Sadaskuudes: femun synty, elämä ja murrosvaihe

 

Viikonloppuna elettiin surullisia hetkiä. Äkkäsin lukuisista viherkasveistani, etteivät kaikki olleetkaan kunnossa - ja pian syyksi paljastui kasveihin usein iskevä punkki. Tuon vihulaisen häätäminen on sen verran työlästä puuhaa myrkyttämisineen ja suihkutteluineen, ettei toimenpidettä jaksa suorittaa jokaisen kasvin kohdalla. Olin fasistinen puutarhuri, ja jaoin kasvit (markkina-arvoteorian ja yleiskunnon mukaan) Ylemmän Tason Kasveihin ja Alemman Tason Kasveihin. Valitettavasti ATK:t saivat lähteä suoraa tietä kompostiin.

Suru oli suuri, mutta onpahan taas tekosyy ostaa uusia, muhkeita YTK:a kassikaupalla.

Miksi minusta tuli feministi?

Miesvaltaisessa lapsuudenkodissani ymmärrettiin mieheyden ja naiseuden erilaisuus, sekä näiden kahden samanarvoisuus. Pikkusiskoa ei saanut riepottaa yhtä kovaotteisesti kuin veljeä (kyllä, tytöt ovat usein fyysisesti hieman hauraampia kuin pojat) koska pikkusisko voi mennä rikki. Pikkusisko silti saa vaihtaa itse autonrenkaansa, kuten muutkin. Kotona ei koskaan puhuttu miehistä tai naisista halveksuvasti. Isäni en ole koskaan kuullut puhuvan äidille rumasti tai nimitellen. Meillä ei puhuttu naisista lehminä, huorina, lutkina, tyhminä, huonoina tai kanoina. Teiniveljienkin puheissa naiset olivat ihmisolentoja. Siihen totuin, sitten lähdin maailmalle, missä asiat olivatkin toisin.

Maailmalla sanottiin, ettei nainen voi tehdä sitä tai tätä. Kysyessäni miksi, vastaus oli 'no koska se on NAINEN'. En ymmärtänyt vastausta. En ymmärrä vieläkään. Uskon, että näillä ihmisillä oli varsin erilainen kotikasvatus kuin minulla ja mantrat sen mukaan. Minä opin kotona, että mies jaksaa nostaa painavampia taakkoja kuin naiset keskimäärin, mutta muutoin nämä kaksi sukupuolta ovat tasaveroisia. Ihmisen oma persoona tekee erot, ei sukupuoli. Luettuani asiaankuuluvaa kirjallisuutta selvittääkseni tätä ajattelutaustani ja ulkomaailman välistä ristiriitaa, selvisi, että olen 'feministi'.

En halunnut lukea naistutkimusta Beauvoiria ja Frenchia enempää. Olin tullut jo niistäkin vihaiseksi, enkä halunnut olla enempää vihainen siksi, että maailma on täysin omituinen paikka. Lipesin kuitenkin päätöksestäni, ja opiskelujen ohella vielä olin perustamassa NaMia (nais- ja miestutkimuksen ainejärjestö). Tieto lievensi ja lisäsi tuskaa. Uskoin, kun eräs naistutkija sanoi, että aika kannattaa laittaa arvokkaisiin asioihin - ei vihaamiseen, vaan hyviin asioihin, edistämiseen ja kehittämiseen.

Liian pitkä tasa-arvoksi?

Kerroin avoimesti olevani feministi, mutta huomasin, että kun on feministi, on samalla noita, lesbo, harpyija, miestenvihaaja, kuohitsija, hysteerinen, mielisairas, parisuhdevihaaja, aviorikkoja, itsekäs, vihamielinen, anarkisti, sadomasokisti, lastentappaja, penistenleikkaaja, fasisti, ympärileikkaaja ja rasisti. Kaikki tämä, koska Amerikassa show-luontoisena mainoskikkana yhdet rintaliivit poltettiin (se todella oli mainoskikka, mitään rintaliivinpolttokulkuetta ei ole koskaan oikeasti ollut, sorry) tai koska 70-luvun hippiaikana samassa maassa oli coolia olla 'poliittisesti lesbo'?

Feminismi oli alunperin liikehdintä, jossa yhteiskunnallisesti alisteisessa asemassa oleville naisille pyrittiin ajamaan edes hiukan kohtuullisempia oloja, tasa-arvosta ei sinänsä edes puhuttu, niin utopiaa se silloin oli, kun pelkästään oman pankkitilin hallinnasta tai äänioikeudesta tapeltiin. Esifeministejä ovat olleet ne parjatut naiset, jotka pitivät asuntoloita aviottoman lapsen saaneille naisille tai ne naiset, jotka ovat taistelleet opiskeluoikeuden puolesta. Modernin feminismin tarkoitus on kuitenkin alunperin ollut saattaa naisen asema tasapainoon miesten aseman kanssa.

Feminismi on nyt hyvin moniulotteinen ideologiarypäs, josta löytyy niin ekofeminismiä kuin radikaalifeminismiä. En enää itsekään tiedä, mikä feminismin laji olisi lähinnä omaani. Vaikka pitäisihän tuo tietää, koska kuulen jatkuvasti, että Suomi on niin tasa-arvoinen maa, että tasa-arvo on mennyt täällä liian pitkälle. Myös feminismi on mennyt kuulemma liian pitkälle, ja siitä johtuu Suomen miesten pahoinvointi. Nuo uutisoinnit ja puheet tyrmistyttävät minut aina sanattomaksi.

Maa, missä naisia kuolee joka viikko miehen kädestä ja parisuhteen takia. Maa, missä naisen palkka on maksimissaan 85% miehen vastaavasta (samasta työstä - naisjohtajilla palkat ovat vain n. 40-50% miesten vastaavista). Maa, missä perheenperustaminen maksatetaan naisen työnantajilla ja miinustetaan naisen eläkekertymästä sekä urakehityksen kaaresta. Maa, missä raiskaus on lievä rikos ja lyhyt raiskauksen kesto lieventää tuomiota. Maa, missä isyyslomia ei oikein ymmärretä (työnantajat) eikä pidetä (työntekijät), missä jokajampan on pakko käydä armeija oli soveltuvuutta tai ei. Onko tuo kaikki kertakaikkiaan 'liian hyvin onnistunutta tasa-arvoa'?

Termien sietämätön vaikeus

Jouduin keskusteluun (miespuolisen) läheisen kanssa termeistä. Hänestä 'feministi' on huono sana, koska se viittaa naisten etujen ajamiseen eikä tasa-arvopyrkimykseen sinänsä. Maskulinismi on taas määritelty olemaan feminismiä vastaava - mutta kirjoista löytämäni maskulinismin määritelmiin kuuluu, että maskulinisti pitää miessukupuolta oletusarvoisesti parempana, ylempänä - eli maskulinisti on yhteytetty sovinismin ajatukseen. Aivan kuten feminismikin. Näemmä sekä mieserityinen että naiserityinen ideologia sitten keinahtaa helposti teoissa tai ulkopuolisten ajatuksissa sovinismiksi, erityisyys muuttuukin Sen Toisen yliajamiseksi.

Tätä samaa terminologista ongelmaa olen potenut jo vuosia, ja etsinyt vastauksia niin naistutkimuksesta kuin miestutkimuksestakin - tässä 7 vuotta vanhaa tekstiäni aiheesta . Mutta jos feminismi määritellään miesvastaiseksi ja maskulinismi naisvastaiseksi, ja sovinismi toisen sukupuolen vastaiseksi ylipäätään, niin mikä on sitten sen ideologian nimi, mitä ajan takaa? Mikä voisi olla nimike miehelle, joka haluaa ajaa hyvän ja myönteisen mieheyden asiaa, naiseuden arvoa mitenkään väheksymättä? Mikä on nimike naiselle, joka haluaa ajaa hyvän ja myönteisen naiseuden asiaa, mieheyttä mitenkään halveksumatta? Kuvittelin, että juuri feminismi olisi se sana, ja mies olisi maskulinisti - ja että feministin&maskulinistin yhteistyö olisi se, jolla saataisiin aikaan sukupuolinen samanarvoisuus.

En halua, että sukupuolien erot katoavat tai että niiden myönteiset ominaispiirteet hukutetaan tasapäistämiseen. Mieheydessä ja naiseudessa on omat mysteerinsä, ja jokaisen tulisi kunnioittaa niin omaa kuin muidenkin sukupuolena olemista tekemättä siitä perustetta ivata, väheksyä tai määritellä stereotyypein henkilön ihmisenä olemista.

'Tasa-arvo' on jo kauan soinnahtanut tasapäistämiseltä, ja se on mielestäni jopa vielä saastuneemman flegmaattinen nykymerkitykseltään kuin 'feminismi'. En usko koskaan yleiseen sukupuolten massojen väliseen samuustasa-arvoon, sillä valitettavasti mies ja nainen eivät ole samoja. Voiko työpolitiikkaa käsitellä täysin huomioimatta sitä, että nainen on se, joka on raskaana, synnyttää ja imettää? Voiko raskaita töitä käsitellä täysin huomioimatta sitä, että mies on keskimäärin fysiikaltaan vahvempi? Useinhan 'tasa-arvo' määritellään 'samoilla oikeuksilla ja velvollisuuksilla' - mielestäni tähtäimenä olisi kuitenkin **oikeudenmukaiset ja tasapuoliset oikeudet ja velvollisuudet**.

Parisuhteessa 'tasa-arvo samoilla oikeuksilla ja velvollisuuksilla ' tarkoittaa usein sitä, että kummankin on tampattava yhtä paljon mattoja ja maksettava yhtä paljon laskuja - välittämättä tippaakaan henkilön tulotasosta tai fyysisistä voimista. Minusta taas oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus voi tarkoittaa sitä, että jos minä ansaitsen 2500 euroa kuussa ja toinen 500 euroa kuussa, vuokrakin maksetaan samassa suhteessa tahi sitä, että kun en kerran pysty käsittelemään painavia tavaroita, niin teen pienten tavaroiden kanssa enemmän järjestelyä.

Femusta tuli feminiininen ekvalisti?

Erilaisuus, mutta samanarvoisuus. Different, but equal. Olenko minä sitten ekvalisti? Feminiininen ekvalisti? Miespuoliset olisivat maskuliinisia ekvalisteja? Ekvalistit ovat kai kuitenkin yhtä mieltä siitä, että miehuus ja naiseus on samanarvoista, toinen toistaan täydentävää, toinen toisilleen tärkeää.

Feminiinisenä ekvalistinakin joudun silti toteamaan, että länsimainen maamme ON patriarkaalinen mentaliteetiltaan. Naisten perinteistä aluetta (hoiva, lapset, koti) ja sen parissa tapahtuvaa työtä ei juuri arvosteta. Viideksi kuukaudeksi töistä kotiin jäävä isä sen sijaan pääsee kolmen sivun haastattelun päätähdeksi Talouselämä-lehteen. Kaikki pehmeä, naisellinen, mystinen tuomitaan typeräksi, huuhaaksi, alempiarvoiseksi jopa akateemisiä tieteitä myöten. Tekniikka ja talous, koneet ja kova nyrkki sen sijaan ovat tuottavaa ja arvokasta.

Jos arvostusten epäsuhta on tietyillä alueilla sukupuolen välillä suuri, voi sukupuolten välinen keskustelu olla vaikeaa. Tulokset ekvalismin toteutumisessa ovat paljolti riippuvaisia siitä, kuinka paljon missäkin kohtaa osapuolet kykenevät toinen toisensa näkökulman kuuntelemiseen ja ymmärtämiseen. Vaikeaa, kovasti vaikeaa. Feminiinisenä ekvalistina minulla on ihan samat ongelmat edessäni kuin feministinäkin, mikään ei siis muutu. Mutta jos esittelen itseni tästälähin feminiinisenä ekvalistina, muuttuvatko muiden asenteet asiaa kohtaan?

Feministitesti

Teinpä feministitestin määritelläkseni tarkemmin omaa ideologiaani (vaikka en välttämättä usko kuuluvani tyylipuhtaan fundamentalistisesti johonkin tiettyyn kategoriaan).

Tulos:

  1. #1 Liberal feminism (jonka linkki ei toiminut)
  2. #2 Libertarian / Individualist feminism
  3. #3 Radical feminism (..."Radical feminist activism works to organize a mass movement uniting women to abolish sex-class on political, economic, and cultural levels..")
  4. #4 Anarcha-feminism ("...recognizes the patriarchal domination of women as a key part of a society thoroughly founded on hierarchy and coercion, and seeks to organize women with other oppressed groups - in particular, workers and people of color..)
  5. #5 Antifeminism ("actively opposing feminism; views male supremacy as natural and/or necessary")
  6. #6 Socialist Feminism
  7. #7 Womanism
  8. #8 Eco-feminism
  9. #9 Amazon feminism

Liberaali-individualistinen feministi, sekö minä sittenkin olen? Ainakin linkitetyn sivun näkemykset tuntuivat kohtaavan oman feminiinisen ekvalismini kanssa. Hauskaa oli, että 5. sijalla oli jopa antifeminismi, joka pitää mieheyttä luontaisesti ylempänä elämänmuotona:) Sen sijaan ekofeminismin 8. sijaa ihmettelin kovasti - mielestäni ekofeminismin ja radikaalifeminismin olisi pitänyt vaihtaa paikkaa. Minä pidän filosofiasta, eläimistä ja luonnosta:)

Feminiininen ekvalisti ja liberaali-individualistinen feministi kiittää seurasta ja toivottaa kaikille oikein mukavaa aikaa. Tulipahan tuokin nyt selväksi, itselleni ainakin.