Enemmistö ja vähemmistö

Wednesday, May 21, 2014

Suomi on kuulemma menossa suuntaan, missä vähemmistö sanelee enemmistölle marssin tahdin. Tämä tuli esiin erityisesti jeesustelullisten aamunavausten yhteydessä. Laki sanoo, että uskonvapaus on ja sitä pitää kunnioittaa, käytäntö osoittaa, että evankelis-luterilainen tapavaltiokirkko saa tehdä, mitä huvittaa. Vaikka rikkoa lakia.

Kun tässä nyt kuitenkin eletään 2010-lukua ja Suomen arkeen kuuluu liuta muistakin kansallisuuksista/kulttuureista peräisin olevia suomalaisia, olisiko se todellakin niin vaikeaa tai mahdotonta pitää aamun avaus ilman evlut-viitteitä? Aamunavaus voisi olla ajatuksia herättävä teksti filosofisesta esseestä, tieteellisestä artikkelista, viimeisimmän teknisen keksinnön ympärillä pyörivää spekulaatiota, tähtitieteen löydöksiä popularisoivaa ihmisen pienuuden tai universumin äärettömyyden ihmettelyä, hienon mutta monille tuntemattoman säveltäjän esittely teoksen soittamisen kera, muutaman koskettavan runon ääneen lukemista tai sadan vuoden takaisen tapahtuman muistelemista.

Aamunavaus voisi olla IHAN MITÄ VAIN, kaunista ja herkkää, tunnelmallista tai tietopitoista, kulttuurihenkistä tai taiteellista, historiallista tai musikaalista...maailma on täynnä tärkeitä ja ajatuksia herättäviä aiheita ja asioita. Miksi koulussa, opinahjossa (jonka tärkein tehtävä on opettaa ja jakaa *tietoa) pitäisi siis aamuisin veisata virttä tai puhua mitään valtionkirkon ev.lut-opeista?

Minusta on ihan ok, jos pidetään jeesushenkinen aamunavaus, jos sitten muitakin uskonnäkemyksiä voidaan keskusradiosta kajautella. Mutta toivoisin, että uskonto pysyisi julistuksellisena elementtinä kokonaan pois lasten läheltä koulussa, jonne on kuitenkin jokaisella vekaralla velvoite mennä. Hoidetaan ne jumaluudet ja sakramentit sitten siellä kotona, kiitos!

No tästähän sitten sikiää usein se näkemys, että nyt taas vähemmistö sanelee enemmistön sävelet. Niinkö todella?

Joskus vähemmistö saa liiaksi valtaa (esimerkkeinä kaikesta mielensä pahoittavat kötköt ja suomenruotsalaiset). Useimmissa tapauksissa kuitenkin enemmistö kävelee laveilla maihareilla kaikkien muiden eli monienkin vähemmistöjen yli edes mitenkään huomaamatta, että jotain tapahtui.Tyypillisen enemmistön edustajan esimerkkinä voisi olla persuhenkinen "homokriittinen" - ei siis missään nimessä homovastainen vaan kysyy vaan, miksi niitä homoja pitää joka paikassa esitellä - valkoinen evlut-kirkon jäsen. Enemmistöä ovat myös muun muassa urheilufanit, koiraihmiset ja lapsiperheelliset. Ja miessukupuoli.

Enemmistö käyttäytyy usein itsevaltiaan omahyväisellä egosentrisyydellä; he eivät huomaa muita, koska ei ole koskaan tarvinnut huomioida, koska se oma juttu on normi ja itsestäänselvyys ja tottakai - onko muka jotain muuta?

Kun oma juttu on itsestäänselvyys ja taivaantosi, ja sitten kuulee, että nyt kuule pitäisi ruveta vähän noita muitakin huomioimaan, rähinähän siinä syntyy. Jos enemmistön pitää huomioida vähemmistöä, enemmistöä *riistetään*. Enemmistön oikeuksia poljetaan. Ei sitä lasketa, että enemmistö on saattanut vuosikausia riistää ja polkea vähemmistöjä. Hehän ovat oikeassa, normi ja no...enemmistö! Vähemmistön huomioimisesta tulee enemmistölle ihan liiaksi *ylimääräistä* ja *turhaa* vaivaa. Kallista ja typerää. Eikö voitaisi olla kuten ennen? Eikö voitaisi käyttää energiaa johonkin vähän järkevämpään kuin tällaiseen turhaan pilkkujen panemiseen!

Tämä sama ulina ja volina nousee aina, kun enemmistön tulee lopettaa sokeanitsekäs öyhöttämisensä ja kasvaa aikuiseksi, jolloin maailmassa on muitakin olemassa. Olipa kyse naisten tasavertaisista oikeuksista, tasavertaisesta avioliittolaista, vapaaehtoisesta lapsettomuudesta tai MM-kisoista, meteli on aina valtava. Enemmistöllä on oikeus, enemmistön oikeutta ei saa rajoittaa, muiden huomiointi rajoittaa enemmistön oikeutta (koska omnipotentin lapsikeisarin tulee oppia olemaan?), se on ihan väärin ja epistä ja BYÄÄÄÄÄÄÄH.

Vaikka kouluissa tästä päivästä aamunavaukset pidettäisiin mainitsematta yhtäkään jumalaa, jumalan poikaa, profeettaa tai muuta uskonasiaa, ja vaihdettaisiin aamunavauksen aiheet kaikille yhteisiä asioita käsitteleviin, tiedollisestikin rikkaampiin aiheisiin, evlut-kirkon asema tai ev.lut-kirkon jäsenen asema ei muutu. Vain ei-ev.lut-ihmisten olo muuttuu siedettävämmäksi ja tasa-arvoisemmaksi koulussa, jossa kaikkien tulisi samalla viivalla olla. Jokainen hoitakoon tarpeensa julistaa uskoaan kotonaan tai omassa kirkossaan. Reilu peli kaikille, kaikki saavat nauttia uskonvapaudesta.

Niinpä väite, että vähemmistö marssittaa enemmistöä tai että enemmistön oikeuksia silvotaan, on silkkaa tuubaa. Se väite on sitä kaksivuotiaan raivaria, kun joutuu ensimmäistä kertaa huomaamaan, että omalle toiminnalle on olemassa rajat. Että maailma ei hypi oman pillin tahdissa. Että omaa tahtoa ei aina saa läpi. Toivotan enemmistölle hyvää kasvukautta, sillä aikuisuus tuo mukanaan kyvyn ymmärtää, että aina on muita. Aina on huomioitava muitakin kuin omaa napaa. Omnipotentin minäminäminän aika oli silloin pienenä, ja se aika ei palaa. Onneksi.