Sadaskahdeskymmenesensimmäinen: Härkösestä, isähahmoista ja aikuiseksi kasvamisesta

 

Luin juuri uutisryhmää, jossa on tapana myydä kaikenmoista. Totesin, että kyllä ne miehetkin osaavat: "Myydaan DVD-soitin, Onkyo DV-S501. Soitin on hyvassa kunnossa ja variltaan musta.Hintapyynto on 50 euroa."

Väriltään musta? Entä liitännät? Entä tekniset yksityiskohdat?

Jokin pöpö yrittää iskeä ja minä yritän iskeä siltä hampaat sisään joogalla, teellä, valkosipulilla ja unella. Tosin uneen tuli pieni häiriö, sillä pyörin aika paranoidisesti koko yön: kävin sienessä metsässä, missä jotakuinkin satoi hirvikärpäsiä. Puistattavia otuksia, aloin oikein kaivata hyttysparvien ininää.

Ötökät eivät jääneet sitten hirvikärpäsiin vaan ilokseni noteerasin japanilaisiin tatameihin, bambukudoksen alle ilmeisesti muuttaneen jonkinlaisen pienötökkäperheen. Millä hemmetillä myrkyttää ötöt tatamista, jota ei saa pestä, ei kastella? Pakkasella, jep, sitten 2-3 kuukauden päästä. Minua iljettää olla niiden ötöjen kanssa samassa makuuhuoneessa:-(

Härkönen ja mammapalstat

Muutamissa äitiblogeissa ( yksi esimerkki )on kritisoitu Anna-lehden Härkös-pakinaa, jossa suomitaan sekä Suuria Äitejä, äitien syyllistämistä ja mammanettinarttuja.

Minusta Härkösen kirjoitus oli mainio, tosin hän on kirjoittanut yleensä terävämmin ja nasevammin, ollut ilkisanaisempi. Mietin vilpittömästi, johtuiko tuon pakinan arvostelu siitä, että osui Härkös-juttu omaan tuttuun - kyllähän keskimäärin vauvapalstan chat-mammat ärähtävät, jos joku menee julkisesti sanomaan, että jotkut mammat ovat melkoisia nettinarttuja. Ovathan jotkut, mikä siinä nyt niin uutta on?

Minulla on jäänyt mielikuva juuri näistä chattimammoista, että sinne mahtuu sekaan melkoinen prosentti ihmisiä, jotka tietävät tasan tarkkaan ja paremmin, mikä on virallinen totuus ja ainoa oikea totuus siitä, miten vauva pitää hoitaa ja lapsi kasvattaa. Muun idean ehdottaminenkin on väärin, laiminlyöntiä ja lapsivastaista. Teki mieli Härköselle kirjoittaa, että pitää ymmärtää niitä, joiden ainoa pätemisen taso on vauvachatissä. Sellainen voi tehdä ihmisestä aika ehdottoman ja besserwisserin.

Vieläkin puistattaa, kun muistuu mieleen keskustelu aktiiviluomusynnyttäjän ja aktiivi-imettäjän kanssa. Naisen ihmisarvon nollasi ja naisesta hirviön teki mm. kivunlievitys, kivunlievityksen haluaminen, alle 2 vuoden imetyskausi etc.etc. Hihitin kovasti, kun kätilötuttuni kertoi aktiiviluomusynnyttäjästä, joka tahtoi oksitosiini(?) ruiskeen sijaan syödä 'luonnonmukaisesti' jälkeisensä eli istukkansa. Kätilö pesi tämän mustanverisen lätyn ja kantoi sen lautasella aktiiviluomulaiselle - kuulemma harvoin näkee kasvoilla niin puhdasta vihreää väriä:-) Kyllä, aktiiviluomusynnyttäjä erosi periaatteistaan sekunnissa ja pyysi oksitosiininsa ruiskeena.

Isää etsimässä

Oletteko pistäneet merkille laajan ja historiallisen ilmiön, joka on miehille varsin yleinen ja sen nimi on 'isää etsimässä'? Minusta miehillä on tapana hakea itselleen 'isähahmoja', auktoritäärisiä isiä: tämä trendi tulee vastaan elävässä elämässä (miehillä on jopa netissä isähahmonsa, jonka sanat ovat viisauden puron solinaa - akatemiassa professorimiehet 'adoptoivat' poikaopiskelijat huomaansa, ja yhdessä käydään jopa vapaa-aikana saunomassa ja katsomassa jalkapalloa)ja elokuvissa (erityisesti sotaelokuvissa on aina paha kenraali ja hyvä majuri, ja heillä on seuraajansa - eikä mikään kirvoita miehestä itkua niin kuin isähahmon kuolema tai isähahmoon pettyminen).

Tiedän, että maailmaa vaivaa laaja epidemia, jota voisi kutsua henkiseksi isättömyydeksi, mutta suuri osa ihmisistä taitaa kasvaa vailla aitoa isäsuhdetta - tai isäsuhde on niin kylmä tai pielessä, että isä on hukassa isonakin.

Isän puute ei vaivaa vain miehiä, se vain näkyy heissä selkeämmin, ja oireet ovat traagisempia oman identiteetin kannalta. Naiset etsivät isähahmoa aviomiehistään - miehet kavereistaan, ja tämänkään takia heteroparisuhteet eivät aina olekaan luottavaa kumppanuutta vaan toisen turhaa suhdetavoittelua yhdistettynä toisen poissaoloon. Isättömyydestä tietenkin eniten kärsivät lapset: jo omassa lapsuudessaan isätön lapsi joutuu pihalle, mutta aikuisena hän vasta ulkona onkin. Kun omat lapset taapertavat nurkissa, on vähän hemmetin myöhäistä alkaa työstää egokriisejään ja miehuuden mystistä olemusta. Kun isähahmon etsinnässä tai palvonnassa lojaliteetti on jo omaa vaimoa ja perhettä kohtaan surullisen vaappuvaa, voi vain toivoa, että jo kolmannen avion kohdalla mies kasvaisi aikuiseksi ja tajuaisi olevansa itsensä ja lastensa isähahmo - isäsankari-graalinmaljametsästykset olisi syytä jo unohtaa.

Jos nyt edes tämän sukupolven miesedustajistosta osa jättäisi menneiden sukupolvien klassiset virheet väliin, kasvaisi aikuiseksi, ottaisi vastuunsa ja toteaisi puberteetin loppuneen - ja alkaisivat olla kunnon isiä ja puolisoita. Edes tulevan sukupolven tervehenkisyyden ja urheiluhengen nimissä?

Olisiko tullut aika?

Ei taatusti ole ensimmäinen kerta tätä laatua. Minä kerta kerran jälkeen äimistyn ihmisten kykyä juuttua menneeseen. Kaksikymppiset itkevät kännissä kuinka lapsuus oli vaikea eikä kevariakaan saanut, kolmikymppiset parkuvat traumojaan koulukiusaamisesta ja siitä, ettei koulun kauneuskuningatar antanut vaan meni koulun kunkun mukaan, nelikymppiset potevat myöhäismurkkuikää ja viisikymppiset vastuukriisiä - siis MISSÄ KOHTAA SE AIKUISUUS ALKAA???

Olen luullut, että ihmisen pitää ottaa vastuunsa ja niistää nenänsä aika varhaisessa vaiheessa. Jo kaksikymppisen pitäisi muodollisesti ja yhteiskunnallisesti kyetä aikuisuuteen eli elämänsä hoitamiseen ja vastuunsa kantamiseen. Olen luullut, että itiökin tajuaa, että joojoo lapsuus oli kova mutta ei sitä enää voi käyttää tekosyynä kolmikymppisenä keskenkasvuiseen hölmöilyynsä. Olen luullut, että jossain kohtaa vain pitää tajuta, että mennyttä mikä mennyttä, maito kaatui maahan, nyt on ollut 20 vuotta aikaa hankkia uusi maitopurkki - joten hip hop, housunnosto ja ryhtiliikuntaa! Olen luullut... ja todennut, että olen vakavasti luulovammainen.

Ikävä lapsuus, puulelut, kurja nuoruus, kukaan ei ollu mun kaa, no VOI VOI ja TOO BAD. Ripirapi-terapiaan sitten, jos vielä vaivaa - ei ikuisesta ritinästä ja kitinästä tule mitään. Menee elämä hukkaan, menee onni toisille oville ja tilaisuudet tilaavat taksin heti aamulla. Elämä ei ole helppoa ja se on joskus jopa kovaa, kun pitää ryhdistäytyä ja koota palasista se, mitä siitä irti saa - kukaan ei väittänytkään, että isi ja äiti olisivat tehneet onnellinen-elämä -vakuutuksen varallesi, jonka mukaan saa korvausta kun ei ole tyytyväinen nykyhetkeen. Kun ei koko ajan märise ja valita, miten onneton menneisyys on jo pilannut edeltä tulevaisuuden, saattaa kuulla nykyhetken mukavan soundin:)

Webittämistä

Piti laittaa vielä linkki Samizdatiin ja sitten yhteen totuudenjyvään . :-)

Blogien listaykkönenkin on kuulemma lopettanut. Pian joku akateemikko tehnee blogien elinkaaritutkimusta - löydetään muutama, joka ääripäisyydestä huolimatta pysyy hengissä, mutta kultaista keskitietä suositellaan pitkän iän takaamiseksi. Myös myönteisellä asenteella katsotaan olevan elinkaaren laatua nostava vaikutus. :)

Pehmeitä syysiltoja, lämpimiä sateita ja ötökkävapaata syksyä.