Sadaskahdeskymmeneskolmas: tyrmistystä katsomossa

 

Piti tehdä nippu terveyspäätöksiä: tässä iässä haihattelu on lopetettava ainakin sen suhteen, että voisi elää miten vain terveyden horjumatta. Kun flunssa työntää jalkaa oven väliin, ja muutkin oireet rehottavat, on otettava kuuri vitamiinia, terveellistä ruokaa ja tehtävä päätös terveemmästä elämäntavasta. Jostain syystä juuri silloin alkaa tehdä rajattomasti mieli suklaakirsikkakakkua:)

Muuttuvia elokuvia

Kaksi elokuvaa näyttää nyt silmissäni perin erilaiselta tarinalta. Kummankin näin jo teininä, ja pidin kumpaakin äärimmäisen traagisena ja liikuttavana rakkaustarinana. Nyt mielteeni on muuttunut.

Suuri Sininen

Ensimmäinen elokuvista on tietysti Big Blue . Visuaalisesti se on yhtä hieno kuin ennenkin, ja meren sininen maailma viehättää edelleen. Mutta mietin kuumeisesti, miten kummassa en aiemmin huomannut Jacquesin ja Johanan suhteen kertakaikkista tyhjyyttä?

Missään vaiheessa ei käynyt ilmi, miksi Jacques itse asiassa naista tahtoi elämäänsä - koko suhde näyttäytyi vain ensimmäisenä ja viimeisenä yrityksenä päästä 'ihmismaailmaan' - ja delfiininaaras päihitti ihmisnaaraan kuusinolla. Vain naidessa Jacques ylipäätään tunsi jotain Johanaa kohtaan. Johana taas näytti lehdestä ihanien vaavien kuvia ja kikatteli, että eikö olisi kiva tuollainen saada. Ainoa ihminen, joka Jacquesille merkitsi, oli mieslauman alfauros Enzo - homososiaalinen mieslauma näytti voimansa, akka jäi nallina kalliolle.

Suhde oli kertakaikkinen kahden totaalisen erilaisen maailman yritys yhdistyä, kundi kaipasi mereen ja delfiinien luo, nainen halusi tulla raskaaksi ja haaveili pikkukodista. Jacques toivoi Johanan olevan se kaunis satujen merenneito, Johana toivoi Jacquesin olevan se kirjojen aviomies-rakastaja. Kaboom.

Nainen joka ansaitsi kuolla

Toinen elokuva oli 37,2 le matin eli Betty Blue . Bettyn ja Zorginkin suhde oli alusta asti pipi, rajatilainen ja ambivalentti. Sekin perustui pelkkään haihatteluun ja panemiseen. Viinaa, panoa ja sitten suunnitellaankin lasta, koska 'se voisi olla kivaa'. Toki tässäkin vaiheessa on jo selvää, että Betty on luisumassa rajatilasta psykoosiin. Sekin oli tehty selväksi, että Betty olemassaolollaan esti Zorgia, kirjailijaa, kirjoittamasta.

Lopuksi Zorg muka rakkauttaan tappaa Bettyn. Kissanpaskat, lääkäri vain kertoi Zorgille, että Betty on psykoosissa eikä täydellisestä paranemisesta ole takeita - kuitenkin Zorgin toiminta näytettiin epätoivoisen ja rakastavan miehen palveluksena kuolemaantuomitulle rakastetulleen. Todellisuudessa eli elokuvassa Zorg tukehdutti psykoosiin vaipuneen Bettyn tyynyllä, ei rakkaudesta vaan koska ei halunnut huolehtia eikä halunnut kiviriippaa. Jätkä tappoi siis hankalaksi muuntuneen ja vastuuta tuovan mimmin - ja taas teksti luisti.

Roolimalleja valkokankaalta

Näin romisivat mielikuvien rappaukset:) Teininä nuo asiat osti täysillä, toisenlaisena. Olen kauhuissani, minkälaisia suhdemalleja elokuvat kauppaavat sinä oikeana tosirakkautena - teininä sen saattaa mennä uskomaan. Ja sitten kituuttaa vuosikausia mahdottomien partnerien, rajatilaisten suhteiden ja emotionaalisen vuoristoradan kyydissä. Jumalatar'auta.

Muuttuneita blogeja

Luenhan minä blogeja, hyvin harvoja tosin enää. Hyvinkirjoitettuja elämänhetkikuvauksia, ja hyvää huumoria. Välillä käyn vilkaisemassa, mitä niille blogeille kuuluu, joista joskus pidin ja niille, joita en ole vielä koskaan lukenut.

Ei ikää eikä seksiä?

Mikä ihme Tiramisu-blogiin on iskenyt?

Miksi toinen blogaajanainen saa haukut, koska haluaa tutustua mieheen pari yötä ilman seksiä ennen kuin seksiin ryhdytään? Tiramisu-blogin mielestä pitää antaa ekoilla treffeillä, muuten on härnäri. Vaikka tämä 'härnäri' sanookin, ettei halua pelkkää kaveria vaan 'haluaa oikeasti miehen', jonka kanssa seksihimoa kasvatetaan tutustumalla, se jostain syystä sai Tiramisun kirjoittajan toteamaan, että jotkut naiset tahtovat kasvattaa munattomien miehien sukupolven (mies on munaton, ellei yritä vimmatusti panna heti). Tiramisussa jopa kehoitettiin tutustujanaisia hakemaan munattomat miehensä munkkiluostarista. Tutustumista kutsuttiin 'henkiseksi kastroinniksi' ja kehotettiin kunnioittamaan Dickiä. Itkisin jos en kikattaisi:)

En paheksu ihmisiä, jotka säntäävät panolle heti ekana iltana. Minulle henkilökohtaisesti on kovasti tärkeää suhteen orasvaiheessa tutustua, olla lähellä, nukkua yhdessä ja jutella paljon ennen seksin aloittamista. Jotta tuntisi ihmistä eikä lähtisi kylmiltään sänkyyn sähläämään (jolloin hommasta tulee parhaimmillaan teknistä maneerivääntöä, pahimmillaan kömpelöä ja traumaattista mokailua). Se on minun tapani kunnioittaa niin itseäni (respect the cunt?) kuin partneria (respect the cock:).

Tira jatkaa yökkimällä keski-ikäistä naista, joka näyttää kaksikymppiseltä muuten mutta on vanhempi. Tämä oli kauheaa, epäarvokasta ja tyylitöntä Tiran mielestä. Ihmisen ilmeisesti tulee näyttää Tiran isoäidiltä sen jälkeen, kun Tiran oma ikä (25?) on ylitetty?

Olikohan Tiran mielestä sittenkin ärsyttävintä se, että tämä ryppyinen vanha nainen paskat nakkaa muiden mielipiteille ja on vahvasti se, mitä on (missä taasen meillä alle nelikymppisillä on jatkuvasti ongelmia)? Tekisi myös mieleni kysyä, miten ihmeessä iloisesta, piristävästä ja raikkaasta nuorten naisten blogista (suosikkejani aiemmin) on päässyt tulemaan näin ahdasmielinen, ilkeä ja tuomitseva asenneilmastoltaan. Pitäisitte nyt vain kiinni nuoren naiseuden myönteisestä meiningistä ja jättäisitte tuon kitkerän känkätyksen meille vanhemmille akoille :-)

Ei toivoa?

Kuukauden koskettavin juttu oli tämä. Vanhempi voi aidosti arvostaa lastaan yksilönä, ja jopa oppia lapsen kautta virheistään:) Kiitos Piikkarille.

Toisenlaista keskustelua olen käynyt täällä .

Sätitään Härkösen tapaa olla äiti, siksi että on rumaa arvostella toisten äitiyttä. Loogista. Kehutaan omaa laajaa elämänpiiriä, mutta teilataan kaikki, jotka eivät ole äitiyden pyhän hengen lähettiläitä. Itse pidän Härkösen teksteissä juuri siitä, että niissä kritisoidaan ja kyseenalaistetaan - se tuntuu olevan liikaa niille, jotka tietävät, mikä on ainoa oikea totuus.

Eräs sukupuoliero

Jos otan naisporukassa esiin faktan, että jotkut naiset pahoinpitelevät lapsiaan tai että jotkut naiset (biologisista syistä:) syyllistyvät raskaushuijaukseen, siitä puhutaan. Kauhistellaan, päivitellään, pohditaan, kerrotaan kuultuja juttuja. Kaikki tietävät jonkun, mutta tietävät sen myös olevan kovin marginaali-ilmiö. Mietitään, mitä asialle voi tehdä ja on tehty. Miten itse kokee asian ja mitä tekisi jos näkisi sivusta.

Kun otan miesporukassa esiin faktan, että jotkut miehet pahoinpitelevät naisiaan, ja että parisuhdeväkivallassa miehet ovat johtoasemassa kuten jälkien pahuudessa, syntyy hirveä mekkala. Minua syytetään 'sukupuolisodasta', miesvihasta ja katkeruudesta miessukukuntaa kohtaan. Minulle kerrotaan, että nuo asiat eivät pidä paikkansa, että vain prosentti äijistä hakkaa akkaa, joten ilmiöstä ei sovi puhua. Sitäpaitsi akat hakkaavat miehiä yhtä paljon, miesparat eivät vain uskalla kertoa siitä eivätkä mene poliisille. Joka tapauksessa ja oli miten oli SIITÄ EI SAA PUHUA TURPA KIINNI JO SAATANAN MIESVIHAAJAFEMINISTI!!!!

Tuossa on sukupuoliero, totta tosiaan. Ehkä joku päivä paljastuu, miksi.