Osa 135: Blogivaltakunnasta ja kirjoitustyylistä

 

Poltin nelisenkymmentä euroa joulukortteihin: Unicefin kortteihin tuhlattuna se ei tunnukaan enää pahalta. Kunpa Unicef myisi vielä joulupostimerkkejä, sillä niihinkin menee tukku rahaa.

Blogivaltakunta

Puhun nyt sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka ei ole ollut yhdessäkään blogitapaamisessa, joka ei tunne juuri ketään blogaajaa tosielämässä ja joka ei edes koe olevansa blogaaja vaan perin tavallinen kotisivukirjoittelija.

Olen päässyt käsitykseen, että joitain ihmisiä mättää raskaasti se, että jotkut blogaajat tapaavat toisiaan ja jotkut ovat (hemmetti vie) jopa kavereita. Tämän tosielämän tuttavuuden sanotaan kulkeutuvan blogimaailmaan sisäpiireilynä ja keskinäisen kehumisen kerhona.

Mikä ihme siinä riipii, jos ja kun saman alueen harrastajat tutustuvat ja kaverustuvat? Eikö se ole pikemminkin erityisen normaali seuraus siitä, että joukko ihmisiä puuhaa samaa ja elää netin kautta osittain tuntien toistensa kuulumisia? Eivätkö irc-kanavien tai sfnet-uutisryhmienkin ihmiset netin ulkopuolella tapaa ja tutustu, ja sieltä löytyy myös kaveruuksia ja parisuhteitakin? Miksi blogien kirjoittajien kohdalla asia olisi erilainen? Miksi sen pitäisi olla erilainen? Eikö se huolestuta enemmän, että poliitikot kaveeraavat vapaa-ajalla ja solmivat sopimuksia yksityisissä kabineteissa ja saunoissa?

Kyllä minä ymmärrän, että ketuttaa, kun oma tuikitärkeä sijoitus listalla ei ole sitä mitä haluaisi, mutta onko se todellakin blogaajakaverusten syy? Vai olisiko syynä sittenkin nuorten naisten fasistinen pahuus tai auringonpilkkujen asento? Jos esim. kuukkelijako menisi siten, että kaveri palkitsee bestiksensä, eikö siinä sitten vain kuukkelihomma menettäisi merkityksensä - mitä siitä pitää vinkua?

Onko mahdoton ajatus, että sijoitus blogilistalla voi johtua aluksi siitä, ettei oma blogi ole vielä ehtinyt monienkaan tietoisuuteen ja myöhemmin siitä, ettei oma blogi ole vain kertakaikkiaan tarpeeksi kiinnostava?

Itse en ole yhteisöihminen, vaikka ihmisiä mielellään tapaan ja heidän kanssaan jutustelen. Usein tapaamiset (niin blogaaja- kuin uutisryhmäkirjoittajatapaamiset) jäävät väliin siksi, että Helsinki on perin kaukana, ja matka & yöpyminen edellyttävät erityisjärjestelyjä. Kuulen jälkikäteen, että ihmiset ovat tavanneet ja heillä on ollut hauskaa - pitäisikö siitä suuttua ja alkaa märistä, että sisäpiiri pyörii? Vai todeta, että onpa mukavaa, kun ihmiset tulevat toimeen netin ulkopuolella ja nettiharraste voi yhdistää ihmisiä ystävyyksiin ja avioon asti?

Piilovittuilua vai jotain muuta?

Tuli assosiaatio yhteen sarjakuvaan:

- Eikös sananvapaus olekin tärkeimpiä asioita maailmassa?
- Kyllä vain, senkin koiriinsekaantuja ja niljakas paskiainen!

Olen jostain kuullut kommentteja, että 'Birdy piilovittuilee' teksteissään. (En tiedä, miten liittyy asiaan se, että nämä kommentaattorit ovat olleet tähän asti 99%:sti miehiä.) Mietin, onko vuosien uutiskirjoittelun vaikutus tekstiin se, että tyyli on aika lakonista. Kuinka paljon vaikuttaa se, jos olen hieman kiireessä, jolloin ladon asiat sellaisenaan tiskiin hienostikaan kiertelemättä tai se, että sanankäyttöni on värikästä ja räväkkää luonnostaan?

'Naisellinen piilovittuilu' -syytöksiin suhtaudun kahtalaisesti. Ensinnäkin: minulla ei ole mitään syytä tai tarvetta vittuilla piilosta. Kun minä auon päätä, sen luulisi näkyvän selvästi. Ei pitäisi jäädä epäselväksi.

Toisekseen: jos ns. vittuiluepäilys on pelkästään oman tunteen eikä konkreettisen faktan varassa, kyse voi olla todellakin omasta tunteesta eikä välttämättä siitä, että normaalilta näyttävien sanojen takana olisi tukku pikku-ukkoja näyttämässä paljasta peräpäätä.

'Piilovittuilu' -sanakin kuulostaa jotenkin, hmm, paranoidiselta. Sehän on nimike sille, että ihminen *olettaa* toisen näennäisesti normaalien sanojen taakse kätkeytyvän henkilökohtaisia ivallisuuksia ("ei tää kyllä ivalta näytä... mutta sen ämmän tekstit tuntien siinä on pakko olla joku piikki!":)

Olen mielestäni rienannut tekstejä ja ajatusrakennelmia varsin avoimesti. Olen sanonut hyvin suoraan, mitä mieltä olen vellihousumiesten tai hyeenanaisten toimista. Olen analysoinut näkemääni ja kertonut, mitä niistä tuumin. Mitä ihmettä joku kuvittelee 'sinne taakse' vielä kätkeytyvän? Henkilökohtaisia kryptattuja vinoiluja? Viestejä CIA:lle tai ulkoavaruuteen?:) C'mon, antakaa breikki.

On surullista, jos tekstini aiheuttavat ikäviä tunteita. Suosittelen lämpimästi pysymään pois sivuiltani. En näe edelleenkään aiheelliseksi joka lauseessa selittää, että "tää nyt ei sitte koske kaikkia ja tää ryhmä naiset/miehet on niinku sellainen keskiarvoenemmistömassa-prototyyppi ja tää nyt ei kerro niinku just Pasi-Jarkosta/Liisa-Marjasta ja tiiän että on noita poikkeuksia". Tämän pitäisi olla jokaiselle ihmiselle aikalailla itsestäänselvää. Luotan myös lujasti netti-ihmisten kykyyn tajuta, että vaikka tyyli tuntuisi tylyltä, se *voi* johtua myös siitä, että netissä ei näe lämmintä hymyä, kuule herttaista naurua tai äänensävyn vaihdoksia, jotka ovat kuitenkin teorioiden mukaan 90% viestinnästä.

Naisten pehmeät asiapaketit

Tämä joidenkin miesten natina kirjoitustyylistäni on nostanut esiin mietteen, että odotetaanko naisilta sittenkin jopa naiserityistä tekstiä. Sillä mieshän voi esittää asian kaunistelematta, sehän on vain asiaa. Jotkut miehet tuntuvat odottavan naisilta jotain sellaista diskurssia ja kielenkäyttötapaa, jota en luonnostaan käytä. Heidän odotuksissaan on, että naisen tulee aina viestiä pehmitellen, päätäsilittäen, hyvitellen ja epävarmasti? Miehet voivat esittää asian karussa paketissa (no eihän ne tajua koristelujen päälle) ja naisten tulee ojentaa asiat aina pumpulissa, rusettien ja kiiltävään paperiin käärittynä?

Koska olen kasvanut poikien puhekulttuurissa (missä asiat sanotaan *kele niin kuin ne ovat:), olen jäänyt paitsi naiskielen oppimista. Tätä kuitenkin kovasti tunnutaan odottavan - ja samaan aikaan parjataan naisten vihjekieltä, mikä muuten tekee viestinnän pirun vaikeaksi, ja sitä käyttävät molemmat sukupuolet.

Ei saa linkata -tarra

Vielä tähän asiaan liittyen joudun pyytämään niitä, joiden mielestä heidän blogijuttujen tekstien ja jutuissa esiintyvien henkilöhahmojen kommentointi & niihin linkkaaminen tarkoittaa kirjoittajan arvostelua sekä kirjoittajan reaalielämän hahmon rienaa, ilmoittamaan bloginsa sivulla, että EI SAA LINKATA.

Kun blogaaja on anonyymi eikä reaaliolemuksesta ole mitään tietoa, voi olla viisasta olettaa, että tekstikin on fiktiota tai vain puoliksi faktaa. Jos kommentoin (ja linkkaan) tekstiin, joka kuvaa asian X tai Y osuvasti, onko syy minun vai sen, joka on feikannut fiktiota ja ottaa nokkaansa, koska fiktiohahmon arvostelu osuikin lukijoille tuiki tuntemattomaan kirjoittajaminuuteen?

Mielikuva != reaalipersoona

Alkeiskirjoituskurssilla jo kerrotaan, että teksti on teksti, eikä osa minuutta. Jokaisen *pitäisi* ymmärtää, että nettisivujen tekstit edustavat vain hyvin vähäistä osaa reaalipersoonasta ja niiden pohjalta muokattua mielikuvaa ei kannata mennä sössimään samaksi olennoksi reaalipersoonan kanssa. Luuletteko te oikeasti, että olen kaiken päiväni feministisiä aihelmia pohtiva, selibaatin riuduttama dominakääkkä? Ihanko totta? :-)

Pahaan Birdymielikuva-angstiin joutuneille suosittelen, että perustakaa BB (Blogaavat Birdyholistit) ja noudattakaa 12-askeleista AA:sta tuttua parantumisohjelmaa. Minä en ole mielikuvanne, joten älkää sotkeko minua niihin. Tämä on nettiteksti eikä jumalattaren sanaa. Tätä kirjoittaa ihminen, eikä PVC-korsetissa miehiä ruoskiva domina. Jos netin ja reaalimaailman välinen ero himmenee, todellisuudentaju hyhmettyy ja alkaa olla turhan paha olo, kehoitan hankkimaan ammattiapua.

Minulla ei ole mitään halua tai velvoitetta olla laskisankonne tai terapeuttinne. Minulla ei ole siihen koulutusta eikä energiaa. Piste.

Bushin seksivalistustukea

(Teksti-TV uutinen näemmä jo katosi, joten referoin: USAn presidentti Bush on antanut miljoonien eurojen tuen 13 seksivalistusohjelmalle, jotka opettavat kouluissa, että mm. abortista seuraa itsemurha ja sukuelinten koskettelusta tulee raskaaksi. Kyseenalaisiksi opetusohjelmiksi oli paljastunut 11/13:sta mutta Bush rahoittaa. God help America, ja auttakaa jumalattaret noita 'valistusta' saavia teinejä.

Pellekoulusta päivää

Lakiasiain käsittelyn maailmasta esimerkki siitä, miten asiat hoituvat paremmissakin piireissä: tuomarin kirjelmä :-)