipäisyyden koon rinnalla.

Mutta osaavat blogaajamiehet naurattaakin: tämän pipimpää juttua en olekaan päässyt vähään aikaan lukemaan. Herrajeesus missä tilassa nuorison lääkitys pidetään! :-D

Blogisattumuksia: varo meemejä

Blogimeemitkin ovat vaarallisia nykyään: luin erään ihmisen saavutuslistan, ja silmämunani olivat tuuman ulkona päästä. Siis miten joku on noin nuorena saavuttanut noin paljon, herran jestas, apua sentään. Huhhuh ja joskus vielä epäilee itseään, ei voi olla totta. Sitten tuumin, että mikähän olisi minun listani. Ja tein oman listan siitä, mikä olisi minun oma 'saavutuslistani'. Lista asioista, jotka koen itselleni arvokkaaksi, joilla voisin vähän ylpeillä. Mitäpä tästä seurasi? Joukko naisia paheksumassa sitä, miten tekopyhästi yritän olla parempi ja mollata nuoren, lahjakkaan naisen saavutuslistaa. Juuri noin. Amen.

Saakeli, että jotkut naiset joskus ovat vaikeita ja mahdottomia käsittää - herne tuntuu menevän nenään helposti ja luumu varsin vaivatta. Vaikka kuinka sanoo, ettei 99% ihmisistä kykene pääsemään lähellekään tämän yhden naisen saavutuksia, se kääntyy arvosteluksi. Vai yritetäänkö tässä generoida kissatappelua?

Ehkä ongelmani on, etten itselleni kykene tuottamaan saavutuksen makua maisterin tutkinnosta tai asunnon ostosta. Ne kun ovat minulle asioita, joissa olen toteuttanut ulkopuolisten odotuksia ja kriteerejä. Aitoa onnea tuottava saavutus tuntuu olevan sellainen, mikä ei juuri kenenkään muun silmissä näytä miltään ja millä ei ole konkreettista tai rahallista arvoa. Minulle on ihan hirveän suuri 'saavutus' se, että jotkut ihmiset pitävät minua rakkaana tai se, että kykenen omalla välittämiselläni antamaan jollekin ihmiselle paljon. Sen sijaan nämä tutkinnot, bonukset ja tulokset tuntuvat itselle perin tyhjältä, tuhkalta joka valuu sormien läpi. Silti kykenen arvostamaan ja olemaan kovasti innoissani siitä, jos _joku muu_ noita tuloksia saavuttaa ja on niistä iloinen. Aivan samoin kun en itse halua lapsia, mutta kykenen olemaan iloinen ihmisen puolesta, joka niitä tahtoo ja on saanut.

Blogisattumuksia: perkeleen hiipparit ja muut vinopäät

Onko netti tosiaan pullollaan jotain hemmetin runkkaripsykopaatteja, jos tosiaan naiskirjoittaja saa peräänsä seurailijan? Niinkö se menee, että kun kerran nainen blogaa, se 'asettuu tarjolle' ja sitten voikin kaivaa sen tiedot esiin ja lähteä vaklaamaan ja väijymään sen arkielämää? Saavatko blogaajamiehet hiipparinaisia roikkumaan peräänsä vai onko tämä taas tällainen 'ei miehiltä voi vaatia asioiden ymmärtämistä' -juttu?

Nyt kuulkaa nettijätkät pientä kuria siellä riveissä. Sähköpostilla lähestyminen on ihan ok, ja jos tulee pakit, se on sitten siinä eikä kimitetä. IRL- elämään ei netistä harpata, koskaan, ellei nainen sitä itse pyydä ja vaadi. Sielläkin pätevät silti ne säännöt, että niin kauan kuin molemmilla on kivaa, on kivaa ja kun toisella ei enää ole, siinä on toisen turha rutkuttaa.

Ja jos teillä tietyillä jätkänräästä kootuilla katkeroilla ei aidosti ole parempaa tekemistä kuin vinkua (suurelta osin) anonyymina, miten 'naiset tahtoo tulla alistetuiksi ja raiskatuiksi', kehoittaisin pistämään internetin kii ja pitämään ihan lomaa päätä vääristävästä virtuaalipsykoosistanne. Ehkä tuo visio naisista salaa haluamassa macholta turpaan antaa teille jotain laihaa lohtua oman miehuuden puutteenne syvässä pimeydessä, mutta saman tien voisitte mennä vaikka silpomaan sammakoita. Ellette tee sitä jo.

Kun em. maailmankuvaltaan vino tyyppi kulkee tuolla ulkona (valitettavasti ilman kuonokoppaa), hänen kameransa bongaa vain ne harvanlaiset naiset, joilla on yhtä iso ongelma kuin jätkillä itsellään. Sellaiset naiset saattavat hyvinkin luulla, että hyväksikäytetyksi ja piestyksi tuleminen on osa normaalia parisuhdetta, koska eivät muusta ole saaneet kokemusta. Sellainen nainen valitettavasti sopii em. pipipäisten jätkien kanssa yhteen kuin nenä sopii naamaan. Koska näillä jätkillä ei ole edellytyksiä koskaan päästä lähellekään tervepäistä ja -itsetuntoista naista (sellainen nainen ei raiskausfantasioilla seisokkia saavaa katkeroa päästä sänkyynsä ja on tietty sitten ikävä, tyly narttufemmari), he saavat kiinni vain näitä marginaalin särkyneitä ruukkuja, jonka perusteella he tekevät yleistykset naissukukunnasta.

Hassuinta kuviossa on se, että vinopääkatkero haukkuu kitkeränä machoöyhöttäjämiesten ylivaltaa, mutta EI SUINKAAN siksi, että halveksisi heitä oikeasti vaan siksi, että KADEHTII niitä vihreämpänä kuin satuhassi ja antaisi oikeasti mitä vain tullakseen heidän kaltaisekseen ja päästäkseen alistamaan naisia, joille on niin katkera. Koska tilannehan on nyt se, että ainoa naisen alistus ja raiskaus tapahtuu vain heidän kipeissä, kostonhimoisissa fantasioissaan, mikä on hyvä asia. Tilaisuuden tullen (saisivat yhtäkkiä kimpun lihaksia ja aggressiivisen pokan öyhötä) näistä vinopäistä tulisi machoöyhöttäjämiestäkin pahempia öyhöttäjiä. Nyt pitää tyytyä vain kimittämään naisten pahuudesta - on se kovaa.

Kun naiset on jaettu raiskausta janoaviin huoriin ja pahoihin femakkonatseihin (joillakin on vielä kolmas kategoria 'vaimo'), on elämä selkeän mustavalkoista ja harmaat sävyt eivät suotta hämmennä pienen vinopään ajatuksia. Vaikka maailmassa olisi kivojakin naisia, jotka jopa voisivat styylata näiden vinopäiden kanssa (jos he kykenisivät edes kohtuullisissa määrin käyttäytymään asiallisesti kolmansiin treffeihin asti), se ei auta, sillä tällainen nainen ei ole missimalli-alfanaaras - vähempi ei katkerolle katsos kelpaa. Tavisnaaras on vain uusi syy katkeruuteen siitä, ettei itse ole alfamacho ja kainalossa alfanaaraan kuori.

Kun nämä vinopäät sitten kohtaavat toisensa netissä, syntyy sellainen machohomososiaalinen hegemonia, ettei paremmasta väliä. Vinopääklaani hymisee puolierektiivisessä mielentilassa, miten naiset tulis raiskata kaikki (vinopääveljet hymisevät 'niin tuliskin aamen') ja miten kaikki naiset oikeesti tahtoo että miehet hakkais niitä (vinopääveljet hymisevät kohoavalla ekstaasinuotilla 'niin tahtookin aaaaamen!'). Yksityiskohdilla herkutellaan, kaikki näkevät juuri itsensä lihaksikkaana ja julmana sänkyyn sidotun naisen yläpuolella virtsaamassa naisen kasvoille. Sitähän ne nartut tahtoo, kele, tana, annetaan sitä niille, MALAUTA että me ollaan MIEHII!

Ette te ole. Te olette edelleen vinopäitä, joiden elämässä en usko tapahtuvan koskaan mitään erityisen hyvää, koska sairas maailmankuva tuottaa sairaalloisia kokemuksia ja pettymyksiä siitäkin, mistä sitä ei terve ihminen saa revittyä. Te ette ole edes ihmisiä - teiltä puuttuu empatia, ymmärryskyky ja kapasiteetti elää tasa-arvoisissa ihmissuhteissa. Teistä on vain uhkailemaan netin naisia raiskaus- ja turpaanvetojutuilla, tai toteuttamaan uhkauksia. Ilman väkivaltaa te ette pääse naista lähelle, rakastamaan ette kykene (edes vaimoa) - yritän inhon väreistäni huolimatta toivoa teille parempaa tulevaa aikaa, kykyä kasvaa ihmiseksi ja ymmärrystä edes jättää toteuttamatta sairaat toiveenne. ( linkki ).

Telkkusattumuksia: hyvähyvä

Olen addiktoitunut muutamaan TV-sarjaan. Varsin laaja lempikategoria ovat aina olleet dekkarisarjat: niinpä Jane Marple (Joan Hickson), Hercule Poirot (David Suchett on se ainoa oikea Hercule) ja Sherlock Holmes ovat kovaa kamaa. Eikä komisario Frost jää heistä jälkeen. C.S.I:kin kuului hittilistalle.

Ehdoton sunnuntaidraamasuosikkini on 'Amyn lailla'. Eilen ihastuin ikihyviksi myös Hotakaisen käsikirjoittamaan 'Tummien vesien tulkit' -sarjaan, jonka verbaalista tykitystä on vaikea käydä läpi huutonauramatta ja Hotakaista itseään on vaikea olla palvomatta:)

Muutkin saavat tehdä listan: syvällisempiä listoja tekevät eivät mitenkään tee minua naurettavaksi, halvenna omaa listaani tai yritä solvata minua. Let the meemi live!:)