Birdy.fi aukeaa

Saturday, March 1, 2014

Täällä Birdy eli Minttu Hapuli hei! Se yliopistoaikainen kotisivusto ja tarinakirja "Siiveniskuja" jäi vähän vanhaksi. Leikkikenttä kutistui ja keinut kävivät tylsiksi. Suunnittelin vuosia päässäni uutta sivustoa - minun omaani, omalla domainilla, omassa hallinnassa, vapaus, tilaa, mahdollisuuksia!

Nyt se on tässä.

Ensimmäisenä haluan tuoda julki kiitollisuudentunteeni Meiriania kohtaan; ilman hänen hassua harrastettaan eli kotisivujen struktuurin ja layoutin luomista räpläisin vieläkin Emacsissa ja vääntäisin html:n tägi tägiltä. Niin tein kaikki vuodet aiemmalla sivustolla, vuodesta 1994 vuoteen 2013. Ei paha.

Ilman Meiriania en olisi viitsinyt, jaksanut enkä saanut aikaiseksi. Olen sisällöntuottaja, hempukkataiteilija, joka tahtoo päästä valmiille alustalle ja luoda vain, töttöröö!Kiitos, kiitos, kiitos Meirian ja olkoon nettisivustotilaustesi määrä huikea tulevaisuudessa!

Muitakin muutoksia sitten männävuosien on tapahtunut. En opiskele enää yliopistossa, en haaveile kakkostutkinnosta tai tohtorin väitöskirjasta. En ole enää nuori. Internet ei ole enää vain jännä ja upea mahdollisuuksien maailma vaan myös kaikenmaailman sekopäiden ja hullujen imbesillien rähvälöinnin mahdollistava kanava. Se oli väsyttävää se, ja väsyttävämmäksi käy, kun kuulee, mihin lapset ja nuoret käyttävät luovaa energiaansa somessa.

"Selibaattipäiväkirjat" oli siihenastisen elämäni huikein terapiakirjoitusprojekti ja siitähän tuli sitten vielä ensimmäinen julkaistu teoskin. Koko homma perustui sarkasmilla ja kyynisyydellä maustettuun mustaan huumoriin parisuhteiden mahdottomuudesta ja kapinasta lapsiperheellisyyden dogmia vastaan. Tosielämässä olen elänyt parisuhteessa saman ihmisen kanssa yli kymmenen vuotta ja jälkikasvuakin on tullut.

Kyllä, hain ja sain potkut Vapaaehtoisten Lapsettomien palstalta ja menetin kunniajäsenyyteni.  Ennen radikaali kohtalokas nuori nainen, nyt rääväsuinen keski-ikäinen perheenemäntä.  Niin se käy, sanoisi Vonnegut.

Tänne haluan kirjoitella hieman pidemmin ja enemmän kuin Facebookiin viime aikoina, jonne tulee sylkäistyä päivän päällimmäiset. Toki muodossa, jonka on tarkoitus olla mahdollisimman hauska, syvällinen tai viihteellinen. En halua silti typistyä sosiaalisen median parinlauseenhennaksi. Tämä kirjoittaminen on ajatustyötä, terapiaa ja hauskanpitoa. Siispä bloggaan elämän typeristä arkisuuksista, pään läpi juosseista ajatuksista, silmissä vilahtaneista havainnoista.

Tästä se lähtee!