Kymmenes: pipiä ja pahaa

 

Tämä on oikeastaan epäonnisten suhteitteni ydin (onnisiakin suhteita on päässyt syntymään, joten säästäkää sääliänne:). Minulla on taipumus tietynlaisiin miehiin: etsin herkkyyttä, mutta pongaan herkkyytenä jotain, mikä on myös jotain muuta. Jo viisi vuotta sitten (kun häivyin suhteesta, jossa oli mennä henkiriepu) luin erästä kovasti valaisevaa kirjaa. Kirjaa, joka kertoi miehistä, joihin olen taipuvainen. Se kertoi myös naisista, jotka ovat näihin miehiin kallellaan. Rankka kokemus se oli silloinkin, rankkaa se oli nytkin, kun huomasin joutuvani tavaamaan kirjan uudelleen. Kertaus on opintojen ankara äiti.

Kirja on Susan Forward & Joan Torresin "Miehet, jotka vihaavat naisia. Naiset, jotka rakastavat heitä." Ei, älä mitätöi kirjaa vain nimen takia tai siksi, että siinä tietynkaltainen mies on nimetty 'naistenvihaajaksi'. Muuta nimeä on vaikea antaa tietyn traumakombinaation edustajille, vaikka he eivät sitä alunperin ilkeyttään tee. Ei minuakaan huvita olla naistenvihaajiin hurmaantuva nainen. Kirja kannattaa lukea. Jokaisen, joka kokee että rakkauteen vastataan vihalla, jota ei koskaan pysty ratkaisemaan.

Seuraavat luvut on kirjoitettu kirjan pohjalta. En lainaa suoraan, vaan olen koonnut kirjasta asioita, joiden lukeminen viilsi ja aiheutti unettomia öitä. Joku toinen löytää kirjasta aivan eri oivallukset, minulle olennaisia olivat nämä. Eivät ainoita olennaisia, mutta ehkäpä kipeimpiä.

Angstisille: käytän sanaa 'mies' yksilön kuvauksessa, en tarkoita sillä kaikkia miehiä. Vain miehiä, joista tuo kirja puhuu.

Syyllisyyden siirtäminen

Mies väittää, että jos hän käyttäytyy huonosti, niin se on vain reaktio johonkin naisen tekemään rikokseen. Mies väittää täysin vilpittömästi ja vakuuttavasti, että hänen loukkaava käyttäytymisensä on *täysin ymmärrettävä ja oikeutettu* reaktio johonkin naisen kauheaan vikaan tai provokaatioon. Nainen aloitti koko jutun, ilman naisen kamaluutta mitään ei olisi tapahtunut. Suhteen ongelmat johtuvat vain siitä, että nainen on sellainen. Miehellä itsellään ei ole mitään osaa eikä arpaa tapahtumiin muuten kuin naisen kamaluuden uhrina.

Mies edellyttäää, että nainen oman rakkautensa todisteeksi luopuu oikeudestaan reagoida miehen henkiseen väkivaltaisuuteen. Jos nainen alkaa itkeä tai suuttuu, kun mies pahoinpitelee häntä henkisesti, mies raivostuu vain entistä enemmän. Hän näkee kumppaninsa reaktion, esimerkiksi itkun, häneen suunnattuna hyökkäyksenä ja jälleen yhtenä todisteena naisen vajavaisuudesta tai ilkeydestä miestä kohtaan.

Mies, joka oli pelotellut, raivonnut kuola suupielessä vasten naamaani ja lopuksi uhannut tappaa, selittää pää kallellaan, kuinka suhteessamme ei olisi mitään ongelmaa, jos minä en olisi niin väkivaltainen ja ilkeä. Mies, joka jatkuvasti teki suhteesta kauhun tasapainon julmuuksillaan selitti hymyillen, että jos minä osaisin elää parisuhteessa, suhteesta voisi tulla jotain, mutta mies ainoana parisuhdetaitoisena ei voi pitää suhdetta pystyssä.

Mies puhui inhimillisiä, järkeviä ja aikuisia puheita. Mies puhui omista oikeuksistaan (olla vapaa, harrastaa ja nähdä omia naisystäviään). Sellainen on luonnollista ja oikein, ja olisi hirvittävää, jos niitä rajoitettaisiin. Nainen nyökyttää ja on samaa mieltä.

Miehen mielestä on epäoikeudenmukaista, että nainen tapaa miesystäviä. Miehellä on mielestään oikeus *siksi* 'tehdä ystäviä' baarissa tapaamistaan naisista, tai tavata entisiä heilojaan, koska nainenkin tapaa miesystäviään. Nainen ei ymmärrä, naiseen sattuu, nainen sanoo, että tee niin jos haluat. Miehen mielestä naisella on edelleen jatkuvasti enemmän oikeuksia kuin hänellä ja nainen on epätasa-arvoinen häntä kohtaan. Nainen ei ymmärrä, mutta ehdottaa että sovittaisiin yhdessä selkeät säännöt, että mies saisi oikeutta.

Sääntöjä sovitaan, selkeät säännöt. Rajat ja tilat. Ei, ei se vieläkään ole selvää, miehen mielestä nainen yhä on kuin sika pellossa ja miesparka elää kauhean rajatusti pienessä häkissä. Uusi sääntöneuvottelu. Ei, ei ei ei ei, ei mene vieläkään oikein, joten oikeuksiaan tasatakseen miehen on vietävä entinen heila illalliselle. Tämä ei ole miehen mielestä ollenkaan väärin, vaan mies joutuu tekemään tämän jotta nainen tajuaisi vihdoinkin, miten väärin nainen jatkuvasti tekee ja miten epäoikeudenmukaisesti nainen miestä kohtelee.

Kun mies huutaa, haukkuu ja loukkaa naista, hän vain kritisoi. Jos nainen itkee, pyytää miestä lopettamaan koska ei kestä kuunnella, mies hohottaa ennen kuin alkaa huutaa vielä enemmän: "No niin, tietenkään et kestä kuunnella, pistä vaan sormet korviin ettei vaan tarvitse kuunnella mitään arvostelua tai edes vihjausta siitä, ettet olisikaan niin täydellinen!" Jos mies raivoaa naiselle kadulla, haukkuen ja sättien, se on vain naisen omaa syytä. Jos nainen olisi edes hitusen parempi, ei tällaisia tarvitsisi olla. Mieshän haluaisi vain hyvää elämää ja rakkautta, hän haluaisi rakastaa naista, mutta nainen tekee sen niin vaikeaksi. "Jos voisit olla edes VÄHÄN nöyrempi/oikeudenmukaisempi/parempi, ei minun tarvitsisi tällä tavalla huutaa ja voisin rakastaa sinua enemmän."

Hullu raukka

Nainen päättää yrittää vielä lujemmin. Nyt hän tekisi kaiken oikein ja mies rakastaisi häntä taas lämpimästi.

Nainen on koko ajan hätää täynnä, koska kaikki menee katastrofiksi vaikka hän yrittää kaikkensa. Mies sanoo, että naisen pitää aina ilmoittautua. Nainen suostuu (hullu). Seuraavaksi mies suuttuu siitä, että nainen aina soittelee ja häiritsee hänen työtään. Nainen alkaa kirjoittaa tekstiviestejä ilmoittautuakseen (hullu). Mies nauraa, että lopeta hyvä nainen nyt jo tuollainen. Mies sanoo, ettei naisen tule tavata miesystäviä ilman että mies on mukana. Nainen miettii. Nainen saa kuulla, että miehellä on oikeus tavata naisystäviä edes kertomatta naiselle heistä. Nainen miettii tiukasti. Mies räjähtää kun nainen kysyy miksi. Se on HÄNEN elämäänsä, että nainen voikin olla mustasukkainen ja ahdistava! Nainen ei ymmärrä (hullu). Naisen päähän koskee, nainen menee nukkumaan ja toivoo, että uni veisi muistin (hullu).

Naisella ja miehellä on vieraita. On äärettömän mukavaa. Kaikkia naurattaa. Yhtäkkiä mies on edelleen hauska, mutta ei enää edes vilkaise naista. Mies työntää pöydän alla naisen käden pois. Nainen pääsee kysymään juhlien tauolla, mitä on tapahtunut. Mies on niin täynnä inhoa, ettei kykene kertomaan. Nainen raastaa hiuksiaan mielessään, sydän hakkaa, pelottaa. Vieraiden lähdettyä mies päästää raivonsa valloilleen, vieraat ovat kertoneet hassun tarinan naisen menneisyydestä, ja se osoitti, miten epäoikeudenmukainen, hirvittävä ja viheliäinen nainen on. Nainen itkee ja piipittää, että enhän minä edes tuntenut sinua silloin ja en minä sen miehen kanssa sängyssä ollut (hullu). Mies sanoo, että nainen oli muka vuosi sitten kehdannut valittaa samankaltaisessa tilanteessa miehelle. Nyt on miehen vuoro olla vihainen. Nainen piipittää, että ei edes muista sellaista, että siitä on vuosi, miksi tämmöistä pitää olla. Nainen itkee ja pyytää, voisiko tämmöinen mennä pois (hullu, hullu!).

Mies jylisee, että naiselleko pitäisi aina kaikki tulla hopeatarjottimella. Hänellä on yhtä suuri oikeus raivota nyt kuin naisella vuosi sitten. Jos nainen olisi silloin ollut viisaampi, ei tätä tarvitsisi tapahtua. Naisen on joskus opittava vastuun ja seurauksen lait, oikeudenmukaisuuden säännöt. Mies ei anna anteeksi. Mies pakottaa naisen lähtemään yöllä luotaan, koska ei kestä katsella moista lehmää talossaan. Nainen tilaa taksin aamuviideltä ja menee kotiin (vihdoinkin jotain järkevää).

Hullun raukan toive

Ai mikä naista pitelee? Miksi nainen pitää päätään tehosekoittimessa hanikka kaakossa?

Naisen hullu toive, että Jotain Tapahtuu ja Mies Muuttuu. Että yhtenä päivänä mies herää ja tulee ja sanoo, että olen ollut ilkeä, nyt näen mitä olen tehnyt sinulle, anna anteeksi minä rakastan sinua ja näen että sinä rakastat minua, että olet kestänyt tämän kaiken rakkauden nimeen ja siksi muutun nyt enkä enää tee niin. Voi, miten nainen on hulluhulluhullu. Pieni ressukka kulta hullu.

Ei ole MITÄÄN taikasanaa, joka avaisi tällaisen miehen silmät. Ei hän näe, mitä hän on tehnyt tai tekee. Hän ei halua nähdä eikä puhua siitä. Hän haluaa kaiken tapahtuvan Hänen Tavallaan. Jos nainen loukkaantuu, mies pitää sitä hyökkäyksenä itseään vastaan ja katsoo vastahyökkäyksen olevan oikeutettu, ja välttämätön.

On hedelmätöntä kommunikoida tällaisen miehen kanssa. Kirjassa tämä mies nimetään 'naistenvihaajaksi', mieheksi joka vihaa naisia. Purkaa naiseen vihaansa, joka johtuu lapsuudesta. Tällaisen miehen kanssa kommunikointi, tai yritykset saada hänet näkemään tekonsa on "samaa kuin yrittäisitte opettaa härkää laulamaan. Se ei onnistu ja se ärsyttää härkää."

Ollaan hiljaa lallallaa

Missään muualla en ole tullut niin loukatuksi ja nöyryytetyksi kuin parisuhteessa. Hannu Salaman sanoin, parisuhde on laillinen tapa riistää ihmisarvo. Minä olen minä, ja mielestäni aika hyvä nainen, ja silti se loukkausten, uhkailujen, julmuuksien ja julmien kommenttien määrä on käsittämättömän suuri. Osan niistä voi laskea muun kuin oman 'huonouden' piikkiin. Silti, sattuu se perusteetonkin loukkaus.

Kaikissa parisuhteissa ei onneksi ihmisarvo mene. Vaikka ihmisarvomenetyssuhteet olisivat vain 50% kokonaismäärästä, tai vaikka vain 20% (uskon todellisuuden olevan lähempänä 90%, sorry vaan) niitä on liikaa. Niistä vain ei puhuta. Niistä eivät puhu edes suhteessa elävät, vaan joutuvat ehkä jo oman mielenterveytensä takia väittämään että ovat onnellisia ja suhde paratiisia.

Kun itse olin kipeässä suhteessa, en puhunut minäkään. Hävetti ja nolotti. Halusin vielä kuvitella, että kyllä se siitä. En halunnut haukkua miestä, joka ehkä vielä joku päivä kuitenkin olisi ihana. Ajattelin, että ehkäpä tämä on vain normaalia kasvukipuilua, että jos vain yritän ja jaksan, suhde siitä tasoittuu. Tasoittuu kuin Mount Everest.

Salaa tunsin syyllisyyttä, että jos kerron mitä kamalaa se on, ihmiset näkevät minun huonouteni ja sitten haukkuvat vielä lisää, enkä olisi kestänyt enää enempää. Joten olin hiljaa. Kukaan ei tiennyt, joku läheinen osasi vain arvata.

Mutta täällä ei ole muita

Vaikka nämä miehet väittivät muuta, ammattiterapeutit ja psykologitkin sanovat, ettei kukaan voi ajaa toista psykoosiin parissa kuussa. Miesten mielestä minä aiheutin heidän raivokohtauksensa, julmat tempauksensa ja kipeät juttunsa. Miesten mielestä minä pistin heidät raivo- tai rajatilaan. Vein heiltä tasapainon ja sisäisen harmonian, joka heillä ilman minua on ollut ja olisi. Yhden yritin kuulemma ottaa hengiltä sillä mustalla ja pahalla jota sisälläni on, joten oikeus ja kohtuus olisi ottaa minut hengiltä. (Kyllä, tämäkin henkilö kulkee yhä ilman kuonokoppaa ja saattajaa).

Ei kukaan nainen voi ajaa miestä rajatilaan tai psykoosiin parissa kuussa saati parissa vuodessa, ellei pidä miestä teljettynä kellariin ja kiduta häntä raa'asti päivittäin. Ei kukaan nainen voi olemalla oma tavallinen itsensä aiheuttaa niin karmaisevia raivokohtauksia tai niin riipivää kärsimystä, että miehen on otettava naiselta henki pois. Jos mies on tuntenut naisen muutaman kuun, eikä nainen ole Stephen Kingin kiduttajapsyko, pitäisi miehen tajuta jossain vaiheessa, ettei jokapäiväinen tai -viikkoinen raivari, hillitön riekunta ja viha ole naisen aiheuttamaa. Vaikka kuinka olisi kiva naista siitä syyttää, kun ei muita ole paikalla. Paikalla on naisen lisäksi vain mies itse...ja siitähän siinä juuri onkin kyse: mies ei kestä katsoa itseään.

Ei yksikään nainen myöskään tuo miehestä esiin sellaista, mitä hänessä ei kertakaikkiaan ole. Terkut vaan näille exille, jotka yrittivät väittää, että olen muutamassa kuussa muuntanut heidän persoonallisuutensa, vääntänyt sen vinoon, laittanut vihreitä pieniä miehiä heidän päähänsä ja luonut heille kokonaisvaltaisen aggressiivisen ahdistuksen, joka heitä kiduttaa. Kuulkaa hanit, se kaikki on teissä itsessänne. Ei sitä teihin kukaan muu laita. Joku muu voi katalysoida paskaa esiin, mutta paska on ihan omaanne.

Olen ehkä vittumainen narttu (koska en köpötä nöyrästi ostamaan exien käsityksiä) mutta ei edes minulla ole valtaa eikä voimaa räjäyttää tajuntoja, muuntaa persoonallisuuksia tai pirstoa mielenterveyttä. Toisaalta on imartelevaa, että jotkut miehet pitävät minua niin voimallisena noitana:)

Traumat ajavat tikanpojat rotkoon

Ehkei minuun olisi sattunut niin pahasti, jos olisin ymmärtänyt, ettei naisvihainen mies ole terve ihminen vaan hyvin satutettu (jota minä EN VOI parantaa millään ilveellä, jota kukaan - ei edes maailman täydellisin nainen voi parantaa. toim.huom.!). Jos olisin tajunnut, ettei raivo ja huuto johdu minusta, vaan miehen viha ja vitutus on peräisin kaukaa menneestä ajasta, olisin ehkä vähemmän haavoilla.

Yhdistelmä Tarvitseva Äiti ja Poissaoleva Isä tuntuu tuottavan naisvihaista miestä liukuhihnalla. Tarvitseva äiti saa pojan pelkäämään naisten kyltymätöntä tarvetta, jota poika ei voi täyttää. Myöhemmin tarvitseva nainen herättää vain inhoa tai vihaa tai pelkoa. Poissaoleva isäkään ei poikaa pelasta, ja poika jää ilman miehenä olemisen mallia. Kun miehellä on pelko ja viha naisia kohtaan, eikä oikein hajua miehenä olemisesta, ei parisuhteesta voi järin iloista episodia syntyä.

Forwardin ja Torresin kirjassa on tärkeä luku, joka kertoo siitä, miksi nainen haksahtaa tällaiseen mieheen ja suhteeseen. Opettavaista, vaikkakaan ihan suoraan en voinut kuvauksia itseeni yhdistää.

Mutta vielä kerran, taas kerran ja yhä vain kertaan tätä: nainen, joka sietää väkivaltaa, viestii lapsilleen että naisen ainoa mahdollisuus suhtautua miehen aggressiivisuuteen on alistua ja luopua. Että miehet saavat käyttäytyä miten haluavat, ja naisten on siedettävä sitä. Että naisen on siedettävä mitä tahansa pitääkseen kiinni miehestä. Että naiset ovat avuttomia eikä heillä ole valtaa, ja miehillä on kaikki valta. Näinkö haluaisitte oman lapsenne ajattelevan?

Luottamuksen ehjääntymisestä

Kirjassa on myös toinen tärkeä luku, joka kertoo, ettei jokainen mies ole naistenvihaaja. Vaikka olisi puhumaton julli ja tunneilmaisuun kykenemätön urpo. Vaikka hermostuisi huutoon asti tai tekisi töllöntöitä. Kyse on erosta inhimillisen erehtyväisyyden ja järjestelmällisen laskelmoivuuden välillä. Naistenvihaajille empatia, välittäminen ja sanat ovat vain käyttökaluja, joilla pyritään päämäärään. Terveelle ihmiselle niillä on Merkitys sinällään.

Ehkä minä vielä joskus tapaan miehen, joka todistaa, että aikuisia, tervepäisiä suhdekumppanimiehiä on sittenkin olemassa. Siihen asti pidän mielipiteeni voimassa - valtapelittömien miesten ja suhteiden harvinaisuudesta.

Minä en usko, mutta toivon. Minä en luota, mutta toivon, että jonain päivänä oppisin luottamaan. Luottamus kasvaa hitaasti, se tarvitsee aikaa. Luottamus rikkoutuu nopeasti, se voi mennä parissa minuutissa.

Oletteko miettineet, kuinka suuria, koskettavia ja voimallisia sanoja ovat Luottamus, Rakkaus ja Arvostus?