Osa 138: Kaikenlaisia suoriutujia

 

Voi juma. Näyttää pahasti siltä, että koti on myyty. Vasta sen viikko sitten myyntiin laitoin - välittäjät povasivat 2-3 kuukauden keskimääräistä myyntiaikaa. Keväthangilla piti kaupaksi mennä, vaan ei ehtinyt edes ensiesittelyyn. Arvatkaapa kertaalleen, onko uusi koti löytynyt...

***Haloo maailma ja erityisesti Tampere, Hervanta/Annala -seuduilta tarvittaisiin yksi saunallinen neliö (iso kolmiokin käy)!!! *** Kaikki vihjeet otetaan kiitollisuudella vastaan.

Me suorittajat

Tämä on vanha juttu, mutta menköön: minua puistatti, suretti ja äimistytti samaan aikaan, kun luin tämän . Siis eihän tuollaista määrää suoritteita saa aikaan kuin yksi promille kansalaisista - ja silti neidolla on pieni itsetunnon pönkityksen maku puheissaan? En tajua. Kun ihminen on tehnyt ja tekee enemmän kuin 99%:lta kansalaisista ikinä odotetaan, ihminen potee silti jotain pientä alemmuutta ja riittämättömyyttä. Jos sittenkin olisi pitänyt enemmän. Onkohan tämä sittenkään tarpeeksi. Voi apua ja armoa!

En pysty koskaan kirjoittamaan tuollaista listaa. Juu, asunto on ostettu ja myyty, aviossakin piipahdettu, yksi tutkinto tullut suoritettua...mutta mitä sitten? Eiväthän ne minusta kerro, vaan siitä, miten olen mennyt lauman mukana nätisti kuin narussa määkivä karitsa.

Minun omassa listassani olisivat esimerkiksi seuraavat asiat:

  • Olen kuullut kummilapseni sydänäänet puhelimessa juuri ennen syntymää.
  • Olen päässyt kenraalibasson kirjoittamisesta ja _soittamisesta_ läpi (aika hyvin mimmiltä, joka ei osaa soittaa pianoa!)
  • Minulla on 7 hienoa kummi/'kummi'lasta, joiden kanssa on hienoa saada olla välilöissä
  • Olen saavuttanut omalla työllä tilanteen, missä elätän itseni ja teen mielekästä työtä
  • Olen pysynyt yhteydessä omaan sisäiseen ääneeni, enkä ole hukkunut massan lauluun.
  • Olen rakastanut vilpittömästi ja rakastan vilpittömästi.
  • Olen saanut kunnian tuntea ihania ihmisiä, olen saanut kunnian olla rakastettu ja tykätty ystävänä ja naisena.
  • Olen saattanut äitini äidin ja äitini hautaan, ja pysynyt itse hengissä.
  • Olen joka vuosi oppinut jonkin uuden taidon - viime vuonna useampia
  • Olen saanut lahjan olla vähän lahjakas monessa asiassa (kirous tuo on ollut viime vuosiin asti, nyt se on alkanut sittenkin tuntua siunaukselta).
  • Minä tiedän, mitä haluan - minä haluan sitä, mitä olen saanut. Olen onnekas ja onnellinen ihminen.

Olen ollut pahanlainen suorittaja. Ehkä olen nyt jo päässyt siitä toiseen ja parempaan suuntaan. Ruvennut hoksaamaan suorittajien surullisen ja loputtoman yrittämisen, joka päätyy aina samaan 'hyvä joo muttei tarpeeksi hyvä' -tulokseen. Riittävyyden tunne ei asu tuloksissa eikä saavutuksissa vaan jossain muualla. Itsessä, omassa tavassa nähdä asiat ja itsensä.

Pikku koululaiset ja seksismi

Esimerkiksi maanantain (13.12.2004) Aamulehdessä esiteltiin 11-12 -vuotiaista pohjoissuomalaisista tehty tutkimus: jo niin pienet koululaiset kuulevat huorittelua, homottelua sekä lesbottelua, ja joutuvat kähminnän kohteeksi.

Kähminnän kohteena useimmiten olivat tytöt. Kähmijöitä useimmiten saman luokan pojat. Ettekö te vanhemmat nyt (*kele) voisi siellä kotona kasvattaa lapsianne ja kertoa tytöille, että EI SELLAISTA EI PIDÄ HYVÄKSYÄ sillä oma keho on pyhä ja koskematon ja kertoa pojille, että EI SELLAISTA EI TEHDÄ sillä toisen keho on pyhä ja koskematon??? Ettekö te vanhemmat nyt viimeistään voisi selvitellä huoran, homon ja lesbon merkityksiä kielenkäytössä?

Kahta lasta oli kourinut opettaja. Mikä on väärin ja puistattavaa. Vielä puistattavampaa oli kuitenkin se, miten laajaa seksistinen häiriköinti oli ja miten pienestä sitä joutuvat lapset kokemaan. Ei paljoa hymyilytä.

Alan taas olla sitä mieltä, että lapsia tulisi saada hankkia vain pirun vaikeasti anottavalla luvalla. Jollei kotoa irtoa tuon parempaa mallia ja kasvatusta kakaroille, selkäsauna ja enempien lapsien tekokielto vanhemmille. Grrrr.

Henkinen haaremi

Nainen tai mies, joka on varattu/naimisissa, mutta hengaa nimenomaan toisen sukupuolen kaverina, pitää usein henkistä haaremia. Ei, minä en nyt puhu siitä, että ihmisellä on toisen sukupuolen edustajia ystävinä - vaan siitä, että ihmisellä on toisen sukupuolen edustajia ystävinä KOSKA he täyttävät ihmisen jotain tarvetta. Normaalin ystävyyden ohella henkisen haaremin henkeen kuuluu se, että 'ystävyyksissä' on tavan takaa pieniä rajan ylityksiä, pieniä tunneleimahdusdraamoja ja 'ystäviksi' on alunperinkin valittu sellaisia henkilöitä, joiden kanssa voisi tai olisi voinut olla sutinaa.

Henkinen haaremi täyttää tukevasti ja turvallisesti ihmisen huomiontarpeen. Saa osakseen flirttiä ja virityksiä, mutta niistä voi vain nauttia ilman suurempia murheita, koska se puoliso on jo valittu. Henkisen haaremin jäsenet saavat platonisesti huomiota ja suojaa - ja voivat tyydyttää romanttisen haikailun tarvettaan. Kuvio saattaa kuitenkin kaatua omille rinnuksille, kun tulee selväksi, ettei romanttista toivetta koskaan täytetä (sehän on elinehto henkiselle haaremille) tai jos haaremilainen lakkaa kokonaan haikailemasta.

Jotkut puhuvat tästä ilmiöstä 'naisten miesreservi'-ilmiönä, koska eivät nää omaa peppuaan pidemmälle. Miehetkin pitävät naisreserviä - siksi ilmiö ei ole mielestäni mitenkään sukupuolisidonnainen. Eroja sukupuolien mukaan tosin on: kun haaremia pitää nainen, miehet toimivat usein nöyrinä nyöripoikina, liehakoiden ja saaden masokistista mielihyvää toistuvista sormillelyönneistä. Kun haaremia pitää mies, naiset toimivat lempeinä liehakoina saaden isällistä torjuntaa.

Oli miten oli, henkinen haaremi saattaa vaurioittaa sitä primäärisuhdetta. Onko todellakin ihmisen niin vaikea keskittää eroottisromanttiset touhunsa yhteen suhteeseen ja panostaa sen ylläpitoon?

Avionrikkoja

Tästä pääsemmekin loogisesti tämän yhden blogistin öyhötyksiin . Ihan hyvin kirjoitettua sosiaalipornoa ja naisetkiusaa -propagandaa, juu. Jos pitäisi ilmaista mielipiteensä, en tietäisi, mistä aloittaa. Jutut ovat kuin turkulaisella kielentutkijalla: kyllä tuolta asian jyvää löytyy, ja jopa totuuden itua, mutta kun koko ajatusrakennelma on jossain määrin viäristynyt ja pipi kuin hupihiiri, menee asiakin siinä sivussa loisteliaasti persiilleen.

Juu, olen tismalleen sitä mieltä, että on vikaa siinä kovasti, jos naisen tarpeet ja tekemiset on ok, mutta miehen vastaavat eivät ole. On väärin, jos nainen keskittyy vain dekadi-imetykseen, vauvanhoitoon, läskistymiseen ja selibaattiin, kun kerran on aviovalalla vannottu parisuhteen nimiin. Joillain naisilla tuo äitiys nousee pipoon niin, että äijäkin valitaan vain elättämään ja siittämään tai sitten äijä unohdetaan tyystin vauvasymbioosin tarjotessa parempaa tilalle (vauva ei katsos jätä).

On ihan yhtä väärin, jos mies keskittyy vain työhön, omien tarpeiden vonkaamiseen, vieraissa juoksuun ja sohvamaratoniin, jos kerran on pentuja siitetty perheeseen. Kun pennut ovat pieniä, pitäisi ison miehen tajuta olevansa vanhempi ja aikuinen, joka joutuu omasta valinnastaan johtuen hieman tinkaamaan omista minäminä-eduistaan. Vaimon tisseille on vauvalla parempi käyttö, vauva tarvitsee vaimon vierustaa ja aikaa enemmän kuin mies. Tämä tietenkin koskee vauvaikää (1-2v). Jos sen jälkeen mies vielä siittää omaehtoisesti toisen lapsen (toiset 1-2 vuotta ympärivuorokautista hoivavanhemmuutta), turha on inistä, ettei ole neljään vuoteen saanut tarpeeksi. Tämän jälkeen tosin pitäisi tilanteen normalisoitua - jollei parisuhdetta enää ole missään, jotain on mennyt pieleen. Ja arvatkaapa mitä: sitä EI ratkaista siten, miten herra Avionrikkoja nerokkaasti päätti asian hoitaa.

Tyyppi, joka omassa päässään päättää, että 'koska vaimo lihoi, eikä oo nyt imetysaikana antanu tarpeeks, se on niinku rikkonu sopimuksen...joten MÄKIN SAAN RIKKOA!', nimen omaan _kertomatta vaimolleen_ tästä 'sopimuksen purkautumisesta' ja *edelläolevalla* oikeuttaa itselleen sivupanot, on sairas paskiainen.

Se, että jätkä lehottaa sivupanoistaan *netissä* (eli miljoona suomalaista tietää, mikä jätkä on miehi...öh, tyyppiään, mutta vaimopa ei) ja ivaa vaimonsa tietämättömyyttä ja tajuamattomuutta (asioista, joita ei ole vaimolle koskaan rehellisesti puhunut tai sanonut), on uskomatonta tuubaa, irvokasta pashaa ja aviopuolison irvikuva. Hyi hemmetti.

Nämä vaimonsa vihollisena ja rajoittavana äitinä näkevät, vaimonsa selän takana pikkupoikakiukuttelevat miehekkeet ovat usein juuri näitä poissaolevien isien ja liian hallitsevien äitien lapsia. Ei siinä sitten omaakaan vaimoa (perheytymisen jälkeen) osata nähdä naisena, vaan jonain mammana, joka vaan kiusaa ja ottaa kivan pois. Kyllä, jätkä menee avioon ja siittää lapsia, ja sitten kirkuu, kuinka häntä ällöttää 'emotyyppi' ja meijeritissi. Hän puhuu aidosti passiivissa kaikista niistä päätöksistä, joissa hän on ollut mukana ikäänkuin vaimo olisi vain yksikseen hankkinut lapsia, yksikseen mennyt avioon jne. mieheltä mitään kysymättä. 'Pallit ovat vaimon käsilaukussa'. Se on totta. Miehellä on sen tason ongelmat, että sääliksi käy. Eikä taida ratkaisemiseen ihmisikä riittää.

Surullisinta on, että vaimo luulee miehen olevan sitä, millaista miestä hän kotona *esittää* - vaimo on viimeinen, joka tulee tietämään, millaisen ihmisen kanssa on aviossa. Terveissä suhteissa kai homma on toisin päin: vaimo on ainoa, joka miehensä todella tuntee ja toisinpäin. "Pettämistä on kaikki se, mitä ei voi vaimolle kertoa." Minusta tuntuu, että tämä avionrikkoja on pettänyt vaimoaan suhteen alusta asti, kauan ennen kuin on edes mennyt pumppaamaan sivupanojaan.

Kuinka arvokas on sellaisen ihmisen sana, joka pettää rakkaansa, perheensä, lähimpänsä? Aivan. Sellainen ihminen on myynyt sananpainonsa ja uskottavuutensa, ja menettänyt oikeutensa vaatia laumansa suojaa, kun maailma hyytää. Pahempaa kohtaloa ei ole edes sillä, joka elää 'läskin puolison kaa' (tähän kuuluu kuiva, sarkastinen naurahdus).

Minä lähden nyt asuntojahtiin. Hoplaa! Pitäkää peukkuja!