Sadaskahdestoista: kommentaareja myös baarijahdista

 

Suomi on nyt lomalla lopullisesti. Hiljaista on, työlista uhkaa lyhentyä ennen aikojaan, mutta ainahan sitä voi tyhjentää postilaatikkoa. Lomasäitä en edelleenkään pidä järin kadehdittavina:)

Katsoin muuten vastentahtoisesti elokuvan Kill Bill I - olin vältellyt sitä, sillä trailer aikoinaan vei intressit. Nyt kun näin sen, kelkka kääntyi niin että sora lensi: sehän on kerrassaan hieno elokuva! Onneksi Kill Bill 2:n voi nähdä teatterissa, tällä viikolla hip hip!

Persoonallisuuteni: kultainen jumala(tar):-)

Löytyi jälleen varsin ihastuttava testi .

Wackiness: 82/100
Rationality: 104/100
Constructiveness: 112/100
Leadership: 112/100

You are a WRCL--Wacky Rational Constructive Leader. This makes you a golden god. People gravitate to you, and you make them feel good. You are smart, charismatic, and interesting. You may be too sensitive to others reactions, especially criticism. Your self-opinion and mood depends greatly on those around you.

You think fast and have a smart mouth, is a hoot to your friends and razorwire to your enemies. You hold a grudge like a brass ring. You crackle.

Although you have a leader's personality, you often choose not to lead, as leaders stray too far from their audience. You probably weren't very popular in high school--the joke's on them!

You may be a rock star.

Jos minä voisin olla kaikkea tuota, 'kultainen jumalatar', rock-tähti...niin miksi minä tunnen oloni toisinaan niin sinnikkään tavallisen nuhjuisen väsyneeksi harmaahiireksi,joka ei pysty johtamaan edes itseään ulos tyrskystä?

Psykoosien jälkikäsittelyä

Muualla on otettu esiin hyviä ajatuksia liittyen psykoosikirjoitteluni aiheisiin .

Häälahjalista on tosiaan usein morsiamen/morsiamen äidin tekemä lista, jonka toiveissa ei useinkaan sulhon olemassaolo näy. Tästä lähin vien hääpareille lautasten ja kippojen seurana kirveitä, talttoja ja hyviä ruuvimeisseleitä. Penään hääparilta YHTEISIÄ toiveita, lahjoja YHTEISEEN tai MOLEMPIEN käyttöön.

Myös tämä lapsipsykoosi on usein *vauva*psykoosia. Suuri osa lässyttää ja lepertää siitä, kuinka *vauvat* ovat ihania ja suloisia ja läpätilää - vauvakuume on sitä, että pakko saada vauvoja. Vauvat tuoksuvat niin ihanilta ja se riippuvaisuus on niin mahtavaa. Ovatkohan lapsen myöhemmät kehitysvaiheet sitten välttämätöntä pahaa?

Ihminen ON itsekäs olento, ja lisääntyminen on vain yksi ihmisen itsekkään elämän itsekkäistä toiminnoista. Hyvä juttu, että jotkut uskaltavat tuohon lähteä, hienoa että jotkut siitä selviävät kunnialla ja lapsista tulee tervepäisiä kansalaisia. Hyvä juttu se, että jotkut jättävät homman väliin ja tekevät jotain muuta tärkeää työtä.

Lapsipsykoosista lapsifasismiin

Eräs hämmentävä seikka tuli esiin lukiessani tätä blogimerkintää . Olin kovasti iloinen hänen puolestaan: syntynyt lapsi, ja kaikki meni hyvin. Sitten tymähti: "Teille, jotka olette päättäneet olla koskaan hankkimatta lapsia, voin sanoa vain: Säälin teitä nyt enemmän kuin koskaan."

Ensimmäinen ajatukseni: "sanoo *mies* synnytyksen jälkeen...kuinkas monta lasta hän kantoikaan ja synnyttikään?"

Kuten olen sanonut, jos olisin mies, minulla voisi hyvinkin olla jo kuusi lasta. Mikäs sitä on miehenä 'lapsia synnytellessä' ja 'vauvavaihetta viettäessä'.

Toinen ajatukseni: mikähän siinä on, että minä iloitsen lapsia saavien puolesta, lapsia saava julistaa vauvauutisessaan, että lapsettomat ovat hänestä säälittäviä?

Eikö edes lapsen syntymä ole niin iso onni, että muiden valinnat tai valitsematta jättämiset menettäisivät merkityksensä (tai eivät ainakaan kuopisi noin rankasti)? Oma onni on niin vahvalla pohjalla, että tuossa tilanteessakin pitää kerrata ja tehostaa Oman Valinnan Ehdotonta Paremmuutta Muiden Valintoihin Nähden? Tuoda esiin, ettei riitä taju ymmärtämään, että oma hieno valinta EI SOVI KAIKILLE? Herran tähden, eikö tämäkään isä voisi kellua onnessaan ja nauttia isyydestään ilman, että pitää soimata erilaisia valintoja tehneitä? Ei näemmä.

Olen aina epäillyt sellaista onnea, jonka olennainen osa on hokea mantraa. Joko korostaa sitä, miten oma 'onni' on ainoa oikea tai miten samaa 'onnea' vailla olevat ovat huonompiosaisia ihmisiä. Aidon onnen löytänyt ihminen tuskin kokee tarvetta julistaa propagandaa omasta valinnastaan JA tuomita muiden valintaa, sillä aidosta onnesta nautitaan ja sitä on usein jopa jaettavaksi asti.

Toivotan silti onnea, hoitukoon hepun isyys hienosti ja penska pysyköön vailla 9 kuun koliikkia. Kestäköön parisuhde ja olkoon perheenne onnellinen ever after.

Äkkilisäys 2 minuuttia julkaisun jälkeen: näemmä en ole yksin ajatuksineni . Siis eihän oikeasti kukaan kai enää näitä tuhkamuna-juttuja päästä suustaan?

Miehuudesta

Joskus muinoin kyselin siitä, mikä on miesten mielestä mies ja miehekästä. Kaksi vastasi - toinen heistä lähetti minulle linkin omaan kirjoitukseeni. Mieheyden teorian ensimmäinen osa on siis kirjoitettu:) Kuka jatkaa?

Hauska oli myös tämä miehinen säännöstö aikojen takaa . Ja pitää kutinsa yhä:)

Baarijahdista

Otin kantaa tästä jupinasta alkaneeseen kommenttikeskusteluun. Miehet valittavat, etteivät naiset tee aloitteita mutta ovat hyvin tympeitä, jos mies lähentyy.

Heitin pöytään erään varsin usein (baarissa) nähdyn kuvion.

Yksi: Nainen tekee aloitteen. Mies ei ole kiinnostunut. Mies ei vastaa katseeseen, on hiukan kiusaantunut. Nainen huomaa tämän aika nopeasti ja vähäisistä vihjeistä ja perääntyy kiireesti. Keskustelu päättyy lyhyeen ja muodollisen kohteliaasti. Se siitä. Nainen ja mies jäivät ihan hyville mielin ja ilta jatkuu uusien yritysten merkeissä.

Kaksi: Mies tekee aloitteen. Nainen ei ole kiinnostunut. Mies ei huomaa naisen tympeää ilmettä, ei selänkääntöä, ei kiusaantuneen tuskastuneita huokaisuja, vastaamattomuutta. Mies jatkaa sinnikästä tehertämistä, nainen sanoo toistamiseen EIkiitos. Naisen elekieli alkaa olla jo 'menehelvettiin' - tasoa (tämän naisena huomaan kyllä), mutta mies jatkaa alkuakin polleampana iskemistä. Lopuksi nainen sanoo todella tylysti, että häivy helvettiin ei kiinnosta. Mies tyrmistyy ja menee kertomaan kavereille, että naiset ovat yksiä tylyjä lutkia:)

Naisen pitää saada mieheltä selvää vastakiinnostusta, ennen kuin hän jatkaa aloitetta pidemmälle. Miehen taas pitäisi saada naiselta suurin piirtein turpaansa, ennen kuin hän älyää lopettaa. Tämä siis karrikoitu *baari*pariutumisriitin ongelma - ei yleinen kuva naisista, miehistä tai suhdealoitteista. Tämä ongelma toki linkittyy heti sosiaaliseen älyyn, sosiaalisen viestinnän hienosyiseen tasoon ja taitoon, mikä kuulemma jo pienillä tytöillä luonnistuu mutta pojilla ei. Ero tullee esiin sitten pariutumisyrityksissä - miehet eivät useinkaan osaa lukea naisen hienovaraisempaa tapaa sanoa Eikiitos saati Kylläkiitoskiinnostaakamalasti. Naiset taas kokevat suorasukaisesti asiansa esittävät miehet karkeina barbaareina. Hiphei.

Sain heti kommenttia, että ehkä miehen kiusaantuneisuus naisen iskuyrityksessä onkin ujoutta, hämillisyyttä. Toki, voihan olla niin: en ole koskaan pitänyt baareja hyvänä ympäristönä ujoille, hitaasti juttuun lämpeäville tai vakavasti herkkää ja kestävää suhdetta hakeville. Sanoisin silti, että jos mies minuuttitolkulla osoittaa silkkaa vastahakoisuutta vastata, tuijottelee muualle kiusaantuneena eikä osoita merkkiäkään siitä, että naisen tulo oli kiva yllätys, nainen tajuaa sanoman ja häipyy - eikä muuta siinä tilanteessa voisi kellekään neuvoa toimintaohjeeksi. Ujokin saa ähkäistyä sen verran, että toisella on mahdollisuus tajuta olevansa toivottu. Siinä vaiheessa ei ilmaisun näennäisellä kömpelyydellä ole väliä:)

Tiedän kyllä, että on olemassa naisia, jotka saatuaan pakit haukkuvat miehen aggressiivisesti homoksi. Tiedän, että on olemassa miehiä, jotka tekevät samat huoritellen. On olemassa pohjattoman ujoja naisia, joille jo pitkän katseen luominen on sama kuin olisi viuhahtanut ruuhka-aikaan, ja miehiä, jotka hakkaavat päätään seinään kotona silkasta tuskasta, etteivät kertaakaan kolmesta tilaisuudesta saaneet suutansa auki tai olleet punastumatta. Ujo katsoo vierestä, kun taitava shemenkka tai auervaara nappaa saalista kuin kalaa pannusta.

Uskon silti, että vaikka silkalla tekniikalla, strategialla ja valhettelulla saa määrällisesti paljon sänkyseuraa ja faneja, sillä saa erittäin epätodennäköisesti aitoa rakkautta ja kestäviä suhteita. Ujot ja aidot ovat siinä vahvemmilla. **Kyse onkin siitä, mitä haluaa ja mitä arvostaa.**

Sanalla sanoen: keskustelupalstojen valittajat tuntuvat olevan sitä tyyppiä, jotka etsivät irtoseikkailua, heille tuntuu olevan tärkeintä päänahkojen kerääminen (mahdollisimman paljon määrällisesti), joka on heille itsetuntoa pönkittävää ja egoa turvottavaa. Heidän mielestään kova jätkä on se, joka on saanut sadalta. Heidän mielestään kova jätkä on se, joka saa joka kerta, tai aina kun haluaa, ja baarin päheimmältä pimulta. Se on ihan ok, kyse on todellakin siitä, mitä kukin arvostaa. Ahnaat metsästäjät vain sitten usein sanelevat säännöt niillekin, ketkä arvostavat muuta. Kyllähän näille tyypeille vastaavalla tavalla ajattelevia naisia löytyy pilvin pimein: mutta eivät he kelpaa, sillä nehän ovat niitä pinnallisia lutkia. Hymyilyttää.

Ujot miehet usein selittävät tahtovansa paljon naisia, koska 'paljon, useita naisia' tarkoittaa parempaa statusta mieslaumassa. Miehet metsästävät ahnaana naisia muiden miesten takia: siinä sitä on homososiaalinen paradoksi. Joku uskotteli heille, että he saavat kunniaa, rakkautta ja hyväksyntää sillä tavalla. Minä uskon, ettei aitoa kunnioitusta, rakkautta ja hyväksyntää voi saada muualla kuin pitkissä ihmissuhteissa, jotka on hoitanut hyvin.

Ujot tavalliset ihmiset etsivät laadullisesti hyvää juttua. Heille kova tyyppi on se, joka on rakastettu ja rakastaa, joka kykenee sitoutumaan ja joka löytää hyvän puolison, ja kykenee olemaan itse hyvä puoliso. Sellaista laatua ei yleensä baaritiskillä istu. Jos istuukin, laatu ei ole se, mikä näkyy kivan meikin lailla otsaluusta: parhaat ihmiset ovat hiomattomia kiviä - eivät yleensä ulkoisesti loista, mutta tuntemisen myötä alkaa kiven upeus näkyä. Toivottavasti liian monet herkät ja ujot ihmiset (varsinkaan miehet) eivät liiaksi usko nettiöykkärien höpöjuttuihin - nettikeskusteluissa kun yleensä rampa opettaa sokeaa juoksemisessa ja kuuro spitaalista musiikissa.

Asian ytimekkääksi lopputeesiksi baarijahtisanastoa (kuulen nettipoikain kuoron möyhöttävän 'joo, se on just niin ku me on aateltukin!') :-)

Eikä tämäkään kaukaa liippaa:-D

Sataa, sataa ropisee

Sadepäivinä ei tule huono omatunto, jos on illan sisällä vällyjen välissä ja lukee Harry Potteria. Tai jos katsoo vihdoin sen leffan, joka on odottanut kauan katsomistaan. Ah, sadepäivien onnea!