Rajataan elämä ulos

Friday, July 4, 2014

Kun minä kävin kaksikymppisenä festareilla, menin festareille täynnä iloa ja intoa, selkärepussa muutama pullo juuri sitä oikeaa kuohuviiniä ja aidot kuoharilasit. Provinssi-rockissa istuin keskellä jokea kivellä, kuoharit kylmässä kiven juurella, kuuntelin bändejä silmät kiinni auringossa, jalkoja vedessä huljutellen.

Nykyisin jo portilla kaadetaan sinulle maistuva, omatekemä sokeriton marjamehu pullosta pois ja kehoitetaan ostamaan sokerimehua myyjiltä. Et sinä saa festareista nauttia espanjalaisen cavan kera, vaan menet sinne tiskille ja ostat sen lämpimän, väljähtyneen oluen ja maksat siitä kovan hinnan! Jos ihmiset saavat tuoda omat juomansa, ne eivät maksa niistä, ja sitten joku jää ilman rahaa! Omia pulloja ei saa tuoda siksi, että joku vuonna 1997 heitti lavalle pullon tai toinen käveli sirpaleisiin vuonna 2002.

Onkohan kukaan laskenut sitä, miten monta rahaa jäi saamatta siksi, että sadat/tuhannet ihmiset jättivät tulematta festareille?

Keski-ikäisenä ei vaan jaksa uusfasistista meininkiä. Sitä ei parempaan tottuneena oikein jaksa moista pilkunnylkytystä ja silkkaa kiusantekoa.

Ennen tapahtumiin mentiin viltin ja eväskorin kanssa, kieltämättä myös usein muutaman vinkun tai oluen kera. Istuttiin ystävien kanssa, tanssittiin, pidettiin kivaa. Nautittiin elämästä ja kesästä. Nyt noista rennoista tapahtumista on tullut fasistista jonoihin tökkimistä, ruumiintarkastuksella alkavaa nipotusta, kieltämistä ja rajoituksia.

Kun Ilta-Sanomien linkki paahtoleipään piilotetusta pullosta kiertää ja ihmisiä naurattaa, minua itkettää: tähän on tultu. Aikuisten eli täysi-ikäisten pitää sorvata limppu ontoksi voidakseen nauttia jallukolaansa lempibändiään kuunnellen, vaikka maksaa lavan lähelle pääsystä satasen. Ei juuttaan aasit ja hyvää päivää sinne, missä ei aurinko paista. Holhous-Suomeen. Byrokratia-Pohjolaan ja Nipotus-Finlandiaan.

Joskus kesäterassilla ilta venyi ja henkilökunta tahtoi lähteä kotiin. Kaatoivat viinit muovimukeihin tai pyysivät jättämään lasit terassin kukkalootaan, saimme jäädä istumaan vielä pitkäksi aikaa paikan sulkemisen jälkeen. Jossain päin voi ravintolasta ostaa pullon hyvältä maistunutta viiniä kotievääksi. Mutta ei täällä, eihän nyt toki. Laki, säädös, apua, hirveä rikos, luvat menee, iik. Joustavuus on lepsuilua, rentous on retuperäisyyttä! Mars, mars, Sieg Heil!

Kävin jalkavaivaisen tutun kanssa baarissa. Kun tein juomatilausta (lasi punkkua ja toinen lasi valkkaria) sain kuulla, etten voi viedä molempia laseja pöytäämme. Jalkavaivaisen piti ITSE hakea juomansa tiskiltä. Jokaisen pitää itse hakea juomat tiskiltä, koska joku voisi vaikka ottaa kaksi lasia ja juoda ne yksin tai jotain muuta ihan kamalaa! Tai se pöydässä istuva olisikin ihan kauheessa kännissä tai alaikäinen (sitähän ei tietty 10 metrin päästä tiskiltä näe) tai jotain. En minä tiedä. Mutta en halua käydä enää baareissa, koska normaali käytös ja tolkullinen oleminen ei siellä enää onnistu.

Pitäkää festarinne ja baarinne, säännöstelkää ja rajoittakaa tämä maa sellaiseksi, että täällä eivät viihdy turistien lisäksi edes natiivit. Tehkää kivoista juhlista silkkaa vatutuksen täyttämää poliisivartioinithenkistä säpätystä. Älkää vaan antako ihmisten rentoilla tai nauttia, sillä onnellisuus on pahasta! Pitää olla varuillaan, myrtynyt ja vailla kaikenmoista! Pakkoa sen olla pitää!