Sadasseitsemäs: laumasieluisuudesta ja perhetragedioista

 

Tässä uutisia Blogilasta . Tuo toimii oivana perusteena sille, miksi haluan pitää sivuni pakinapalstana tai kirjoitelmakenttänä vaikkapa yliopiston sivuilla kuin blogina jossain eivoisivähempäävälittää-palvelusivustolla. Ilmaista lounasta ei ole, ja jos ilmaisesta ruuasta valittaa, vastauksena on se 'buhuu, no voi voi'.

Perjantaina on tilipäivä. Perjantaina kotiin ilmestyy CD-torni, Lundiaa ja verho. Tättärää! Alta pois, sisustuskiimainen feng shui-femakko tulee!:-) Totta puhuen on loistavaa saada vihdoin työpisteensä kuntoon - siinä tehdään todella töitäkin vielä tulevina aikoina. Töiden lisäksi myös piirretään ja askarrellaan, tottakai.

Puhelinhäiriköinti

Sanottakoon se nyt, että puhelin on yksityisaluettani. Jos on asiaa, mail on kiva väline - vaikka joku nerokaali saisikin kaivettua numeroni jostain, minä en taitoa arvosta enkä pidä tuntemattomien puheluita tai tekstiviestejä tervetulleina. Suhtaudun niihin häiriköintinä. Toimin sen mukaan, jos on pakko.

Viime aikoina olen totisesti miettinyt, millainen niihama aidosti uskoo tekevänsä vaikutuksen naaraaseen lähettelemällä anonyymejä ehdotuksia kahveista naimisiinmenoon tekstiviestillä ? Oli miten oli, erittäin ikävää ja tympeää sellainen.

Lentävä Panasonic

Sunnuntaina riehuin parvekkeella puukon kanssa:) Leikkasin kauniin parsani juuristosta kolme varttia pois, puolitoistametriset tuuhealehtiset varret oli pistetty pinoon jo aiemmin (punkkiepisodi). Siinä kyyhötellessä huomasin silmänurkastani jotain liikettä taivaalla - ilmielävä lentävä videonauhuri! Se lensi varsin kauniissa kaaressa jostain neljännestä kerroksesta ja rysähti ruohikolle hajoten appelsiinilohkomaisesti osiin. Kerrankin meidänkin rapussa tapahtuu!:-)

Mutku mä haluun! eli sukupuoli-idiotioita

Tyypillinen miesten idiotia on se, kun joku halvatun Y-kromosomikokoelma selittää, miten on ihan ok käydä vieraissa. Siis miehelle ok. Vaimo EI IKINÄ tietenkään saisi huorata. Mutta mies voi, koska hän haluaa ja koska hänelle se on luonnollinen tarve, joka täytyy tyydyttää. Ei vaimon tunteista eikä sukupuolitartunnoista tai sivupanojen raskaaksitulemisesta niin väliä - kun ei sitä katsos ajattele.

Ehkä vastaava idiotia naiselle on sitten jotain näiltä sivuilta löytyvän kaltaista eli tuolta valitset Preconception -> Getting Pregnant -> Ready for a baby, but my partner isn't (suora linkki ei toimi, sorry). Sitten vaan lukemaan keskustelua. Olen minäkin vauvakuumeesta kuullut, mutta jos se aiheuttaa tuollaisia ajatusrakennelmia, kutsuisin sitä psykoosiksi.

Päivän Ilta-Sanomat kertoo, että "Raiskaukseksi tulkittaisiin jatkossa tilanne, jossa nainen on sukupuoliaktissa liian päihtynyt ymmärtääkseen suojella itseään. Raiskauksen tunnusmerkit täyttyisivät, vaikka naista ei uhattaisi väkivallalla." Tuossa on paljon suuria kysymysmerkkejä ja epäilen kuin Tuomas. Toisaalta ensimmäistä kertaa vastuu yhdynnästä asetetaan myös miehen harteille. Vastuu yhdyntäkontrollista on ollut pääsääntöisesti naisen: antoiko hän, antoiko vapaaehtoisesti, pistikö raiskaajalle hanttiin, mitäs sammui sinne, jne. vaikka tilanteessa syytöksiä tapahtuneesta/tapahtumisen estämisestä voisi kai latoa toisellekin osapuolelle, edes joskus?

Vessasikoja ja -emakkoja

Kirjoitin aiemmin pottakulttuurista. Miehet ovat toisinaan vessassa sikoja, mutta pääsin männä viikoilla näkemään, että kyllä joku nainenkin osasi.

Siistin ruokaravintolan vessakoppiin päästyäni ja housut kintuissa istuttuani aloin ihmettelemään outoa hajua. Sitten käänsin päätä ja näin: joku hemmetin tupla-X-sika oli päättänyt liistrata verisen kuukautissiteensä roskiksen _kanteen_, ihan vain ilmaisun nimissä. Hän ei ollut vaivautunut laittamaan sitä kannen alle, tyhjään roskikseen. Olin sanaton, enkä edes halua ryhtyä miettimään teon motiiveja.

Minä olen muu ja bää

Luin blogista tekstin - en halua vihjata kirjoittajan olevan jotain, vaan teksti käy oivasta esimerkistä. Siksi lainaan tähän olennaisen osan:

"Eilen mua alkoi vähän pelottamaan. Se, että olen kohta liian vanha kaikkeen. Mun markkina-arvo laskee jatkuvasti, eikä ole enää todennäköistä että saisin lapsia (jos siis mukailee laskelmaa siitä, että ensin seurustellaan pari vuotta, sitten mennään kihloihin, vuoden päästä naimisiin ja siitä vuoden kahden päästä lapsi = koko prosessi siis kestää viisi vuotta...) Ei että oikeastaan tietäisin haluanko edes lapsia tai olisin valmis, mutta olen aina ajatellut, että kyllä mulla kolmekymppisenä on varmaan mies ja lapsia, sekä kiva duunipaikka. Kaikki kolme noista näyttää epätodennäköiseltä nyt. Ja se pelottaa mua ihan hirveästi. Että olen koko lopun elämääni yksin.

Mitä ajatuksia tuo teissä herätti? Minussa tuo herätti lähes epätoivoisia voihkauksenomaisia kysymyksiä, kuten 'miksi surraan lapsen hankintaa vaikka ei edes tiedetä, halutaanko niitä?' Tuostakin esimerkistä paistaa, että 98% väestöstä on aivopesty ajattelemaan, että tietyt asiat PITÄÄ OLLA ja PITÄÄ TEHDÄ ja PITÄÄ HANKKIA. Niinkuin aviopuoliso, kersat, auto, mökki, vene, kultainen noutaja ja Tupperware-kulhokokoelma. Kysyykö kukaan, miksi? Miksi pitäisi olla avioliitto ja kakaroita? Miksi pitäisi olla sitä tai tätä, tai sellainen ja tuollainen?

Minä en muuta vastausta tuon tekstin maailmankuvasta päätellen keksi kuin sen, että 'niin pitää tehdä, koska niin pitää tehdä' mikä tarkoittaa, että 'niin pitää tehdä, koska MUUTKIN tekevät'. Kun 98% ihmisistä toimii siten, miten muutkin, miettimättä sen kummemmin, onko toiminta OIKEASTI se, mitä ihminen itse haluaa tehdä. On niin turvallista maleksia lauman mukana, vaikka sitten jyrkänteeltä alas. Eipähän ainakaan kuole yksin.

Kaavojen mukaan mennään: kun ei ole enää aikaa toteuttaa 2+1+2 -kaavaa (no näemmä tuo 2 seurusteluvuotta, 1 kihlavuosi ja 2 aviovuotta), ei koe voivansa enää saada lapsia. Ihminen on alle kolmekymppinen ja pelkää kuolevansa yksin ilman rakkautta, vaikka samassa maassa on 5 miljoonaa ihmistä ja sukulaisia tai ystäviä? Olisiko syytä ensin rauhoittua, alkaa opetella tykkäämään itse itsestään (ettei olisi niin järjettömän riippuvainen torjuvien uroksien/naaraiden järjestämisestä elämäänsä) ja selvittää omat ongelmat ennen kuin alkaa miettiä, onko perhe-elämän ja lisääntymisen aika?

Ehkä kyse on kuitenkin jossain määrin asenteesta. Kyllä minäkin olisin onneton, jos päättäisin, että onnellinen voi olla vasta sitten, kun tilillä on 5 miljoonaa euroa ja taskussa 6 Jaguarin avaimet. Siinähän se elämä sitten menisi itkiessä ja tuskaillessa eurojen ja Jaguarien puutetta - vaikka elämässä olisi mitä ihanaa muuta, ei se tee onnelliseksi, jos kerran päätöksiä on onnellisuuden kriteereistä tehty. Erityisen hölmöksi tilanteen tekisi se, että en rehellisesti mietiskellen edes haluaisi rahaa tai tykkäisi Jaguareista, mutta haluaisin niitä vain siksi, että muutkin tuntuvat niitä tahtovan. (Ja kun Jaguarin saisin, se ei olisikaan sellainen kuin (mieli)kuvissa, jolloin pettyisin ja olisin vielä onnettomampi).

Ihminen on lammas, aivoton laumaeläin tai itsepäinen muuli, joka opettaa jälkeläisilleen näemmä vain kasan kaavoja ja enemmistön mielipiteen kritiikitöntä omaksumista. Siihen Väestöliittokin luottaa, kun kerran on taas pistämässä pystyyn projektia, minkä tavoite on saada naiset synnyttämään enemmän ja nuorempina. Projektissa ei oteta kantaa niihin arvostuksellis-taloudellis-yhteiskunnallis-työllisyys-poliittisiin tekijöihin, jotka ovat alunperin saaneet aikaan syntyvyyden laskun ja lapsettomien määrän nousun.

Perhesurmia

Juu, mies tappoi vaimonsa, koska vaimo oli pessyt vieraan miehen kalsareita kotona. Siitä syntynyttä polemiikkia kuunnellessa tuli mieleen, että miksi tappajaa ymmärretään niin surutta (no vaimo piinasi sitä huoraamalla sen silmien edessä) - eipä ole vaimo enää kertomassa omaa kantaansa. Ei kertomassa sitä, millä tavalla mies häntä ehkä piinasi - syitä, miksi vaimo lähti toiseen suhteeseen ja syitä, miksi hän antoi miehensä elää ja suhteili toisen kanssa eikä tappanut puolisoaan kuten mies teki. 29 puukoniskulla.

Torstaina tai perjantaina (10. tai 11.6.2004) Aamulehdessä kerrottiin naisen saaneen yli 2 vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Hän oli puukottanut entistä miestään: puukko osui hengenvaarallisesti, mutta mies jäi kuitenkin henkiin ja toipui. Kyllä, tuollainen tuomio siitä pitäisi tulla - miksei miehille tule, kun he hakkaavat ja puukottavat vaimojaan? Parasta artikkelissa oli kuvaus puukotusta edeltäneistä tapahtumista: nainen oli tavannut exänsä kahvilassa, heillä oli vielä jotain puhuttavaa. Keskustelu oli sujunut hyvissä merkeissä ja nainen lähti kahvilasta omille teilleen shoppaamaan. Kun nainen tuli kotiin (jossa hän asui kahden lapsensa kanssa), mies olikin 'päässyt asuntoon' sisälle ja odotti naista siellä.

Ex-mies on yhdessäoloaikoina riehunut ja uhkaillut naista ja lapsia. Nainen oli kertomansa mukaan usein pelännyt kotona ja suhde oli päätynyt eroon. Tämä sama heppu siis murtautui luvatta naisen kotiin, missä lapset olivat. Nainen oli puukottanut miestä, joka jäi henkiin. Nainen istuu yli 2 vuotta vankilassa. Mies saa pari vuotta vankeutta vasta, jos todella tappaa naisen - harvemmin henkiinjääneestä vaimosta kakkua tulee.

Porvoossa tapahtui 'perhesurma'. Vanhemmat ja kaksi lasta löydetty ammuttuina. Hämmästyn, jos tekijäksi paljastuu vaimo. Anteeksi vain. (Lisätty tunti myöhemmin: viimeisen laukauksen on ampunut perheen äiti. Tapahtumien kulku muutoin epäselvä. Myönnän, että hämmästyin.)

Aiemmissa miehen suorittamissa perheen (vaimo ja lapset) lahtaustapauksissa on käytetty säännönmukaisesti termiä 'perhetragedia', kuten Porvoonkin tapauksessa. Tämän päivän Iltalehti pääsee pistesijoille: "Perheen julman kohtalon yhdeksi taustatekijäksi on varmistumassa useita vuosia jatkunut taloudellinen ahdinko." . Vai niin, taloudellinen ahdinko otti haulikon, ampui lapset ja puolison. Selvä.

Pari hauskaa

Oli pakko piristää itseään tuon jälkeen.

Nörtit puhuvat naisista .

Elämän tarkoitus on myös hyvä selvittää:)