Mikä on totta?

Tuesday, December 1, 2015

Minussa asuu luontainen epäluuloisuus, mikä herää, kun vastaan tulee keskikokoista suurempaa uskonnollisuutta. Samalla tavalla suhtaudun ihmisiin, jotka ovat maltillista fanaattisempia uskossaan. Erotukseksi maltillisista ihmisistä, jotka nyt sattuvat uskomaan johonkin arkea suurempaan, kutsun näitä ei-maltillisia jatkossa hihhuleiksi.

Uskonnon ongelma on se, että se on...niin, uskonto. Uskomuksiin ja uskomiseen perustuva kuvio, joka usein päätyy joukkopsykoottiseksi toiminnaksi. Uskonto tuntuu aina vaativan yhteisön eli seurakunnan, sillä muu porukka tavallaan takaa sen, että enhän minä ole hullu tai harhainen, vaikka pyörin lattialla ja kuolaan ja päästelen outoja ääniä, koska tässähän on muitakin, jotka uskovat minun nähneen jumalan ja jotenkin minäkin uskon niin, sillä jos en nähnyt jumalaa, olisin vain houreinen kuolaava ja psykiatrista hoitoa vaativa mielipuoli. Joten. Siis. Nähnette kuvion.

Hihhuli hoksaa nopeasti, että nk. Totuus vaatii todellakin yhteisön. Yhteisö toimii nk. todisteena homman tolkullisuudesta, jota hommassa ei ole alun alkaenkaan ollut. Se, että yhden sijasta kaksikymmentä näkee harhoja, ei tee harhoja mitenkään harmittomiksi. Hihhuliporukassa se, että kaksikymmentä näkee harhoja, on todiste Totuudesta, oikeasti tapahtuneesta ja mikä parasta, siitä, että hihhulit ovat Oikeassa.
Hihhulin totuus on jotain, mihin hän voi uskoa tahdon voimalla. Sillä onko hänen "totuutensa" missään suhteessa muiden näkemään todellisuuteen, ei ole väliä. Kaikki evidenssi siitä, että hänen totuutensa olisi harhaa, on epäuskoa eli sitä, mistä jumalat ovat nimen omaan hihhuleita kieltäneet. Epäusko on saatanallista työtä, usko vain sinkeästi ja pistä silmät kiinni, jos näet muuta.

Hihhulipiireissä totuus siis syntyy uskomalla sinkeästi johonkin, minkä totuusarvolla ei ole oikeasti väliä. TÄMÄN takia koen vaikeaksi luottaa hihhuleihin - heille totuus ei ole mitään mitattavaa tai todistettavaa, heille totuus on se, mikä heistä itsestä TUNTUU totuudelta. Kun olet eri mieltä hänen kanssaan, hän vain sulkee silmänsä ja toteaa, että hänen totuutensa tulee tontulta, joten kaikki muut ovat väärässä ja palavat helvetin liekeissä. Selvä. Eiku.

Maailmakin on mielipuolinen: pommeja sataa ja konekivääri kylvää ruumiita, KOSKA tuon toinen uskoo muumeihin eikä tonttuihin niin kuin minä! Kaikkihan tietävät, että muumit ovat satua ja pashaa, tontut sen sijaan ovat totta! Vienkin päätontulle tässä tortun, ja polvistun tonttualttarin eteen, ja menen sen jälkeen tappamaan lisää muumifaneja. Ei, me emme tuolla maailmalla huuda verissäpäin toisillemme siitä, MIKÄ on itse asiassa ihmiselle paras ruokavalio tai vaurioittaako kolesterolilääkitys haimaa tai onko suhteellisuusteoria pitävä tai päteekö markkinateoria X myös luomutorilla. Emme taistele löytääksemme evidenssiä siitä, että syöpä voi tarttua viruksen lailla (näyttääksemme tuolle päinvastaista väittävälle närhen munat).

Täällä vain tapetaan, halveksutaan, vihataan, syrjitään, raiskataan, hyväksikäytetään ja valehdellaan vapautuneesti, koska tonttu/muumi/hammajainen/helinäkeiju käski. Se lukee tässä kirjassa, joka on tuhansiin kertoihin käännetty, editoitu, muokattu ja väärintulkittu nippu tekstiä, joiden ihan alkuperäistä versiota ei kukaan ole nähnyt eikä sitä kukaan elossaoleva ihminen voisi enää edes lukea saati ymmärtää, koska tekstien kieli on kuollut ja tekstit ovat tuhoutuneet. Siis pettämätöntä logiikkaa!

Kun sitten ihan kotosuomalainen ihminen vetoaa kristillisiin arvoihin, mietin, mihin hän oikein vetoaa. Oikeuteen muuttaa mikä tahansa uskomus Totuudeksi, joka on suurempi ja parempi kuin muiden?

Kun lapsille tulee päiväkotiin evankelis-luterilaisen seurakunnan hihhuli pitämään vähän jeesusjumppaa, minulla kieltämättä kiehahtaa. Sitä kun moni yrittää vanhempana kovasti kasvattaa lapselleen, että mitä on tosi ja mikä on valhe. Ei saa valehdella, pitää puhua totta. Jos keksii, pitää siitä sanoa - pitää heti kertoa, että tämä oli vitsi tai tarina, ettei jätä ketään siihen uskoon, että se olisi ollut totta. Ja sitten tulee näitä muumeista ja tontuista tosijuttuina höriseviä ihmisiä vakuuttamaan lapselle, että totta on joka sana, sitä suurinta totuutta. Voi kiitos helketisti.

Voisinko jättää veroni maksamatta, koska en USKO niihin?

Koska myös valtiomme on naimisissa kirkkonsa kanssa ja valtiomiehet enemmän tai vähemmän uskovaisia, en ihmettele yhtään tätä todellisuudessa tapahtuneiden asioiden vääristelyn ja totuuden halveksunnan määrää. Hihhuleille totuus on täysin minäitsen määriteltävissä oleva asia (öh, siis enhän MINÄ sitä määrittele vaan tää jumala, joka mulle puhuu ja se puhuu mulle, koska mä oon universumin tärkein ihminen, siis oikeastaan jumalasta seuraava, ja siks mä saan tehdä mitä haluan ja mä voin ohittaa noi muut kuolevaiset ihan että puh vaan). Hihhuleille on tärkeintä, että itse USKOO siihen, mitä sanoo, olipa se millään tavalla todellista tai totta muiden mielestä.

Että 10% tai 90% - mitä väliä? Olen tutkinut asian "juurta jaksain" eli en ollenkaan, mutta eihän sitä tarvitse noiden tuolla tietää. Vedetääs salassa ja äkkiä läpi tämmöinen uudistus, joka vie vammaisilta ja vaikeasti sairailta leivän suusta, hähä, mitä välii, koska mä nyt vaan USKON, että tää on parhaaksi isänmaalle ja uskonnolle ja mulle itselleni, joka olen isänmaan ja jumalten valittu.

Ja kenellä on epäuskoa, ken epäilee, on päästänyt saatanalliset voimat sydämeensä! Jos tuolla joku epäilee, hän on väärässä ja huonompi ihminen! Hahaa, pettämätön strategia! Halle-vatun-lujaa.

Kaipaisin valtiota, jossa asiat perustuvat reaalimaailmaan ja todellisiin asioihin. Valtiolla päättäjien tulisi tuntea ja tietää alansa asiat, ja osata erottaa mm. numerot sekä tosi/epätosi toisistaan. Harhaisia ihmisiä (mitä hihhulit ovat) ei tulisi päästää päättämään yhtään mistään - harhainen ja itsensä jumaliin rinnastava ihminen on kujalla, hänen arvostelukykynsä ei toimi ja hänellä on monista asioista perin omintakeisia käsityksiä (yksi asia on esim. totuus, rehellisyys jne.)

Mallia voisi ottaa vaikka Star Wars- tai Frozen-faneista: kaikenlaista krääsää ostetaan, biisit osataan ulkoa, rooliasuissa hillutaan ja välillä annetaan fantasian viedä. Mutta kyllä he taitavat koko ajan tiedostaa, että stormtroopereita tai puhuvia lumiukkoja ei ole oikeasti olemassa. Fantasian tulisi olla eskapistinen leikki, hauskanpitoa, irtiottoa arjesta - kun fantasia muuttuu oppijärjestelmäksi ja kasaksi sääntöjä, ollaan siellä vaarallisella puolella, missä ihmisyys ja ne paljon puhutut kristilliset arvot hukkuvat pimeään.