Sadasyhdeksästoista: ihmisyyden sukupuolisuuksista ja suhteen kaatumissyistä

 

Aamulla alkaa olla jäätävää - pohjoistuulessa kahvi jäähtyy nopeasti, eikä kesäaamiaisen tunnelmista ole parvekkeella istuessa paljoakaan jäljellä. Pepun alle on otettava jo lämmikettä.

Viime öinä olen nähnyt japanilaisia unia, koska luen kirjaa geishojen koulutuksesta ja elämästä. Sitä ennen näin unia, missä olin hurja pieni tyttö jossain Amerikan eteläisissä valtioissa - luin Donna Tarttin uutta kirjaa "Pieni ystävä". Harry Potteria lukiessa unet olivat taikaa täynnä:) Juuri se, että luettu ja nähty vaikuttavat uniin niin ratkaisevasti, saa minut usein pysymään irti ikävistä elokuvista ja kirjoista. Mikään ei pilaa päivää varmemmin kuin ahdistusunien täyttämä yö.

Mieheys, naiseus, ihmisyys

Joskus aiemmin kyselin , onko miehuus määriteltävissä vain tekojen tai poissulkemisen kautta. Sain hienoja miehuuden määritelmiä: vahvuutta, herkkyyttä, vastuunkantamista, lujuutta, luotettavuutta, itsenäisyyttä, uskallusta olla oma itse... ja nyökyttelin kovasti niitä lukiessani. Mutta jokaisen määrittelyn jälkeen kysyin: "Miten tämä määrittely eroaa hyvän naisen määritelmästä?" .

Eläköön se pieni ero, mutta entä jos sitä eroa ei ole? Miksi pitää väkisin määritellä hyvää miehuutta ja naiseutta, kun pohjimmiltaan on kyse siitä, että hyvä mies/nainen määritellään hyvänä *ihmisyytenä*? Hyvä ihminen on luotettava, vastuuta kantava, herkkä, luja, rehellinen, rakastava, hyvä ihminen uskaltaa elää ja olla oma itsensä. Hyvä ihminen on rakastava kumppani ja vanhempi. Minusta sukupuoli on se etiketti, joka liimataan varsinaisen paketin päälle - maailmassa me toimimme ennen kaikkea ihmisinä. Vasta makuukammarituumissa etiketti alkaa olla merkitsevä.

Miksi suhteet kaatuvat?

Edellä kerrotustakin johtuen suhtaudun hieman varauksella tällaisiin oppaisiin . Asia on ihan hyvää, ja monta totuudenjyvääkin löytyy - mutta en usko suhteiden kaatuvan siihen, että 'miehet eivät uskalla rohkeasti olla miehiä' tai että naiset ovat 'liian itsenäisiä' - tai että joku antoi liian aikaisin tai ei antanut tarpeeksi ajoissa.

Suhteet kaatuvat siihen, että ihmiset eivät uskalla olla sitä, mitä ovat vaan vedättävät rooleja ja miellyttävät itsensä tai toisen hengiltä. Suhteet kaatuvat siihen, että ihmiset eivät pelon ja miellyttämisen takia kerro, mitä haluavat ja mistä näkevät unia. Suhteet kaatuvat siihen, että ihmiset eivät kanna vastuuta itsestään ja elämästään ja siksi syyttävät muita siitä, etteivät saa mitä tahtovat (vaikka eivät uskalla sanoa tahtoaan ääneen). Suhteet kaatuvat pelkoon; muutoksen, kasvukivun, lähellepäästämisen ja -menemisen, avautumisen, oman heikkouden näkemisen, tottumuksen rikkomisen ja menettämisen pelkoon.

Pelko aiheuttaa pakkoa olla välinpitämätön, ylimielinen ja ylpeä. Pelko tekee meistä julman ja itsekkään. Pelko sanoo, että kosta kokemasi tuska tälle ihmiselle nyt, kun hän on poistanut suojauksensa. Pelko sanoo, että jos näytät oikean itsesi, kuolet ja toinen nauraa sinulle - joten hyökkää, nosta suojaukset ja laukaise joka ainoa ohjus, tuhoa. Pelko sanoo, että petä ennen kuin toinen pettää, älä luota ettet pettyisi. Pelko kehoittaa feikkaamaan vahvaa, iloista ja voimallista erityisesti silloin kun eniten hirvittää. Pelko ei anna purskahtaa itkuun ja pyytää päästä syliin, joten on oltava vihasta harmaa ja toivotettava toinen helvettiin.

Pelko pistää ihmisen uhoamaan, myötäilemään liikaa, nielemään määräänsä enemmän sontaa, kärsimään, marttyrisoimaan, manipuloimaan, syyttelemään, kitkeröitymään, kostamaan, kontrolloimaan, nalkuttamaan, väkivallakoimaan ja unohtamaan kaiken siitä, mitä rakkaus on ja voisi olla.

Minusta puheet siitä, että suhteet loppuvat 'koska mies ei uskalla olla reilusti mies' tai koska 'naiset ovat ihan liian itsenäisiä' kuulostavat todella omituiselta. Sellaiselta, että katson pitkään, onko sanoja nyt varmasti tosissaan ja näkyvätkö lobotomian arvet otsatukan alta.

Akkaenergiaa

Huomasin juuri, että olen valinnut vapaa-ajalle harrasteita, joissa on vain naisia. Jos päivät viettää hyvin miesvaltaisessa teknoilmastossa, on hyväkin istua luomassa ja tekemässä konkreettisia asioita akkaseurassa.

Eilen tulin tanssikurssin ensimmäiseltä tunnilta ulos ja tajusin, miksi tunnen naiskursseilla aina oloni hieman erilaiseksi: olen aina niitä ainoita, jotka eivät ole kurssittautumassa toverin tai bestiksen kanssa. En väitä, ettenkö välillä kadehdi sitä, että voisi harrastaa jotain hauskaa yhdessä ystävättären kanssa.

Kaipaan toisinaan kovasti akkaenergiaa: sitä ei miesseurassa saa. Akkaenergiaan kuuluu rento oleminen, ehkä turvesauna ja muut hömpötykset:), hyvä ruoka tai ihan perinteinen Viinistä-totuuksiin -iltama. Tärkeintä on hyvä olo, pakottomuus ja hyvä seura. Akkaenergia on aktiivista, ja samalla herkkää - enkä väitä sen eroavan kovinkaan paljon ukkoenergiasta, vaan luulen, että kyse on nimen omaan seurasta, josta sitä saa:)