Osa 137: onnettomuudesta ja dekadi-imetyksestä

 

Suorastaan anteeksi. Kädet pettivät. Tutkinnan alla olevia niveltulehduksia, joiden takia piti istua lapaset sylissä DVD- ja TV-avaruuksien ihmeitä päivitellen. Jäi toivottamatta hyvää joulua, uutta vuotta ja nyt on nopeasti otettava kantaa siihen mihin voi. Hyvää joulua, hyvää uutta vuotta 2005 ja tammikuun riemuja siis - palautetta lähettäneille vastaan sitä mukaa, kun tassut jaksavat.

Onnettomuus

Suurin uutinen oli lienee Aasian hyökyaalto: sen aiheuttama tuho oli valtaisa. Minua pänni jokaikinen idiootti, joka tuli itkua tyrskien selittämään, että 'mä olin siel vuonna ysiviis' ja jokainen, joka oli niinku just ollut 'aikeissa mennä just sinne'. Vaikka jollakulla olisi ollut vakkaripöytä Khao Lakin hotellin baarissa, sillä ei ole mielestäni oikeutta rääkyä suurta tuskaansa ja vaatia myötätuntokakusta itselleen palaa. Myötätuntokakku kuuluu niille, jotka OLIVAT siellä JUURI SILLOIN ja erityisesti niille, jotka menettivät siellä läheisiään. Pistäkää rahaa tileille, lähettäkää toiveita hyville hengille.

Enkä voi olla ajattelematta sitä miestä, joka palasi tällä viikolla töihin. Joka lähtee töihin kodista, missä vuodevaatteissa on yhä puolison tuoksu, lasten lelut lattialla. Joka palaa kotiin, missä on hiljaista ja pimeää ja lelut ovat paikallaan. Muistaa kuinka lapset juoksivat huoneesta toiseen, pakkasivat omia pieniä matkalaukkujaan, etsivät vimmastuneina uninalleaan ja lentokentällä kaikkia nauratti ja vaimon poski oli pehmeä huulten alla. Palata yksin, kun toivo on hakattu maihin, kun jo tietää menettäneensä vaikkei tiedä, missä rakkaimmat ovat, meren pohjassa, paistumassa auringossa, joukkohaudan mullassa. En tiedä, miten siitä voi selvitä. Minä toivon, että hän ja hänen kaltaisensa löytävät keinon.

Samaan aikaan kun ihmiset katsoivat hävitystä, itkivät menetystä, korjasivat paisuneita ruumiita rantavedestä (nostaa vedestä lapsi, jolla on nallepuh -vaipat) eräs turisti tuli rannalle ja äyski, miksei rantaa siivota. Läheisessä hotellissa istui joukko turisteja uima-altaan äärellä ottamassa aurinkoa ja juomassa piña coladaa, ja he miettivät, saavatko he rahansa takaisin siitä retkestä, mikä olisi pitänyt olla tänään Khao Lakista läheiseen kylään. (Ei, minä en keksinyt tätä.)

Taapero- vai dekadi-imetys?

Kuuma sana on tänä päivänä 'taaperoimetys'. Jotkut puhuvat taaperoimetyksestä, kun lasta imetetään parivuotiseksi (osaa jo kävellä jne.). Joillekin taaperoimetys on imetystä siihen saakka, että lapsi menee kouluun.

Kun äiti kertoo imettäneensä lastaan 7-vuotiaaksi, tokihan siitä nousee keskustelu. Osa heittäytyy puolustamaan äitiä sanomalla, että 'mitä se muille kuuluu, mitä perheen sisällä päätetään' - puoltavatko he samoin myös sitä, jos perheessä päätetään ruumiillisen kurituksen olevan ok?

Minusta on syytä puuttua pariin asiaan. Ensinnäkin sana 'taapero' EI tarkoita eskari- tai edes tarhaikäistä lasta. Taapero on nimike juuri kävelemään oppineelle, vielä vaippoja tarvitsevalle nöösille. Siksi 7-vuotiaan imetys ei mielestäni kuulu mitenkään taaperoimetyksiin tai muuhunkaan.

Toisekseen, jokainen lapsensa kouluikään imettävä tapaus (jonka olen tähän mennessä nähnyt kommentoineen asiaa) selittää, että " minä halusin imettää , koska se oli minusta hyvä ratkaisu... diiba daaba". Silti he sanovat, että tämä tapahtuu lapsen takia ja lapsen niin halutessa.

Kolmanneksi, dekadi-imetyksessä on usein tullut esiin lause 'imetys on hyvä lohtu/turva/läheisyys' tai 'samalla tulee se läheisyys hoidettua'. Anteeksi vain äitylit, mutta KENEN lohtu ja KENEN läheisyys hoidetaan sillä, että imetetään lapsi seitsenvuotiaaksi?

Imetyksen suhteen asenteeni on:

  • 1-2,5v (vauvaimetys, taaperoimetys) on erittäin ok, ken jaksaa puoli vuotta, hyvä niin, ken kaksi vuotta, hyvä niinkin.
  • 3-4v "Siis öh anteeksi, mitähän...tuota...onks kaikki ok?"
  • 5-7v "Hyvä äiti, hankkiudu hoitoon. Lapsi ei tarvitse äidinmaitoa enää parin vuoden jälkeen. Lapsen kuuluu syödä kiinteää ravintoa. Lapsen lohdutus ja läheisyys hoidetaan sylillä, halauksilla ja yhdessäololla eikä tissillä. Jos oma lohtu ja läheisyys vaatii eskarilaisen imettämistä, hae nyt hemmetti apua itsellesi, kiitos!"

Toki suivaantunut äiti voi kirjoittaa postia minulle kertoakseen, miksi HÄN näkee imetyksen ok:na ja lapsen parhaana, miksi HÄNESTÄ eskarilaisen imetys on ok ja miten edullisia vaikutuksia sillä on HÄNEN MIELESTÄÄN lapseen. Kun aikuisella on tarve, se on helppo saada näyttämään lapsen tarpeelta.

Symbioosi on ihana asia ja on ihana olla tarvittu, se mistä joku on täysin riippuvainen: on kovaa tajuta, että pentu vipeltää jo omillaan ja kasvaa ja symbioosista on luovuttava. Jos kuitenkin luopumisen tuska saa aikaan sairaalloista ja keinotekoista symbioosissa roikkumista imetyksen varjolla, on tilanne aika vakava.

Sitäpaitsi jo tarhaikäisillä lapsilla on seksifantasioita ja masturbointia. Siksikin eskari/kouluikäisen imettäminen on mielestäni jotain, joka alkaa hipoa erittäin etovien ja iljettävien ilmiöiden rajoja.

Mutta minullahan ei ole lapsia, joten en voi tietää - eikö niin? Kyllä tämä tästä taas, hyvää vuoden alkua kaikille!