Osa 134: Joulusta, Sopranosista ja ahnaudesta

 

Karavaani kulkee ja koirat räkyttävät. Valoin eilen kynttilöitä ensimmäistä kertaa elämässäni, ja tunnen hillitöntä ylpeyttä katsellessani niitä. Valkeita, sileitä, erityispitkiä ja hoikkia kaunokaisia, ja minä tein ne ihan itse.

Tänään menen ostamaan Unicefin kortteja. Jollei muuta hyväntekeväisyyttä tekisikään, niin sen verran kuitenkin.

Joulu

Joulukuu. Tänäkin vuonna aion pyrkiä viettämään mahdollisimman ihanan ja leppoisan joulun. Mikä ei totisesti tarkoita hullua humppaamista Prisman Paul Mauriatin Love is Blue:n soidessa ja ihmisvirran seassa. Eikä kinkkureseptien haeskelua netistä. Eikä sukulaisesta toiseen ravaamista paketit kainalossa. Eikä vimmaista hopeakäätyjen ripustelua ja tonttujen liistraamista kodin seinille ja ikkunoihin. Minua oksettaa se, että joulusta on tullut rahan eikä rauhan juhla.

Pienille penskoille ostetaan satojen eurojen kännyköitä ja pleikkareita. Penskat avaavat paketin ja rääkyvät pettyneinä, kun siellä olikin 'vain' se kahdensadan kännymalli eikä se viidensadan. Pistää vihaksi, suorastaan. Ihmisten ahnaus, materialistisuus ja kaikenkaiken tahtootahtoo -mentaliteetti näkyy jo pienissä lapsissa, aikuisista on tullut sen mielentilan mannekiineja.

Kun olin pieni, olimme aika niukasti elävä perhe. Lauantaina saatiin pullo limua per nassu, ja äidin leipomaa pullaa. Pikkujouluna oli sauna ja jokainen sai lahjan, joka oli useimmiten suklaalevy. Jouluna oltiin kotona tai mummolassa, ja saimme taatusti enemmän paketteja kuin mitä olimme odottaneet: yleensä yksi 'päälahja' (isoin, kallein, toivotuin) ja sitten muutamia käytännön lahjoja (pehmeät paketit) sekä makeisia. Se tuntui yltäkylläiseltä. Luulen, että kun järki on tallella, penskakin tajuaa olevansa onnekas, jos saa edes jotain ylimääräistä. Kun järki katoaa, edes pino ylimääräistä lahjusta ei riitä.

Joulun alla tai jälkeen käyn lähimmäiset läpi. Joulun olen kotona. Miksi syödä pähkinöitä ja rusinoita, jos pitää vain pistaaseista ja suklaarusinoista? Menu suunnitellaan täsmälleen sen mukaan, mikä on herkkua eikä sen mukaan, mitä jouluna pitäisi normien mukaan syödä. Siispä uuniin menee kerma-vuohenjuusto-papaijalohi, ja kattilassa on perunamuusia. Sen lisäksi marinoituja valkosipulinkynsiä ja Forssan punajuurisalaattia. Ehkä hieman juustoja, keksejä ja kylmää, kuivaa kuohuviiniä. Valvomista kynttilänvalossa siihen asti kun tuntuu, nukkumista myöhään, käpertymistä vällyjen väliin ja lumisen maiseman ihastelua ikkunasta.

Meni monta vuotta, etten viettänyt joulua, koska vihasin sen juhlan stressaavuutta ja materialistisuutta. Sitten tajusin tehdä joulusta omanlaiseni.

Sopranos

Sopranos-sarjaa olen katsonut vain satunnaisesti ja hyvin vähän. Perushahmot tunnistan, mutta nimiä on jo vaikea muistaa. Eilen kuitenkin satuin taas telkun äärelle sopivasti.

Oletteko huomanneet, miten uskomattomia mies- ja naiskarrikatyyreja sarjan hahmot ovat? Miehet ovat järjestäin tunnevammaisia, omnipotentia-illuusiossa eläviä tyyppejä, jotka hakkaavat vaimoa, tappavat ihmisiä, pettävät vaimoa ja valehtelevat patologisesti ollen silti emotionaalisissa ongelmissa ja pitkää terapiaa vailla henkisesti. He ovat uskollisia vain homososiaaliselle mieslaumalleen, ja akka saa kuulan kalloon jos uhkaa tätä mieskoplaa, joka on kokoelma esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun homoseksuaaliset vietit kielletään ja tukahdutetaan, jolloin ne alkavat vääristää päätä.

Sopranosin naiset ottavat turpaansa ja katsovat pettämistä, huutamista, huonoa kohtelua ja valehtelua tyynen rauhallisena, jos heille maksetaan siitä. Naiset puolustavat miehiään ja heidän rikollista elämäntyyliään viimeiseen asti, toki visusti kääntäen katseensa toiseen suuntaan kuin missä murhia ja rikoksia tehdään, näin näennäistä 'viatonta tietämättömyyttään' suojellen. Itsekäs vieraissa juokseva äijä saa palata kotiin sillä ehdolla, että ostaa vaimolle sikakalliin tontin. Kaulassa on kuristuksen jäljiltä mustelmia, mutta rakennekynnet ovat täydelliset.

Miesten täytyy olla jotakuinkin äärimmäisiä psykonilkkejä, ennen kuin nainen hermostuu (perusoletuksella, että rahaa on ja tulee). Naiset voivat olla kuinka hyviä vaimoja tahansa, mies silti köyrii muualla ja viettää vaarallista elämää. Vaikka mies tulisi paita veressä kotiin, nainen uskoo imbesillitarinan auton eteen heittäytyneestä jäniksestä ja pesee & silittää paidan (perusoletuksella, että rahaa on ja tulee). Vaikka puolet suvusta olisi lahdattu, nainen on rauhallinen perheenemäntä isossa talossaan rakennekynnellisellä kädellä italialaisia herkkuja hämmennellen.

Nämä karrikatyyrit ovat yhtä puistattavia: miehet murhaajia ja rikollisia, naiset tukevat toimintaa vaitiololla ja hiljaisella hyväksynnällä. Naiset myös tavallaan 'odottavat' jotain erityistä, koska haluavat paljon ja kalliilla hinnalla. Onko heistä kellään vapautta tai edes tahtoa valita toisin?

Pakko saada ja halu ostaa

Onko kukaan miettinyt, kuinka hemmetisti paperia tuhlataan mainoksiin? Jokainen talous saa nyrkinpaksuisen pinkan mainosläpäreitä postilaatikkoon, mistä ne matkaavat parhaimmillaan keräyspaperilaatikkoon. Tampereen Uimaseura jakaa Iltalehden paksuisen tiedotuslehden jokakotiin, vaikka uimaseuran asioista kiinnostuneita on ehkä 5% jakelualueen asukkaista. Miten paljon onkaan tavaraa maailmalla, jota ilman ei muka tule toimeen:)

Feng shuin yksi peruspykäliä on siivous ja erityisesti roinasta eroon pääseminen. Kukin esine pitäisi tutkailla läpi, miksi sen haluaa pitää ja mitä se omaan elämään antaa. Jos esine on oikeasti tärkeä, hyödyllinen ja käytössä, tai se tuo jotain hyvää ja myönteistä tunnetta, toki se pitää säilyttää. Mutta jos esinettä ei käytä koskaan, jos sitä pitää siksi että mummonkaima antoi lahjaksi tai jos siitä vielä viriää ikäviä muistoja - ulos ja heti. Tällä samalla sihdillä voi tarkastella kaikkea sitäkin, mitä ei vielä ole kotiinsa ostanut.

Ruiskyrpiäisen suojelua

Päivän ilopisara . TuoToille onnittelut vuoden tahattomasta hauskuutuksesta ja lehdistölle palkinto vuoden lähdekritiikin puutteesta!:)

Unelmien talo

Unelmieni talo. Maybe one day.