Sadasneljästoista: ruokatunnista ja töllöttämisestä

 

Kesä on kaunis ja taloyhtiömme julkisivuremontti pitää huolen siitä, ettei poraamiselta, piikkaamiselta ja kolinalta yksikään linnunlaulu pilaa päivää. Vasta illalla pääskytkin uskaltautuvat talomme ylle kaartelemaan.

Elokuu on lomakuu. En usko, että tämä päiväkirja päivittyy silloin ellei minulle ole iskenyt tylsä iltapäivä. Syyskuussa sitten lisää.

Parjasin muuten viime kirjoituksessani näiden nykypäivän blogaajahemmojen illuusiota, että olisivat ensimmäisenä keksineet parisuhdeteorioita. Kyllä nykypäivänäkin osataan: Kysyn vaanin versio MAT:sta, aika ihhistä:)

Ruokatunnin tapauksia

Jostain syystä halusin jakaa tämän ruokatunnin kotiinpaluuvartin kanssanne.

Jalkakäytävää pitkin kävelee pariskunta. Mies on 150-kiloinen, viiksekäs punaniskainen n. 45-vuotias körmy. Nainen on 45-kiloinen, noin 20-vuotias thaityttö. Tyttö irroittaa kätensä miehen kädestä ja menee katsomaan näyteikkunasta kenkiä. Mies lyllertää kiivaasti paikalle ja tarraa tytön nukkemaiseen käteen kuin halkoon ja vetäisee tytön mukanaan suojatielle kadun ylitykseen. Tyttö ei katso ihmisiä tai maisemia vaan katse on luotu alas. Tytöllä on vasemmassa nimettömässä sormus, miehellä vain oikeassa liuta kantasormuksia. Tyttö ei hymyile.

Me hyvät ihmiset sanomme itsellemme nyt oikein painokkaasti, että 'sillä tytöllä oli varmasti paaaaaaljon köyhempää kotimaassaan, joten hyvähän sillä nyt on'. Ai että kun olemme hyviä ihmisiä, oikein pelastajarotua. Koska mies pelasti tämän tytön kuolemalta, köyhyydeltä tai prostituutiolta (tai kaikilta tai ei miltään niistä), hän on laupias samarialainen ja on oikeutettu omistamaan tämän tytön ja röhkimään hänen päällään. Kaunista.

Maailmassa ei taida olla paikkaa, missä miehet olisivat kaupan siipoiksi.

Pariskunnan kadottua näköpiiristä liikennevaloissa seisoi viisikymppinen mies, ostosreissulla näemmä. Hän seisoskeli jalkakäytävällä ja katseli ihmisiä, ja kaivoi sitten puhelimen taskustaan. Näppäili numeron ja painoi kännyn korvalle. Ensimmäinen repliikki puhelimeen oli: "Siis missä vitun kerroksessa sä kassalla olet???" Vastauksen kuultuaan mies sanoi: "Voeeeee jjjumalauta!" ja sulki puhelimen. Näin kauniisti sitä puhelimessa kommunikoidaan - olisi kiva tietää, puhutaanko näin vaimolle, lapselle vai kaverille.

Kaikenmoista maailmaan siis mahtuu, jopa tällaista vapaa-ajan virikettä . Kylläpä jotkut miehet osaavat olla yleviä ja jaloja sukupuolensa edustajia.

Muuten, aiheesta toiseen: miksi silloin, kun öykkäri Palmu/Nykänen saa naisen, päivitellään täällä sitä, miten tyhmiä kanoja naiset ovat. Kun Jasmin Mäntylä ei saa töitä, päivitellään täällä jälleen, miten tyhmiä kanoja naiset ovat. Kukaan ei tämän nähtyään päivittele sitä, miten tyhmiä idootteja miehet ovat. Ymmärretäänkö miesten kohdalla jotenkin paremmin se, ettei julkku edusta sukupuolensa kaikkia edustajia?

Ei töllötetä

Hahaa, tässä kohtaa olisi voinut tarinoida siitä, saako tissejä tuijottaa vai ei, ja mitä eroa on katsomisella ja tuijottamisella, ja mikä ero on tilanteissa sekä katsojan suhteessa katsottavaan. Seymore on hoidellut tämän aiheen alustuksen jo.

Minä ajattelin puhua töllöttämisestä. Katsoiko kukaan viikolla 29 Dokumenttiprojektin ohjelmaa 'Töllötin', missä ranskalainen tutkija seurasi pienen tyttärensä käytöstä television katsomisen yhteydessä ja jälkeen - ja päätti penkoa asiaa enemmän? Joka tapauksessa, tutkimus lähti siitä, että tutkijan 4-vuotias tytär sai raivarin, kun vanhemmat sulkivat television Pokemonin jälkeen. Tutkija kiersi muinaiset ja nykyiset TV-tutkijat, kävin Pokemonin 'epilepsia'-jakson lähettäneen TV-yhtiön pakeilla, ja tutki muutenkin TV:n valoefektin vaikutuksia aivoihin ja ajatteluun. Esiin nousi se, miksi TV:n katselun vaikutuksia ja vahvaa addiktiivisuutta ei ole haluttu kauheasti tutkia tai tuoda julki.

En ole koskaan ollut kovin innokas TV:n katselija. Lapsena minua jouduttiin usein jopa houkuttelemaan ja tinkaamaan TV:n ääreen, sillä minulla oli omien sanojen mukaan 'parempaa tekemistä'. Aikuisenakin välttelin TV:n katsomista, muutamasta tunnista jo tuli kihelmöivän levoton ja silti saamaton olo. TV:n katselu vaikuttaa uneni laatuun. Olin vuosia ilman telkkua ja pidin siitä - ainoa ongelma oli sosiaalinen, sillä *muut* ihmiset pitivät televisiottomuutta hyvin radikaalina merkkinä ihmisen epäilyttävyydestä. Small talk perustui täysin TV-ohjelmien analysointiin.

Taisi olla Bradburyn Fahrenheit 451 , missä ihmiset katselivat sarjoja olohuoneen seinän vastaanottimesta, ja pitivät sarjojen hahmoja perheenjäseninään. Kaikki keskustelu perustui näille lähetyksille ja hahmojen tapahtumiin. Ihmiset eivät tehneet muuta, mitä nyt polttivat kirjoja silloin tällöin ja ilmiantoivat läheisiään oudon käytöksen takia. Tämä jostain syystä tulee aina mieleeni, kun näen ihmisten tyrmistyneen epäluulon, jos jollakulla ei ole televisiota. Tai kun ihmiset kertovat juoruina toisilleen Kauniiden ja Rohkeiden tahi Frendien tahi Miljonääri-Jussin tahi Suuren seikkailun tapahtumia.

Dokumentin tutkijalle teki mieli lähettää kirje: jos oma tyttäreni saisi itkuraivarin television mentyä kiinni, televisio lähtisi sillä sekunnilla ullakolle. En edes neuvottelisi asiasta. Ihmettelenkin, kun kerran TV:n ikävät vaikutukset lasten aivojen kehitykseen ovat tulleet jo tietoon, miten multaisista porkkanoista hysteeriset vanhemmat kuitenkin voivat istuttaa parivuotista lastaan television ääressä tuntikausia. No, tuollahan ne kaupungilla näkyvät, ne TV:n ja tietokoneen välähtelyn sekoittamien aivokäyrien ilmentymät ja tulokset. Hiphei.

22.7.2004 Aamulehti julkaisi yllättäen tutkimuksen, jonka mukaan TV:n katsominen on vähentynyt suoraan verrannollisesti ikään: vanhukset tuijottavat telkkua nelisenkin kertaa enemmän kuin varhaisteinit. TV:n katselun vähentyminen selittyy tietokoneen ja erityisesti internetin käytöllä - nykypenska vahtaa tietokoneen näyttöä työpäivän verran päivässä. Eikä tämä kehitys todellakaan ilahduta.

Verkottumista

Internet oli kovaa kovempi mustanaamiosana vielä 90-luvun lopussa. Oli E-opinnot, E-tutkinnot, E-Tampere ja etämateriaalia jopa lähikurssille. Yliopistolla ihmiset ärisivät, kun mikään tieto ei enää ilmestynyt ilmoitustaululle - asiaa kyseltäessä henkilökunta katsoi kuin sossun juoppoa ja tokaisi alentuvasti "ne tiedot päivitetään sinne veppisivuille".

Nyt kun vihdoin viimein viimeinenkin humanisti on oppinut, että tentit, kurssit, materiaalit ja tiedot ovat netissä web-sivuilla, lukee yliopiston opetusohjelmien kohdalla tämä:
Tiedekunnittain esillä olevia opetusohjelmia ei päivitetä. Ainoastaan laitosten omilla sivuilla olevia opetusohjelmia päivitetään, mutta on kuitenkin syytä muistaa, että muutoksista ja täydennyksistä ilmoitetaan ensisijaisesti laitosten ilmoitustauluilla."

Joku kai huomasi, että E-kuumeessa poltettiin hiukan liikaa aikaa ja rahaa kaiken kirjallisen roinan naputtelemisesta verkkosivuille. Mutta huomasi sen vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset oli jo totutettu ja koulutettu palveluja käyttämään - nyt otetaan palvelu pois ja viedään se taas muualle, mistä ihmiset eivät sitä löydä. Tämä on varmaan osa sitä tehokkuutta, johon pyritään tutkinnon aikarajalla - muistamatta ollenkaan opettajien, kurssien ja opetuksen, gradunohjauksen ja tenttimateriaalien puutetta.

Enää viikko lomaan. Enää kuutisen tuntia viikonloppuun. Jausaa!

Pieni lisäys: tälle irc-helmelle nauroin pitkään:

< Mika_i> ei saatana
< Mika_i> laitoin googleen hakusanaksi pillunpäre
< Mika_i> niin tuli Tarkoititko: pillunpuute
< Mika_i> googlekin jo vittuilee