Sadastoinen: euroaiheita ja parisuhdeoopiumia

 

Mukavia juttuja on tullut: ystävä sai toivomansa työn, eräs upea nainen tempaisi itselleen valkolakin aikuisella iällä, monilla tuntuu menevän kovin mukavasti vaikeuksien jälkeen. Kesä vasta aluillaan.

Luokkakokoukset ovat aina kiintoisia ja karuja. Ei tarvitse skarpata ollakseen, sillä kaikki tuntevat jo toisensa pitkältä ajalta. Silti joidenkin elämä sävähdyttää niin, ettei hilpeä biletys tunnu enää hyvältä idealta. Ehkä jopa muutama etääntynyt toveruus herää uudelleen henkiin.

Go, katolinen kirkko, go!

Naitu nainen on päässyt ensimmäistä kertaa pyhimykseksi. Paavin mielestä on olemassa naisia ('women') ja todellisia naisia ('True women'), joiden ero on se, että tosinaiset ovat synnyttäneet lapsen. Pyhimykseksi pääsee, kun tajuaa antaa henkensä raskauden takia. Katolisessa kirkossa elämän kunnioitus koskee vain miehiä ja lapsia - naisille oman elämän kunnioitus on syntiä. Katolisesti pyhää on myös jättää tieten tahtoen jo syntyneet lapset vaille äitiä, mahdollisesti orvoiksi - ja rikkoa pyhä avioliitto kieltäytymällä hoidosta, joka pelastaisi hengen.

Katolinen kirkko ja Paavi edustaa nykypäivänä erittäin sairasta ilmiötä. Katolinen kirkko kuvittelee, että ratkaisu HIViin on siinä, ettei seksiä harrasteta - kirkon sisällä selibaattipapit pistelevät kuoripoikia ja toisiaan aamiaiseksi, mutta mitäpä siitä. Patoutettu seksuaalisuus tuottaa perversioita, joilla tehdään enemmän pahaa kuin mihin keskiverto synnillä pystyy.

Hassaan Eurovaalit

Olen päättänyt jättää Eurovaaliääneni käyttämättä. Olin aiemmin ajatellut äänestää, kun ehdokaskin oli valmiina mielessä - mutta mielestäni ehdokkaani on viime aikoina osoittanut käytöksellään, ettei hän ole ääneni arvoinen.

Satu Hassi ei ole kiva puoluekaveri. Ensin hän kääntää näyttävästi selän ja irtisanoutuu kaikesta puoluetuttavuudesta Rosa Meriläiseen, koska Rosa Meriläinen on 'liannut pesän' eli vaarantanut Hassin aseman ja vaalikampanjan puhtoisuuden. Hassi pelkää, että Meriläinen mössi hänen saumansa parempaan palliin. Selänkääntö ja ensimmäisen kiven heittäminen oli raukkamaisen oman nahkansa pelastajan puukonisku, joka ei kerro lojaaliudesta tai reiluudesta. En halua äänestää raukkamaista kyynärpääopportunistia. Ihminen, joka jättää toverit kylmästi pulaan oman edun tavoittelun hengessä, ei ole mielestäni kyvykäs päättämään kansan asioista.

Hassi on harmissaan, sillä Meriläisen lisäksi myös hänen tilalleen tuleva Oras Tynkkynen on joutunut kuulemma siivoilemaan kotisivuillaan julkiolleita lausuntoja kannabismyönteisyydestä. (Ketään ei kiinnosta se, että nykyään henkilö, joka ei kannata kuolemanrangaistusta pilvenpolttajalle, on 'huumemyönteinen' tai jopa 'huumeenkäyttäjä'.) Voi Satu-parkaa. On ikävää, että puhtoinen ja kunnianhimoinen nainen joutuu kärsimään pesänlikaajien tekosista.

Meriläis-jupakan myötä on ollut hauska katsella, kuinka moni on ollut suorastaan maanisen innokas viskaamaan ensimmäisen kiven. Synnittömiä poliitikkoja tuntuu riittävän - olemme onnekas kansa. Jopa Tony Halme, raittiuden ja huumeettomuuden keulakuva, intoutui vaatimaan Vihreän puolueen edustajille huumetestejä. Halme perusteli oman siirtolohkareensa viskaamista sillä, että 'olihan mullakin siis veressä amfetamiinia mutta se on eri asia koska mä en sitä itse ottanut vaan se niinku tykitettiin muhun mun tietämättä, mutta Meriläinen poltti maria ihan itse'.

Ainoat pisteet on vetänyt kotiin Heidi Hautala , joka asettui lausunnollaan edes jossain määrin Meriläisen tueksi. Meriläisen satunnaista marisätkähaikujen vetäisyä seurannut kohu ja lynkkausmeininki ON kohtuuton. Aamulehtikin tituleeraa Meriläistä nykyään 'huumeidenkäyttäjäksi'. Kun Halme voi vetää pillereitä, riehua aseen kanssa ja jopa puhtoisella Tampereen Yliopiston kotisivulla voi esittää kuvan itsestään vetämässä vesipiippua , tuo möly tuntuu vain ja ainoastaan suhteettomalta. Syntipukin niskaan voi sälyttää kaiken maailman pahan, ja tuntea itsensä oikeaksi, hyväksi ja virheettömäksi.

Vaikka alkoholi on solumyrkky, ja olut toimii porttina väkevämpiin juomiin, ja alkoholismi on selkeä kansantaloudellinen rasite Suomessa, kännissä saa heilua ja viinaa saa kiskoa ämpäreittäin. Koska alkoholi on laillinen huume. Toivon myös, että Imagen toimittaja on ylpeä siitä, että sai aikaan vanhan kunnon vainon ja siinä sivussa kenties tuhottua yhden nuoren poliitikon uran.

Eurovirret

Jo vuosia on Euroviisulähetys ollut vuotuinen kitch & corny -annokseni. Ennen katsoin ne mummini kanssa, hihitimme tyynyt suussa liikuttavan epävireisten laulujen dissonanssia ja välillä säälimme vähäpukeisten bimbopoikien ja -tyttöjen vimmaista ketkutusta. Mainio viihdeläjäys.

Tänä vuonna katsoin vain toisen semifinaalin. Voittaja oli mielestäni niin itsestäänselvyys, ettei tulkinnalle ole sijaa, mutta toiseksipa jäi. Serbia-Montenegron muusikkolaulaja oli mystisen taiturimainen, ja kappale itse sellainen, että olen aikeissa etsiä levyn ostettavaksi.

Kyproksen 16-vuotiasta laulajapimua kehuttiin. Minua taasen nauratti, kuinka 35-vuotiaaksi naiseksi meikattu 16-vuotinen pimu tulkitsee jätetyn aikuisen naisen tuskaa luontevasti kuin opetettu apina. Sen sijaan Albanian laulajatytön ääni oli sellainen, että myisin omaisuuteni saadakseni sen: ääni soljui, kaikui ja eli kuin hullaantunut Tammerkoski. Tuon luonnonvoimaisen esityksen jälkeen opetettu apina oli vaisu show.

Parisuhdeoopiumia

Eräällä palstalla oli kirjoitus, jossa surtiin sitä, että kaikilla muilla on jo joku mutta hänellä ei. Miten hän kaipaisi rakasta vierelleen, sitä jota voisi rakastaa ja joka rakastaisi, mutta ei vain löydy. Kuinka hän on jo yli vuoden kärsinyt tästä tilanteesta, ja on nyt jo melkein menettänyt toivonsa löytää ketään, ja on masentunut, ja elämä on tyhjää. Että kaikki muut puhuvat suhteistaan ja hän on maailman hylkäämänä, yksin. Kirjoittaja oli 15-vuotias.

Mielestäni tämä on vain yksi esimerkki siitä samasta syndroomasta, minkä selkein esimerkkiblogi on Katherinen päiväkirja .

Nämä ihmiset pystyvät luomaan kaveruuksia ja ystävyyksiä. Mutta ne eivät sinänsä merkitse mitään, sillä parisuhde on elämän ainoa todellinen päämäärä. Ihminen on vaillinainen, puutteellinen, ellei Jokua ole. Kun parisuhde ei enää ole valinnainen vaihtoehto vaan pakkomielle, homma uhkaa mennä vinoon. Samalla kun halutaan mahdottomia tai epärealistisia, poljetaan kuitenkin omaa arvoa miellyttämisen nimissä. Näin aletaan olla Ovimattoja, ja Ovimaton energian haistavat juuri ne, jotka ovat valmiita kohtelemaan partneriaan huonosti. Koska Ovimatto ei oikein tajua olevansa arvokas, hänelle ei kelpaa aidosti hänestä kiinnostunut ihminen - aito läheisyyshän on se, mitä eniten pelätään (tosin tätä ei tajuta eikä myönnetä, vaikka tajuttaisiinkin), ja siksi traumat valitsevat aina partnerin, joka on kyvytön rakastamaan. Ei katsos tule edes vaaraa siitä, että aito läheisyys yllättäisi.

Kun miellyttäjä ja ovimatto käyvät näitä eksyneitä tunnetukkoja sitten aikansa läpi ja saavat henkisesti turpaansa, he ovatkin jo varsin sinut itsesäälisen minäenolemitään -kompleksin kanssa ja toisaalta ei ole riskiä joutua aitoon läheisyyteen, mitä ei itsestäkään irtoaisi. Aina löytyy uusia tunnetukkoja, joihin voi ihastua viikottain, pettyä taas, ihastua taas, pettyä taas. Vuodet vierivät eikä kukaan opi mitään, mutta pettymyksillä pelkoa ruokitaan. Eikö missään vaiheessa voisi pysähtyä, etsiä tässä ja nyt oma olemisen tapansa, alkaa tykätä itse itsestään niin, ettei kukaan tunnetukko enää tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta?

Miksi parisuhteesta on tehty pelastus, elämän sisältö ja viisasten kivi, vaikka se on vain yksi tapa elää, eikä ollenkaan niitä helpoimpia? Hollywoodin ja viihdeteollisuuden 'oopiumia kansalle'-propaganda romantiikasta on totisesti tehnyt tehtävänsä - jo alle rippikouluikäiset potevat vaillinaisuutta, koska heillä ei ole parisuhdetta. Vaikka asian ydin taitaa olla siinä, että heillä ei ole rakastettuna olemisen tunnetta. Sitä tunnetta ei onnistuta ilmeisesti kotoa antamaan, eikä penskalle itselleenkään rakennu oman minän tykkäämisen tunnetta ilman viisasta tukea. Maailmalla kuljeksii määrättömästi ihmisiä, jotka hakevat aina rakkautta itsensä ulkopuolelta. Eivätkä löydä sitä muualta kuin itsestään - jos he itseään jonain päivänä uskaltavat katsoa rakastavin silmin.

Matka

Pääsen torstaina palaamaan muutamaksi päiväksi Amsterdamiin, toiseen 'kotikaupunkiini'. Minua jännittää, olen oikeastaan aika kuohuksissani innosta päästä näkemään ne paikat, ne kadut, ne kahvilat, jotka tulivat rakkaiksi. Lentopelkoni takia toivon, että pyydätte hyviä henkiä KLM-lennoille torstaina ja sunnuntaina:)