Sadasneljäs: minttusodasta ja nörttineutreista

 

Olin aikeissa analysoida työtäni, 'koodarin parhaana kaverina', mutta päätin vaihtaa aihetta, sillä blog- ja internet -forumit tuntuvat pian räjähtävän Minttu/Birdy-propagandasta, missä veristä taistoa käyvät Minttua tuntemattomat ja sen erityisemmin vihaamattomat ihmiset ja muutama vimmastunut vesipää, jotka esiintyvät Birdyn suvereenina tuntijana.

Alan ymmärtää hyvin anonymiteetin valinneita kirjoittajia.

Nörttineutri-kohu is back

Muinainen Nörttineutri -tekstini on nostattanut näemmä sisällissodan. Kolme vuotta vanha teksti, ja nyt jo herättää keskustelua:)

Kirjoitus alunperin poiki tilanteesta, missä näin läjän tietokoneen eteen surkastuneita ja lihoneita tyyppejä (naisia ei joukossa ollut), joille pienikin normaali small talk (käsipäivää, hei) oli dramaattisen itsensä ylityksen vaativa homma ja jotka suureen ääneen arvostelivat kurssitoverinsa tissejä. Minua hetken suututti, sitten säälitti. Mietin, mitä tuollaisista tulee. Mietin kasvavaa tietokonekeskeisyyttä penskojen kehityksessä ja sitä, mitä se aiheuttaa. Mietin niitä heppuja, jotka kitkerinä kertoivat naisten olevan pahoja, kun saivat pakit.

Puhuin nimen omaan ja vain ja ainoastaan niistä ihmisistä (miehistä JA naisista), jotka ovat jättäneet kehonsa jo eläessään, ja alkaneet elää virtuaalimaailmassa haperoittaen kaiken sosiaalisen elämänsä. Niistäkin, jotka elävät tietokoneen/telkun/auton äärellä mistään mitään ja itsestään vähiten tajuamatta - ja silti katsovat voivansa arvostella ja ilkeillä muiden puutteista. Kun todellisuudentaju haipuu, kotoa ei tullut lujaa tukea yhteisöllisyys- ja sosiaalistumispuolen kasvatuksessa, alkaa elämättömyydestä tulla paha tapa. Suhdetta itseen ei juurikaan ole, maailma näyttää varsin hämärältä paikalta ja ihmiset ulkoavaruuden olentoja pelottavammilta. En usko, että siinä tilassa ihmisellä itsellään on ollenkaan hyvä olla. Tuollaisen kehityskulun vastustaminen ei mielestäni ole ihmisvastaista tai vihamielistä ketään kohtaan.

Herättelin kovin sanoin ajatuksia siitä, millainen yhteiskunnallinen sairaus on se, jos kasvava ihmisryhmä taintuu viherkasviksi konehuoneisiin ja näytön ääreen. On tiedossa, ettei pelaaminen tai säätäminen pidä kroppaa kunnossa eikä lihaksia kasvata, varsinkaan jos säätö yhdistetään perinteiseen colapizza-dieettiin. Ihmisen tehtävä on mielestäni elää, ja kehollisena olentona myös pitää jossain määrin huolta fyysisestä olemuksestaan. Tämä ei tarkoita, että jokaisen miehen täytyy olla Chippendale-kroppainen gigolo. Vatsaa saa olla, lihaksia ei tarvitse olla, mutta jos pelkkä kävely näyttää humalaisen horjunnalta siksi, ettei ole vuosiin kävellyt mihinkään tai liikkunut millään tavalla, on jotain vialla. Introvertti ja ujo saa olla, mutta jos kyky minkäänlaiseen sosiaaliseen kontaktiin puuttuu, puhutaan mielestäni patologisesta piirteestä eikä mistään IT-alan normaalista erityislaatuisuudesta.

Kyllä nörtti saa olla plösö tai riuku. Kyllä nörtin pitää saada olla plösö ja silti naisten silmissä miehekäs mies. Saahan nainenkin olla plösö, menettämättä mitenkään arvoaan naisellisena naisena miesten silmissä, eikö vain?

Maineratsastajille

Jossain määrin pelottavaa on se, että eräät tahot näemmä 'ratsastavat' Birdy-nimellä saadakseen itse huomiota. Mietin, pitäisikö minun julkaista lista niistä ihmisistä, joiden kanssa olen tuttu - ja lista niistä, kenen kanssa olen jutellut mailitse? Nyt on ruvennut näkymään nk. fanisyndroomaa huolestuttavissa määrin. Fanisyndrooma on sitä, että tuiki tuntemattomat ihmiset kertovat jutelleensa/vaihtaneensa mailia/ kirjoittaneensa paljon nyyssilässä/keskusteelleensa julkun kanssa. Kun kyseessä ei ole lauma idolistaan innostuneita pikkutyttöjä vaan kolmekymppisiä miespuolisia olentoja, ilmiön pipiys alkaa etoa.

Esimerkiksi tässä eräs minulle tuntematon nimimerkkiherra on jossain minulle tuntemattomassa Kaapeli-uutiskeskusteluforumissa esiintynyt varsin hyvänä Birdy-experttinä. Ja sellaisenakin perusteinaan pelkät muiden suusta kopioidut jaaritukset. Surullista.

Tässä joku Janne Vainio ja Sampo Syreen analysoivat minua olan takaa. Sampo puhuu juuri sillä vakaudella ja ylväydellä, minkä vain täysi tietämättömyys puheenaiheesta voi antaa.

Kommentoinpa Sampon koskettavimpia kohtia hieman. Jos Sampo olisi millään tavalla itse kommentoinut näitä asioita minulle, olisin toki voinut lähettää mailiakin.

"Kuka esimerkiksi sanoo, että ruumiilla pitäisi lopulta olla mitään väliä?" Ei pidäkään. Tätä kehityssuuntaa enteili jo Paul Virilio 90-luvulla, ja fyysisyyden ote elämästä tavallaan on kaksijakoinen: toisaalta kehon viihde, pornografia ja päihteet ovat nousemassa vahvasti esiin - toisaalta teknologia vähentää fyysisyyden merkitystä. Silti koen, että ihminen on kehollisena olentona myös riippuvainen kehostaan - ja kehon hylkääminen ei voi johtaa muualle kuin ennenaikaiseen kuolemaan.

"Minttu ei nähtävästi kykene myöntämään, että tulevaisuudessa hän voi todellakin joutua tyytymään siihen nörttiin, että nörtti todella voi lopulta olla se voittaja, että Mintun kuntoiluun käyttämät tuhannet tunnit saattoivatkin olla silkkaa ajanhukkaa verrattuna öisiin koodausmaratoneihin, tai että kaikki se ikävä kieltäymys mäkkiruuasta ja muista elämän mukavuuksista ei välttämättä maksakaan itseään takaisin." Tässä autuaassa yli kolmenkymmenen vuoden iässä on jo päässyt ohi kriisistä, ettei vessapaperi ilmestykään itsekseen vessaan vaan se täytyy itse kantaa kaupasta ja maksaa siitä. 'Tyytymään siihen nörttiin'? Sampon mielestä nörttiin siis tyydytään, eli nörtti on hänestä epäkelpo vaihtoehto...verrattuna mihin? Näiden avoimien kysymysten kanssa elelen edelleen sekä sisäisen että ulkoisen nörttini kanssa onnellisena. Hauskaa on, että minut nähdään itseäni trimmaavana kuntopimuna, joka on katkera siitä, ettei saa syödä Mäkkärin makkiruokaa:)

Sitten sarja parhaita:
"Mitä nörttien puheenaiheisiin sitten tulee, Minttu yllättyisi niistä jos vaivautuisi tutustumaan nörttikulttuuriin hieman tarkemmin."
"Epäilen myös, ettei Minttu ole koskaan ollut läsnä tosinörttien keskustellessa."
"Aivan erityisesti Minttu ei ymmärrä mistä nörttiydessä todella on kysymys."
Sampo perustanee tekstinsä sen varaan, että 'toi on humanisti joka vihaa tietokoneita'? Olen suorittanut muinaiset ohjelmointikurssini C++:lla käyttäen emacsia (ja emacsin compileria)...lähteekö Sampo viivalle? Vuonna 1993 tietokonekeskuksen johtaja riemastui tavatessaan minut 'livenä' koska olin kuulemma tutkimuksen mukaan silloin yliopistoni mikroluokkien ainoa vakituinen yökäyttäjä. Nykyään käytän tietokonetta vain noin 40 tuntia viikossa. Kuinkahan syvällisesti nörttikulttuuriin pitäisi vaivautua tutustumaan? Eikö 11 vuotta IT-alalla ja nettinörttinä riitä? Lasketaanko mukaan nörttiystävät ja muut nörttisuhteet?

"Mutta tuskinpa sen enempää Minttu kuin hänen vastaväittäjänsäkään jaksavat juuri ajatella tällaisia asioita. Heillä on liian kiire leikkimään inkkarileikkejä, "keskustelemaan" elämänkumppaninsa kanssa tai imemään päivittäinen annoksensa blogosfäärin tylsääkin tylsempää sosiaalipornoa." Tämä oli ainoa, josta löysin jotain asianjyvää: se aika, minkä blogipojat, Janne Vainio ja Sampo Syreen käyttävät Kaapelilassa Minttuongelman vääntämiseen, kannattaisi käyttää paremmin. Kannattaisi vaikka lukea Paul Viriliota tai jutella elämänkumppanin kanssa, mennä pois koneen ääreltä oikeaan maailmaan. Vaikka leikkimään inkkaria.

Jannen ja Sampon vääntäminen on sentään luovaa ja omasta päästä lähtöisin, toisin kuin tämä säälittävä tekele .

Itse mietin tämän tyrmistyttävän idiotia-nettikohun tiimoilta, onko Asioiden pohdiskelu niin kivuliasta, että on helpompaa keskittyä yksittäisen kirjoittajan kuviteltuun persoonaan? Kukaan teistä tai näihin säikeisiin osallistuneista ei ole tuttuni, eikä ole koskaan keskustellut kanssani kasvotusten, mailitse tai nyysseissä. Voisitteko siis lopettaa tuon tuntijoina esiintymisen, Böödianalyysit ja puhua ihan niistä asioista? Jos teillä on jokin suuri sisäinen tarve täytettävänä, eikä sitä täytä muu kuin Mintusta mantran lailla hokeminen, niin hankkikaa keskusteluapua internetin ulkopuolelta (ikävää että noin on päässyt käymään, pitäisi mennä ohi). Kiitos.

Ensi kerralla kirjoitan asioista, joista nyt piti, mutta joka tärvääntyi taas tähän perinteiseen 'internetin kauniit&rohkeat'-saippuaoopperassa partituurin rääkymiseen:)

Jälkikirjoitus myöhemmin samana päivänä:

Hei, tämä parodia oli aika hyvä:) Olen taipuvainen ideasta olemaan samaa mieltä: en pidä tyhjäpäistä bimbo-pissismiä ollenkaan parempana yhteisövammaisuuden muotona kuin todellisuudesta erkaantunutta 24H-meganörttiä. Näitä epäintellektuelleja naisia on haukuttu netissä siinä määrin valtavasti (psykonartut, pissikset, naisetjotkaeianna-on-ilkeitä), että on mukavaa, että pystyin antamaan vastapainoa vanhalla kirjoituksellani. Kirjoittaja on jopa käyttänyt viitettä alkuperätekstiin, kiitos siitä.

Se vain terkkuina kirjoittajalle, että bimbomainen pinnallisuus ei tee naisesta 'lutkaa'. Bimbo voi olla toki lutka, mutta älyn laiskuus ei vielä tee kenestäkään sukupuolisesti aktiivista tai epämoraalista. Älyn laiskuus (ja ajatteluallergia) ei tosiaan ihmistä kaunista, mutta aivan samoin ajattelen tunnelaiskuudesta tai tuntemisallergiasta. Omien tunteiden havainnointi ja käsittely on mielestäni siis myös osittain tätä älyllistä laiskuutta, sillä intra- ja interpersoonallinen lahjakkuus ovat kaksi älyn lajia.